Kentällä kohteessa

Lensin takaisin Perthiin viime yönä, välilasku oli 12 tuntia Hong Kongissa eilen. Minulla oli suuret suunnitelmat valloittaa itselleni tuntematon kaupunki tai ainakin vähintään pistäytyä Lantau Peak-vuoren kuuluisalla Tiantan Buddha-patsaalla.

Tiantan Buddha eli Giant Buddha, Hong Kong. Kuva (c) Visit Our China.

Kuinka ollakaan, lentokoneessa infottiin että Hong Kongissa on päällä syklonivaroitus ja kentälläkin telkkariruuduissa varoiteltiin samaa. Päätin jättää köysiratamatkaa vaativan buddhan tällä kertaa väliin ja suunnata junalla kaupungille, kun vaan ihan vähän torkahtaisin ennen kentältä poistumista... Finnairin koneessa oli muuten rattoisa matkustaa, mutta mitä hiivattia sinä lentokonepenkkien suunnittelija olet ajatellut, kysynpähän vaan?? Älkää lentsikkadesignerit ikinä kytkekö mitään "niskatukia" tai muita "tyynyjä" väkisin kiinni penkkiin, koska kaikki me alamittaiset yksilöt (alle standardi-175 cm) joudumme istumaan tuki takaraivoa/päälakea jatkuvasti eteenpäin työntäen. Vaikka yritin vältellä metallituettua "tyynyä" parhaani mukaan käpertymällä penkkiin miten milloinkin, sain 11 tunnin lennolla nukuttua ehkä kolme tuntia ja nekin pätkissä. Ja olen kuitenkin kuuluisa kyvystäni horrostautua matkamoodiin eli nukkua milloin vain, missä vain.

Näiden pilvien takia jäi patsasmatka väliin.

Torkahdin siis hetkeksi Hong Kongin kentällä ja herättyäni huomasin, että hetki oli viisi tuntia. Oho. No, ehtiihän tässä vielä. Immigration-eli maahantuloportilla selvisi, että jonottamiseen menisi valehtelematta tunti, sillä jono kiemurteli viidellä mutkalla x 200 metrin matkan, yhteensä kilometrin. Jätetäänpä Hong Kong city tällä kertaa laskuista. Ei auta itku markkinoilla ja näillä mennään, joten lomailin päivän HK:n lentokentällä.

Kohde: Hong Kongin kansainvälinen lentokenttä
Missä: Chek Lap Cok'illa, keinotekoisella saarella Lantau-saaren kupeessa
Erityispiirteet: terminaalin eteläpuolen seinänkorkuisista ikkunoista upeat näköalat Lantau Peak-vuorelle
Jännitysmomentti: saari, jolla kiitoradat sijaitsevat, on melkoisen pikkuruisen tuntuinen, kun kone laskeutuu. Finnairin koneissa on kamerat kuvaamassa alas- ja eteenpäin, ja matkustajat voivat tuijotella ohjaamosta avautuvia näkymiä omista monitoreistaan. Tietenkin kiitoradat ovat oikein mitoitettuja, mutta aika lyhyelle se maapläntti näyttää kun kone lähestyy ilmasta käsin.

Anun matkat suosittelee:
Pizza Express ja Spaghetti House-ravintolat, lähtöportit 10-15, asiakaspalvelun taso, yleinen siisteys

Anun matkat moittii:
Vaatemyyjien nurja asenne, terminaalin yleinen sekavuus, kostea aavistuksen homeisenhajuinen ilma

Suositellut

Koska olen ruokanössö, syön mieluummin länsimaalaista kuin aasialaista ruokaa reissatessa. Käyn ihan mielelläni Perthissä mm. japanilaisissa, korealaisissa ja vietnamilaisissa ravintoloissa, mutta kiinalainen dim sum-tyyppinen ruoka tai merenelävä-nuudelikeitot eivät ole se ykkösjuttu minulle. Kentillä pelaan varman päälle ja syön sellaista, minkä tiedän täyttäväksi ja kohtuullisen maistuvaksi - eli pizzaa ja pastaa. Johan sanoin, että olen ruokanössö.

Hong Kongin kentän Pizza Express yllätti todella positiivisesti tasollaan! Valitsin paikan lähinnä siksi, että siellä oli lounasaikaan tilaa, toisin kuin aasialaisen ruuan food courtissa eli ruokakojuhallissa, joka pullisteli väkeä. Tein siis päinvastoin kuin matkaopaskirjat neuvovat ja valitsin vähemmän suositun vaihtoehdon. Pizza Express on kakkoskerroksen food courtin syrjälaidalla ja siksikin mukavan rauhallinen, etenkin kun asiakkaita oli paikka ehkä puolillaan, näistä 90%:a oli länkkäreitä. On niitä muitakin ruokanössöjä.

Olemattomalla Aasian-kokemuksellani (josta suurin osa Perthin aasialaispaikoista) olen jo oppinut, että aasialaisruoka on lähtökohtaisesti halvempaa kuin länkkäriruoka ja paikallinen ruoka on yleisesti ottaen parempaa kuin väkisin väännetyt länkkärieväät. Huit hait tälle tässä tapauksessa ja pizzaa pöytään. Pomodoro Leggere (ohuenohutpohjainen tomaatti-mozzarella-pestopizza rucolasalaatilla) osoittautui kuitenkin nappivalinnaksi ja lounaan kruunasi uskaliaasti tilaamani apilankukkahunajajugurtti-gelato eli italialainen jäätelö tuoreilla mansikoilla, oijoijoi! Olen maitoproteiinille allerginen, mutta oikeaoppinen gelato jostain todella mystisestä syystä ei aiheuta oireita, toisin kuin ns. tavallinen jäätelö tai jugurtti. Liekö psykosomaattinen vaikutus, vai tehdäänkö gelato erilaisesta maidosta, esim. homogenoimattomasta...?

Päivälliseksi kiskaisin broileri-herkkusieni-spagettia Spaghetti Housessa. Annos sinänsä oli ihan ok, kuten mikä tahansa runsaalla juustokastikkeella kuorrutettu. Jälkkärinä nauttimani vihreä omena-ananas-tuorepuristettu mehu sen sijaan nosti Spaghetti Housen pisteet suositeltujen joukkoon. Voiko raikkaampaa ollakaan. Koska olen myös salaa siirtomaa-ajan hienostelun ihailija (vaikka tietenkin kammoan kaikkea sortoa ja vääryyttä, toim. huom.), tekee aina vaikutuksen, kun puhutellaan kuin siniveristä. What would you like to order, Miss? Good choice, Miss! I will be right there in a minute, Miss. Eli mitä haluaisitte tilata, neiti - olipa oiva valinta, neiti ja niin pois päin.

Perthissä naisia puhutellaan kohteliaasti Mam (elikkäs M'am = madam) eikä sitäkään hoeta joka väliin vaan sanotaan ehkä kerran. Kyllä miss kuulostaa paljon enemmän päivänvarjo kourassa sipsuttelevalle hienostoneidille kuin Mam, josta lähinnä tulee mieleen jenkkisarjojen donitsipoliisien puhuttelutapa. Vähemmän pinnallisille tämä hongkongilaisten asiakaspalvelijoiden tapa tuskin on yhtä tärkeää, mutta yleinen ystävällisyys ja kohteliaisuus piristää. Tosin sattuu joukkoon töksäyttävämpiäkin tapauksia, oletettavasti ainakin osin puutteellisen englannintaidon takia. Kun tilasin muualla espressokuppia, myyjä tokaisi, että you have give me more money eli annahan lissää sitä rahhaa, kun annoin ensin väärän setelin. No, ei suomalaista hätkäytä.


Hong Kongin kentältä ei todellakaan ole helppoa löytää a) pankkiautomaattia eikä b) nettipistettä. Etsin rahamasiinaa vartin seuraamalla kentän opastetauluja, ja lopulta bongasin yläkerrasta tiiraillessani automaatin vahingossa alemmasta kerroksesta, jonne ei ollut pääsyä. Hmm, kätevää. Netti löytyi, kun älysin lorvehtia lähtöporteille päin. Minkäänlaista matkatavaransäilytyspistettä tai narikkaa en sen sijaan löytänyt koko 12 tunnin oleskeluni aikana. Kauppa- ja ravintolakäytävillä ei ole ollenkaan istumapaikkoja tai oleskelualueita, vaan kaikki istuskelu, odottelu, lukeminen ja torkkuminen tapahtuu lähtöporttien edustalla. Parhaat portit tähän tarkoitukseen olivat 10-15, jolla alueella oli todella hiljaista ja rauhallista parin-kolmen tunnin ajan.

Nettipisteet eli ilmaiset tietokoneet internet-yhteydellä on sijoitettu lähtöporttien tuntumaan vaneripömpeleihin. Vessoja ja juoma-automaatteja löytyy vastaavantyyppisistä pömpeleistä parin minuutin kävelyn välein lähtöporttikäytäviltä. Kentällä on ymmärtääkseni kaksi terminaalia, sillä minun piti vaihtaa paikkaa terminaalin sisäisellä junalla (lähtee alimmasta kerroksesta ja kulkee vain näiden kahden pysäkin väliä). Rullaportaat tuntuvat vievän minne sattuu ja kaikkiin kerroksiin ei pääse (osa ilmeisesti vain saapuville matkustajille), mutta enpä eksynytkään ikiajoiksi. Saavutus sekin.

Bongaa kuvasta pankkiautomaatti. Se on siis kerroksessa ja alueella, jonne ei ollut lainkaan pääsyä.  Privaattimasiina vain lentäjille, kenties?

Moitteet

Vähäisellä Aasian-kokemuksellani olen oppinut myös, että tavallinen kokoa 36 oleva nainen tuntee itsensä norsuksi välittömästi vaatekauppaan astuessaan. Syy ei suoraan ole vaatteiden pieni mitoitus, sillä XXS:ää isompiakin kokoja kyllä on tarjolla. Sen sijaan myyjien mittaileva katse alkaa ahdistaa saman tien. Olisin ostanut pari perinteistä kiinalaistyylistä vaatetta, mutta yritykseksi jäi. Toinen vaate eli t-paita jäi ostamatta, koska t-paitoja ei saanut sovittaa. Mekko puoletaan jäi ostamatta siksi, että myyjän mielestä koko M ei tule minulle mahtumaan ja kokoa L ei ollut saatavilla. Vaikka M hengarissa pyöritellessä näyttikin suht oikealta, en saanut edes yrittää tätäkään vaatetta sovittaa. Ilmeisesti myyjä ei halunnut, että jääräpäinen länkkärinorsu ratkoo vaatteen saumat pilalle ahtaessaan päälle mekkoa, joka nyt ihan selvästi ei voi tuollaiseen varteen mahtua. Aijaa... kiitti. Olipahan suorasukaista palvelua ainakin.

Epäilemättä trooppisesta ilmastosta johtuen - ja täysillä puhaltavasta ilmastoinnista huolimatta - terminaalissa haisi jatkuvasti aavistuksen homeinen, kostea ilma. Ilmiötä ei varmaan voi välttää, ja sama haju leijui myös Singaporessa. Ei erityisen miellyttävä, muttei varsinaisesti pahakaan. Tulin vain huomanneeksi. Ja eipähän Suomenkaan rakennuskanta niin loistavia pisteitä saa, kun vähän väliä on homeessa milloin uusi konserttitalo, milloin virasto, milloin koulu, rakentamisvuodesta täysin riippumatta.

Ai niin, Anun matkat suosittelee myös Cathay Paficic-lentoyhtiötä, hongkongilaista lippulaivuetta. Huikeasti Finnairia paremmat penkit sekä elokuvavalikoima, sekä aavistuksen paremmat pöperöt ja palvelu.

Suomen-juhannus nyt vietettynä, kiitos kaikille asianosaisille sekä Oulujärven rannalla että erinäisissä kaupungeissa!