1) Koulupuvut. Tama on asia, jota itse teinina kovastikin vastustin (periaatteesta, eihan Suomessa missaan naita tietaakseni kayteta). Kuvittelin, etta on kovakin rangaistus joutua pitamaan "uniformua", jossa ei paase omaa grungehippimikalie-persoonallisuuttaan esilletuomaan ollenkaan (olin Nirvana-fani yla-asteella). Nain aikuisen nakokulmasta taalla Australiassa tavallinen koulupuku on jarkevyyden osoitus numero 1. Ei tarvitse pohtia, etta onko vaatekaapissa riittavasti valikoimaa jokaiselle koulupaivalle. Ipana ei paase kitisemaan, etta haluan taman x sataa maksavan vaatteen, koska kaikilla luokkalaisillakin on. Koulupuku asettaa kaikki samalle viivalle ainakin ulkoasun suhteen, eika jakoa rikkaisiin ja koyhiin, muodikkaisiin ja muotimoukkiin paase syntymaan - ainakaan niin helposti.
Koulupukukin pitaa itse ostaa, mutta kasittaakseni siihen saa jonkun pikku avustuksen valtiolta. Kuvittelisin, etta kolme-nelja settia samaa koulupukua riittaa kouluvuodeksi, koska niita joita ei pideta, voi pesta ja toisinpain. Ja kylla se vaan nayttaa siistimmalta, kun jokainen koulukas aina taysi-ikaisyyteen saakka on puhtaassa, silitetyssa asussa, usein jopa kravatti kaulassa, hiukset suittuna tai letitettyna. Sisainen 1800-luvun kotiopettajattareni on nakojaan ottanut minussa vallan taytettyani kolme vuosikymmenta. Joidenkin koulujen koulupukuihin kuuluu myos lierihattu, taalla helteissa kateva. Mutta koulupukuihin kuuluvat maiharityyppiset raskaat mustat kengat kylla nayttavat samoilla helteilla aika tukahduttavilta - voisiko paivittaa tennareihin tai mihin tahansa muihin pikkukenkiin ihan inhimillisyyden nimissa?
2) Salmiakki. Olen tietysti kuullut tarinoita, miten "ulkkarit" (eli ei-suomalaiset) eivat voi sietaa salmiakkia ja osa jopa - hui hirveaa - sylkee herkun pois suustaan, jos sellaista paasee/joutuu maistamaan. En ole itse kauheasti tarjoillut salmiakkia koska syon joka nappulan mieluiten itse, mutta joskus harvoin anteliaisuuden puuskassa tyrkytan tata kultaakin kalliimpaa aarretta esim. kollegoille. Tiimini jasenet tietavat jo, ettei noita poronpapanan nakoisia "herkkuja" kannata ottaa vastaan - useimmat saivat hyvantahtoisena tarjoamani salmiakit sentaan nieltya, mutta yksi toden totta sylkaisi omansa roskikseen karsivan ilmeen kera. No nyt minulla on uusi kollega ja uusi rasia salmiakkia (kiitos viela tuhannesti Tarja!), josta raaskin yhden karkin irrottaa tarjolle.
Pahaa-aavistamaton vanhempi herrasmies otti mustan moykyn vastaan vain aavistuksen epaluuloisena, nakkasi suuhunsa, ja silminnahden valittomasti katui paatostaan. Han hoiperteli kopiohuoneeseen ilmeisesti roskista etsimaan, muttei loytanyt, mummersi minulle ohi mennessaan etta "onpa omaperainen maku" ja karkasi vessoja kohti. Hmm. Kohtuullisen kiittamatonta. Miesparan kalju suorastaan hohti punaisena ammoniumkloridihappohyokkayksen vaikutuksesta. Pyysin jalkikateen anteeksi, etten varoittanut vahvasta mausta - mutta nama olivat siis ihan tavallisia Fazerin perussalmiakkeja, eivat edes turkinpippureita! Vastaukseksi sain alla olevan kuvan:
 |
| Moi kaikki! Mina olen salmiakki ja olen taalla, jotta alkaisit voida pahoin ja inhota karkkia! |
Meillä tyttö joka juuri aloitti koulun on ihan tosi innoissaan koulupuvusta :) Itse pukuun ei mitään avustusta saa, vaan koululaisten perheet saavat tiettyyn tulorajaan asti pienen avustuksen jonka voi tietysti käyttää mihin vain. Kyllähän niihin pukuihin rahaa menee, mutta varmasti vähemmän kuin jos "vapaavalintaisia" vaatteita käyttäisi. Minunkin mielestäni koulupuku on erittäin hyvä juttu.
VastaaPoista