6.7.2014

Miniloma Fremantlessa

Kehtaako tällaista kirjoittaakaan, kun Suomessa on meneillään kylmin ja surkein kesä ihmismuistiin. Mutta Aussilassa asumisessa täysin voittamaton puoli on se, että täällä elää koko ajan lomamaisemissa.

Arki on arkea kaikkialla: töissäkäyntiä, ruuanlaittoa, laskujenmaksua, liian aikaisia herätyksiä. Mutta viikonlopuista saa Perthissä tehtyä minilomia, jos yhtään panostaa, eli lähtee kotoaan ulos.

Perthistä koilliseen avautuu Swan Valleyn viininviljelyalue, jossa voi kiertää viinitiloja juomienmaistelun ja lounastamisen merkeissä. Kivoja, persoonallisia, lämminhenkisiä kahviloita ja ravintoloita on joka kaupunginosassa ja monta katua suorastaan pursuilee kilpailevia aamiais-, kahvi- ja lounaskeitaita. Illallisellekin löytyy sadoittain vaihtoehtoja, mutta itse yleensä syömme ulkona mieluummin aamuun kuin iltaan painottuen, koska lounaaseen asti kaikki ruoka on puolet halvempaa.

Luonnonpuistoja ja ulkoilumaastoja on Perthin ympärillä lyhyen ajomatkan päässä puolen tusinaa, ja Perth hills eli kukkuloilla sijaitseva metsä on suosittu suunta perheretkille ja piknikeille. Kaupungin sisäiset viheralueet on moitteettomasti ja viimeisen päälle hoidettu. Kaikissa muissa puistoissa paitsi meidän läheisessä Wellington Parkissa viettää mielellään aikaa kukkaistutusten keskellä.

Ruohokenttä Wellington Park on enemmän tarkoitettu urheiluun, mutta on viime aikoina päätynyt enemmän ja enemmän kodittomien ja ei-aivan-raittiiden aboriginaalien majapaikaksi. Kuulemma kierrettä ruokkii tahattomasti läheinen Royal Perth Hospital, sillä syrjäseuduilta hoitoon tuleville ja heidän mukana matkustaville suvuilleen ei ole tarjolla halpaa majoitusta. Nukkuvat sitten taivasalla. Muualla sen sijaan puistot ja joenvarret ovat lapsiperheiden ja ystäväporukoiden piknik-tanhuvia.

Kesällä ulkoilmaelämä entisestään vilkastuu kahvilaterassien ja ulkoilmaelokuvateattereiden, sekä puistokonserttien myötä. Jos jossain voi nauttia ilmastosta, pitkästä lämpimästä vuodenajasta ja luonnosta täysin rinnoin niin täällä. Talvi on koleaa sadekautta, mutta mahtuu 3-4 kuukauden mittaiseen talveen myös mukavasti aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Kuten eilinen.

Sen vastapainoksi, että vietimme syksyllä (eli Suomen keväällä) monta viikonloppua sisälle linnoittautuneina työpaikkoja etsien ja työhakemuksia naputellen, olemme nyt innolla "lomailleet" joka viikonloppu. E nimittäin onnistui saamaan uuden kiinnostavan työn arboristina eli puuntrimmaajana.

Homma on vaativampaa miltä kuulostaa, sillä tiiviillä asuinalueilla isot puut pitää kaataa tai oksat poistaa niin, että mitään ei tipu aitojen, kattojen, autojen tai sähkölinjojen päälle vahingossakaan. Työssä yhdistyvät näppärästi E:n köysikiipeilytaidot (puuhun pitää usein ensin kiivetä turvallisella tavalla) ja conservation eli luonnonsuojelu, sillä puut pitää hoitaa niitä vahingoittamatta, vain vaaralliset oksat ja haarat katkoen.

Eilen lähdimme Fremantleen n. 15 kilometrin päähän Perthin keskustasta tryffelifestivaalien vetäminä. Freo on Perthin hippikeskus eli siellä asuvat ja aikaansa viettävät taiteelliset, spirituaaliset ja/tai ekoihmiset. Pikkuputiikkeja löytyy joka lähtöön tarot-korttien luennasta hamppuvaatteisiin, ja vegaanikahviloista suklaataivaisiin. Kaduilla katutaiteilijoita miekannielijöistä muusikoihin. Freo on rento, värikäs, omaperäinen, historiallinen ja kaunis satamakaupunki, ja siten myös turistien taattu keskittymä.

Freon sydän on sen kauppahalli vuodelta 1897. Hallin uusi siipi on varattu kaikenlaiselle markkinakrääsälle ja turistikamalle, ja toinen siipi puolestaan "enemmän paikallisille", eli hedelmä-, vihannes-, liha-, ja leipomopuodeille. Joukossa on kahvikojuja, tuorepuristettu mehu-tiskejä, pikkusuolaista ja pikkumakeaa myyviä vitriinejä ja valtavasti populaa, aina.

Kauppahallin edustalta rautatieaseman suuntaan avautuu nk. cappuccino strip, eli kahvila- ja ravintolakatu, jonne vilinä sitten hallista purkautuu ja toisinpäin. Katuterasseilla ja kahvilaparvekkeilla onkin mitä mainiointa nauttia ruuat ja juomat mukavasti lämmittävässä auringossa, markkinahumua katsellen.

Kävimme myös pyörähtämässä E Shed market hall'issa eli E-hallin markkinoilla Freon satamassa, merimuseon suunnalla. En ole paikasta ennen kuullut, vaikka olen Freossa käynyt lähemmäs tusinan kertaa. Tämä halli oli samalla lailla turistikrääsälle ja kaikenlaiselle toritavaralla omistettu kuin Freon vanha kauppahallikin, miinus ruokapuoli. Mutta asiakkaita oli vain muutama hassu harhailija käytävillä. Liekö paikka täydempi kesäsesonkiaikaan. Toivon mukaan, myyjien vuoksi.

Tryffelifestarit oli mainostuksesta huolimatta enemmän nimi kuin tapahtuma. Vanhassa kauppahallissa parilla myyjällä oli jotain tryffeliaiheista tarjolla, kuten corn on the cob - eli grillattuja maissintähkiä tryffelivoilla. Muuten tryffelitarjontaa ei näkynyt, eikä etenkään niitä jahtaamiamme ilmaisia maistiaisia. Kumpikaan kun ei edes tiedä, miltä tryffeli maistuu!

Yhtenä kohteenamme oli luomu- ja pientuottajakauppa Kakulas Sister, keskustassa sijaitsevan Kakulas Brothers- kaupan sisarliike. Sieltä kun saa esimerkiksi erilaisia papuja (mustapapuja burritoihin eli tortilloihin, oi oi!) irtosäkeistä kilohinnalla, ja montaa muutakin tarpeellista asiaa, kuten ranskalaisia juustoja. Herkkukaupan, Ruohonjuuren ja Punnitse ja Säästä-kauppojen risteytys, siis.

Kakulas-siskolta löysimme ranskalaista triple cream truffel cheese'a eli triplakermajuustoa tryffeleillä. No sellainen kassiin, kiitos! Seuraksi paketti espanjalaista tuhkassa pyöritettyä(!) vuohenjuustoa, ja suunta kohti Freon suosittua rantapuistoa Arthur Head Reserve'a. Matkalla nappasimme leipomosta mukaan patongin. Sitten nurtsille improvisoidulle piknikille. Lounas oli simppeli mutta hyvä. Kahta juustoa ja patonkia, sekä tuoretta avokadoa ja viinirypäleitä. Omnomnom.

Kun lähdimme hitaasti kuljeksimaan kohti autoa puolentoista kilometrin päähän, meidät pysäytti raivokas räksätys kadun toiselta puolen. Parvi mustavalkoisia kakaduja riekkui bottlebrush- eli pulloharjakukkapuissa, kaarnaa ja pikkurisuja irti repien. Ilmeisesti yrittivät löytää hyönteisiä kaarnaliuskojen alta. Kakadut ja muut papukaijat eivät ole todellakaan hiljaa parvissaan, vaan pitävät pahempaa möykkää kuin brittituristit humalassa.

Yritimme ottaa poikkeuksellisen isosta parvesta kuvia (n. parikymmentä lintua), mutta peijakkaan pollit hyppelivät ja pyrähtelivät niin vilkkaasti, että ei siitä mitään tullut. Tai juuri mitään. Paremmilla hermoilla ja varmemmalla kuvauskädellä varustettu E onnistui saamaan muutamia hyviä lähikuvia, kun omissa kuvissani on tyhjä oksa ja pois singahtavan kakadun pyrstösulat.

Auton luo päästyämme iski vielä viime hetken kuningasidea, eli entäs jos tempaistaan iltapäiväkahvit ja -kakut tuossa nurkalla luomu-vege- Ootong & Lincoln - kahvilassa? Massiivisilla kakkusiivuilla oli hintaa $7/kpl (5€) ja intouduimme ostamaan kummallekin oman. E:lle kirsikka-kookos ja minulle hasselpähkinä-suklaa. Jaoimme kakut hyvässä yhteisymmärryksessä. Mums.

En tiedä, sattuiko kassalle fiba vai olivatko kakut sulkemisajan tarjouksessa, mutta ostoksista veloitettiin yhteensä $16 eli saimme kahvit lähes ilmaiseksi. Yleensä kahvilla on hintaa minimissään $3,50 ja soijamaidolla ekstraa $0,50. Oli miten oli, kakkukahvit kruunasivat hienosti mainion miniloman.

Päivä ei suinkaan vielä tähän loppunut. Tiedossa oli illanistujaiset kaveriporukalla, bring a plate- eli nyyttärikestityksellä. Kotona paloittelimme täytteet hedelmäsalaattiin Master Chefin minuuttiaikataululla - enää puoli tuntia, ennen kuin pitää lähteä junalle! Minä pilkon banaanit, mansikat ja päärynät, hoida sinä kiivit ja appelsiinit, ja truuttaa sitten mansikkakastiketta päälle!
Yhteistyöllä se sujui, ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa junaan.

Nukkumaan pääsimme vasta 02:30 yöllä. Ja tämä siksi, että illanvietto koostui tiukasta shakkiturnauksesta (!). Kotiin ei raaskinut lähteä, ennen kuin viimeinenkin peli ratkesi. Meikäläinen sen väänsi voittoon espresson voimalla, kjeh kjeh.
Yllä: vegekahvila Ootong & Lincoln. Ehdottomasti käymisen arvoinen. 
Yllä: tällainen on usein katukuva Perthissä. Talo on korkean aidan tai muurin takana ja privaatin vehreän, rehevän puutarhan ympäröimä. 
Yllä: katukahvilatunnelmaa Freossa.
Yllä ja alla: kaikki vihannekset ja hedelmät kannattaisi hinnan puolesta ostaa toreilta ja kauppahalleista. Yleensä helppouden vuoksi sorrumme normimarketteihin (ovat lähempänä kotia). Alla E etsii parhaita avokadoja hintaan viisi kappaletta viidellä dollarilla, lyömätön tarjous. 

Yllä: triplakermajuusto tryffeleillä, nuuuuuuuuuh. Katosi parempiin suihin pian kuvan ottamisen jälkeen piknikillä.
Yllä ja alla: tällaisia vekkuleita ovat mustavalkoiset villit kakadut. Hirveä säksätys ja kriikuna niistä irtoaa.



Ainoa lentokuva. Itse onnistuin nappaamaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen välittömästi tarkistuksen jälkeen ja vastaan pian :)