7.3.2013

Uutisten unhola

Koska olen lopettanut lahes tyystin uutisten lukemisen, taalla tyopaikalla tauolla ehtii naputtaa vaikka blogia. Uutisboikotti ei ole mikaan periaatekysymys, vaan huomaan lipsahtaneeni tilaan, ettei nettilehden avaaminen enaa kiinnosta. Suomessa olin suorastaan uutisnarkkari, katsoin uutiset monta kertaa paivassa ja luin seka Hesarin etta oman kaupunkini paikallislehden paivittain. Taalla luin nettihesaria seka Ylen uutisia alkuun, ja yritin ottautua myos takalaisten lehtien lukuun. West Australian on sensaatiohakuisella ja/tai turhanpaivaisella sisallollaan jotain Iltalehden ja Seuran valimaastosta, joten tietolahteena sita on turha pitaa. Saa siita kuitenkin jonkinsortin pikasilmayksen WA:n politiikan kuumiin perunoihin (huonosti).

Nettisivu Perth Now on samaa kastia, sielta tsekkaan lahinna saatiedot. The Australian on asiallisempi lehti, mutta niin talousuutisia pullollaan, etta tallainen Hesarin Oma Kaupunki-, mielipide-, ja kulttuurisivujen ystava ei pysy hereilla paria sivua pidempaan. Sita Hesaria puolestaan ei enaa noin vain lueta, koska ilmaisia artikkeleja nakee viikossa muistaakseni viisi. Siirryin valilla lukemaan Ylen englanninkielisia uutisia, mutta niita on niin niukalti tarjolla, ettei silla kummoistakaan uutisnalkaa tayta. Jos jotain nykyaan seuraan, se on ABC Australian nettisivut, erityisesti maailman uutiset, WA:n paikallisuutiset ja tiedeuutiset.

Niin etta miksiko eivat uutiset kiinnosta? Takalaiset tietenkin jonkun verran siksi, etta ne kuvaavat elamaa ja maailmaa ymparillani. Mutta uutisten lahtokonsepti, eli negatiivisen maailmankuvan lietsominen, on alkanut taalla auringon mollotuksen alla nyppia. Eiko ihan oikeasti ole tanaankaan mitaan hyvia uutisia? Pelkkia rikoksia, onnettomuuksia, uhkaavaa taantumaa, keinottelua, kieroilua, ahneutta, jii an ee. Suomen uutisia en enaa edes pysty seuraamaan, silla se jatkuva suorittamisvaatimusten lapipuskeminen (tehkaa enemman, kuluttakaa enemman, ottakaa enemman lainaa, yrittakaa enemman, jaksakaa enemman, tuottakaa lisaa, ihan sama mita) ei vain kuulosta jarkeenkaypalta eika kestavalta maailmankuvalta mistaan nurkasta katsoen.

Eihan tama Suomen yksinoikeusongelma ole missaan tapauksessa ja valitettavasti, mutta taloussysteemi, jonka olemassaolo perustuu vaatimukseen syovankaltaisesta kasvusta rajallisella planeetalla, ei nyt vaan mitenkaan mahdu minkaanlaisiin jarkevyyden raameihin. Ja luonnostani saitana en voi edes ymmartaa logiikkaa, etta kaikkea pitaisi olla koko ajan enemman ja rahan palaa kuin viimeista paivaa. Ihan kuristaa ajatella, etta eiko ihmiskunta alykkaimpia yksiloitaan myoten ole taman parempaan pystynyt. Kiitos, mutta ei kiitos. Kehittakaa nyt viimein parempi finanssisysteemi,* niin silloin otan osaa taas ilolla uutistenlukuunkin!

Ja aiheesta kukkaruukkuun. Olin aikoinut kirjoittaa taas hajatelmahuomioita ympariltani, mutta niita ei tahan postaukseen enaa mahdukaan uutisrayhaamiseni takia. Pitaa ilmeisesti kirjoittaa pian uudelleen. Mutta sita ennen kiinnostavia Balin, tuon Australian Kanarian, tunnelmia ystavan blogista: paratiisi yksille, jos ei nyt suorastaan helvetti niin ainakin varsinainen antiparatiisi toisille. Itse en ole kaynyt, viela, ja koska maailma on kiinnostavia paikkoja pullollaan niin varma en ole, lukeutuisiko Bali maksun arvoisiin. Ehka.


 

* Kylla vain, minakin olen Vallankumouksellinen kannattamalla jotakin tamansuuntaista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Talousdemokratia
"Kun rahasta ei saa puhua"

1 kommentti:

  1. Pitää tähän väliin antaa pari suositusta; täkäläisistä lehdistä The Age on paremmasta päästä, vaikka eipä sielläkään jutut mitään kovin tasokkaita ole. Itse tosin olenkin sitä mieltä että maailmassa on jäljellä ehkä muutama "hyvä" sanoma/aikakausilehti joista ei kyllä mikään ole niin australialainen kuin suomalainenkaan..

    Rajattomasta kasvusta rajallisella planeetalla onkin ollut aiemmin jo puhetta, mutta tässä tuore kirja jota voin lämpimästi suositella: Enough Is Enough: Building a Sustainable Economy in a World of Finite Resources - ko. teos keskittyy muita enemmän erilaisiin tapoihin miten tästä päästään eteenpäin rakentavasti, eikä pelkästään nykysysteemin (ansaittuun) kritiikkiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!