Ihan itse pitää kynäillä, tai siis naputtaa, kasaan. ATO, Australian Taxation Office on kyllä asian tehnyt mahdollisimman helpoksi selkokielistämällä nettisivunsa, ohjeensa ja sen varsinaisen sähköisen veroilmoituslomakkeen.
Mutta ilmoitussivuja on monta ja kaikkea ei meinaa ymmärtää. Meille ilmoitusten täyttö ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta kylläkin työlästä. Jos olisi osakkeita, sijoitusasuntoja ja muuta tulonlähdettä ja verovähennettävää, silloin voisi mennä mutkikkaammaksi.
Veroilmoituksen voi teettää myös veroammattilaisella, jollaisella viime vuonna asioin ihan nopeuden (ja äkillisen laiskuuden) takia. Kun veroukkeli veloitti vartin palvelusta per nenu satasen per nenu, tänä vuonna tehdään kyllä paperit omin käsin ihan uhallakin. Veroneuvojan palvelut saa tosin verovähentää tämän vuoden verotuksessa, että ei se hukkaan mene.
Verovähennettäviä asioita on muutenkin liuta ja varmasti kumpikin voisimme muutamia ekstrakymppejä ainakin puristaa, jos perehtyisimme kaikkiin mahdollisiin mutkiin ja kiemuroihin. Kumpikin luonnollisesti vähennämme ne normaalit, eli hyväntekeväisyyslahjoitukset, yksityisen sairausvakuutuksen sekä työvaatteet ja -tarvikkeet (koskee E:n töitä, ei minun).
Tietokoneet, kännykät, kamerat ja muut saisi nekin käsittääkseni vähentää, jos niillä tekee töitä eli ovat ansiotulon hankintaa varten. Toimistotyövaatteiden pesulakulut menisivät vähennykseen myös, jos sellaisia kuluja kertyy.
Itse kun olen tällainen suomalaisenrehellinen puuselkäranka (ei taivu lain väärälle puolen), en oikein osaa kaivella porsaanreikiä enkä paisutella saati keksiä vähennyksiä. Varmaan parempikin, eipähän joudu ongelmiin verottajan pistokokeissa koskaan. Veroilmoituksen jättöaikaa on lokakuun loppuun, mutta senkin jälkeen voi verot ilmoittaa jos erikseen asian neuvottelee.
Itse teen ilmoituksen aina heti kun voin, eli kun saan työnantajalta ns. payment summaryn (koko vuoden tilinauha-yhteenvedon), josta näen, paljonko olen jo maksanut veroja tänä vuonna. Veroprosentti katsotaan täällä verotoimiston taulukosta, eli työnantajani vähentää ne kysymättä verokorttia minulta. Kaikilla sen sijaan on oma veronumero, kuin ATO:n myöntämä sotu, joka tulee antaa työnantajalle työsuhteen alkaessa.
Vuosisumma tasataan veroilmoituksessa, eli joko maksan mätkyjä tai saan palautuksia sen mukaan, miten nappiin työnantaja on verottajan osuuden nipistänyt. Yleensä saan parisataa takaisin. Muissa kuin kuukausipalkkaisissa töissä sen sijaan voi saada jopa tonneja takaisin, jos tulot ovat jääneet vuoden mittaan pieniksi. Verottoman tulon alaraja on $18 200/v (12 000€/v) eli minimitoimeentulo turvataan verottamatta jättämällä, sosiaaliturvan maksamisen sijasta.
Täällä on aina kesäkuussa isosti mainostettu ale-sale-ale, eli joka paikassa tyrkytetään tavaraa ulosheittohinnoin verovuoden loppumista juhlien. Minulle ei ole valjennut, että onko tämä verovuoden loppuminen hyvä juttu asiakkaalle vai myyjälle. Eli saako asiakas veroetuja siitä, että ostelee kuin heikkopäinen vielä saman vuoden verotukseen, vai saako myyjä myynneistään veroetuja. Vai onko koko verovuoden päätös vain tekosyy kahden joulun välissä olevalle varastontyhjennyskampanjalle? Autommekin oli tarjouksessa kesäkuun alussa juuri verovuoden loppuun vedoten.
Todellinen veroprosentti on täällä pienempi kuin Suomessa. Oma veroprosenttini on näköjään n. 22% vaikka tuloni ovat puolitoistakertaiset Suomeen verrattuna. Ja kuten mainitsin, verovähennettäviä asioita on ihan eri kirjo. En tiedä erilaisista perhe-etuuksista ja vähennysoikeuksista, mutta käsittääkseni perheellisille on erilaisia verobonuksia tarjolla sen sijaan, että maksettaisiin lapsilisää.
Isompien rahakirstujen omistajat taatusti tietävät kikan jos toisenkin esimerkiksi jokaiselle pakollisen superfund'in eli eläkerahaston edullisimpaan mahdolliseen verottamiseen, sekä sijoitusasuntojen avulla verokikkailuun (negative gearing: kokonaisveroprosenttia voi pienentää, jos sijoitusasunnon lainakorot ylittävät vuokratuotot). Nämä kun ovat täysin laillisia toimia.
En todellakaan ole veroasiantuntija, mutta minusta verotus on täällä paljon simppelimpää kuin Suomessa. Palkastani menee tulovero ja sillä selvä. Mitään erillistä kunnallis- tai osavaltioveroa on tietääkseni maksa, tai sitä ei ole eritelty missään. Kirkollisveroa ei tunneta ja sille todennäköisesti naurettaisiin täällä - maassa, jossa ihmiset kuuluvat kuka mihinkin tuhanteen uskontokuntaan. Uskonnolliset yhdyskunnat saavat tulonsa lähinnä lahjoituksina ja omaa omaisuuttaan hoitamalla eli kiinteistö- ja osinkotuloina.
Kunnat keräävät ns. council rates eli kunnallisverot kertalaskulla, joka kuulostaa suomalaiselta kiinteistöverolta. Se määräytyy asuinalueen ja asumustyypin mukaan, ei tulojen mukaan. Sillä katetaan infrahuolto-, jätehuolto-, puisto-, ym. kulut. Osavaltiot keräävät veronsa ALV:eina ja muina tavaranliikkumiseen ja yrittämiseen liittyvinä veroina, ja ansiotulovero menee Australian valtiolle.
Eläkekertymä maksetaan erikseen palkan päälle työntekijän osoittamaan eläkerahastoon, eli sitä ei veroteta bruttopalkasta. Medicare levy eli sairausvakuutusmaksu on 1.5% tuloista tietyn (hyvän) tulorajan ylittämisen jälkeen, mutta sekin verovähennetään, mikäli maksaa yksityistä sairausvakuutusta.
Yksityinen vakuutus ei ole pakollinen, mutta itse laskeskelin, että meille tulee juuri ja juuri halvemmaksi maksaa yksityistä vakuutusta kuin tuota 1.5% ekstraprosenttia. Yksityistä sairausvakuutusta tuputetaan muillakin keinoilla, esim. sen hankkiminen muuttuu sitä kalliimmaksi, mitä vanhempana sen ensimmäisen kerran ottaa.
Yleislääkäriä ei yksityisvakuutus korvaa, mutta ekstrapalvelut kuten hammaslääkärin ja optikon kylläkin. Sairaalaa emme ole tarvinneet, joten en tiedä, kummalla puolen olisi järkevämpi hoidattaa itsensä - yksityisellä vai julkisella.
Sairaanhoitajakaverini vannovat julkisen nimeen.
 |
| Aussidollareita. Satasia en ole usein käsissäni pidellyt eli kuva ei ole omalta pöydältä. (c) Richard A. Brooks/AFP/Getty Images. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!