21.9.2015

Suomalainen, ennakkoluulojen uhri

Kun ulkomaalainen muuttaa Suomeen, kohtaa hän väistämättä ennakkoluuloja. Lähtömaasta riippuen ennakkoluulot ovat joko harmittomia tai haitallisia, positiivisia tai negatiivisia, huvittavia tai järkyttävän vääristeltyjä. Suomalainen kohtaa samaa ulkomaille muuttaessaan: mitä muunmaalaiset ”tietävät” Suomesta ja suomalaisista?

Ulkomaalaiset eivät yleisesti ottaen tiedä, että joulupukki on Suomesta. Siihen nähden, miten paljon Suomi ratsastaa Lappi-mystiikalla ja joulupukin maalla, tämä jaksaa aina hämmästyttää minua. Viesti ei todellakaan ole kiertänyt koko palloa, ehkä Viroa, Saksaa, Brittein saaria ja Japania lukuunottamatta. Monille kanadalaisille, jenkeille ja ausseille joulupukki on Pohjoisnavalta. Etelä-Eurooppalaisille joulupukki on jostain pohjoisesta, ehkäpä Norjasta, Islannista tai Ruotsista? Tai saattaahan joulupukki olla myös Etelänavalta?

Suomessa on kylmää ja pimeää, sen tietävät kaikki. Tapaamistani ausseista käytännössä kaikki ovat matkustelleet Euroopassa ja monilla on sukua jossain päin Brittein saaria, eli kokemusta pohjoisen pallonpuoliskon vuodenajoista on. Englannissa sukuloineet ovat vakuuttuneita, että jos heidän esi-isiensä kotikonnuilla on kylmää, märkää ja kurjaa talvisin, niin vielä pohjoisemmassa täytyy olla vielä kylmempää, kurjempaa ja märempää. Osittain totta. Moni ihailee talvista ja lumista joulutunnelmaa, mutta vain yksi täällä tapaamani ihminen olisi kiinnostunut muuttamaan maahan, jossa talvi kestää pidempään kuin joulukauden eli pari-kolme viikkoa. Aurinko voittaa aina.

Jostain syystä kanadalaiset olivat hyvin kärryillä Suomen talvisotamenestyksestä, tai siis torjuntavoitosta. Suomalaisten sotilaiden hiihtotaidot, lumipuvut ja vihollisen hiljainen salamotittaminen metsiin olivat aiheita, joista minulta kyseltiin tasaisesti Kanadassa asuessani. Tosin kyselijöiden oma ikä oli aina lähempänä kahdeksaa- kuin kahtakymppiä, eli mahdollisesti oman suvun maailmansotamuistot ja sotahistoriakiinnostus olivat tähän spesifiin Suomi-tietouteen syynä. Australiassa minulta ei ole kertaakaan kysytty tästä palasta Suomen historiaa. Sen sijaan aussit tietävät, että...

Suomalaiset ryyppäävät kuin sienet. Vähintään kerran kuussa kuulen ”hauskaa läppää” siitä, miten en tietenkään tilaa baarissa viiniä tai siideriä kuten sivistyneet ihmiset, vaan tuplavodkapaukun ja vedän sillä perskännit. Huom, en juo paljoa, eli mielikuva ei perustu todellisuuteen. Koska osa ausseistakin ihailee reipasta alkoholinkäyttöä eli mittaa ”mies- tai naiskuntoa” ryyppykestävyydellä, aina vitsailu ei ole pahantahtoista. Mutta ehkäpä puolessa kommenteissa on mukana kätketty piikki siitä, miten moukkamaista on ryypätä taju kankaalle. Suomalaiset ja venäläiset yhdistetään tai sotketaan toisiinsa slaavilaisen kirkkaan viinan maina, eikä maine ole aina imarteleva.

Suomalaisista myös tiedetään, että he ovat väkivaltaisia ja itsemurha-alttiita. Jos mitään tilastoja tutkii, näinhän se näyttää ulkopuolisen silmiin. Suomessa tehdään Länsi-Euroopan maista eniten tappoja ja ampuma-aserikoksia, ja myös eniten itsemurhia väestömäärään suhteutettuna. Suomi on murhissa (intentional homicide) mitaten Euroopan vaarallisin maa Viron, Maltan, Albanian, Kosovon ja Norjan jälkeen. Suomessa myös tehdään Euroopan maista eniten itsemurhia, heti Latvian jälkeen – Suomen ollessa samassa toivottomuusloukussa köyhien tai sodan ravistelemien Afrikan, Itä-Euroopan ja Kaukasuksen maiden kanssa.

Jos näiden tilastojen pohjalta lähtisi suunnittelemaan lomaa tai vaikka sitä turvapaikan hakua, aika masokisti pitää olla, että juuri Suomeen haluaa. En tiedä, ovatko aussit tutkineet samoja tilastoja, kuulleet ja lukeneet uutisia, vai järkeilleet vain itsekseen että pitkä pimeä talvi ja vodkakulttuuri eivät ole terveellinen yhdistelmä, mutta reilusti joulupukin olemassaoloa enemmän minulta kysytään: ”niin eikös Suomessa tehdä paljon itsemurhia?”

Aussit, sen paremmin kuin kanadalaisetkaan, eivät sanottavammin tiedä Suomen menestystarinoista. Nokian tunnistaa suomalaiseksi (vai onko se enää edes suomalainen?) vain harva sen japanilaiselta kuulostavan nimen takia. Angry Birdsin suomalaisuus on tullut yllätyksenä ihan jokaiselle, jolle olen sen kertonut. Mika Häkkinen ja Jari Litmanen tunnetaan jonkin verran, kanadalaiset tunsivat myös suomalaisia NHL-pelaajia. Mutta kun esim. Euroopan suosituin urheilulaji on jalkapallo ja Australian AFL eli aussifutis, rugby ja kriketti; ralli-, F1-, mäkihyppy-, ym. edustajat eivät ole kummallakaan mantereella mitenkään tapetilla ja ihmisten huulilla. E esimerkiksi ei ollut koskaan kuullut lajista nimeltään mäkihyppy ja mäkihyppytorni oli Suomen-loman kuvatuimpia nähtävyyksiä, vaikka kyllä lajissa ranskalaisetkin kisaavat.

Viisumiviranomaisten kanssa suomalainen masentuu, koska aussivirkailijan mielestä suomalainen maisterintutkinto (5-6 vuotta opiskelua) on yhtä kuin aussikandi (2-3 vuotta opiskelua), jos suomalainen on valmistunut ennen Bolognan sopimusta eli sitä sääntöä, että kaikkien tulisi erikseen ottaa kandin tutkinto ja sen jälkeen maisterin tutkinto ulos, eikä rykäistä kumpaakin samaan todistukseen. Suomalainen koulutus ei nykyään aina kelpaa Aussilassa työnsaantiin, esimerkiksi sairaanhoitajien rekisteröintiprosessia on kiristetty naurettavuuksiin asti.

Myöskään opettajaksi ei pääse, jos ei ole erillistä opettajan pätevyyttä, joka täällä hankittuna vie kaksi vuotta yliopisto-opintoja. Mitään sijaistuksiakaan ei pääse tekemään, kuten Suomessa (jossa sijaistin ammattikoulussa ja aikuisopistossa ilman opettajan pätevyyttä tai kouluttajatutkintoa). Suomalaista tämä korpeaa, koska kaikkihan tietävät, että suomalainen koulutus on maailman parasta laatua ja down underilaisten tulisi olla kiitollisia, että saavat opetusta suomalaiselta. Mutta ei.

Itse en pysty täällä työllistymään ex-alalleni kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen, koska minulla ei ole virallista kaavoittajan tai arkkitehdin tutkintoa, vaan kaupunkitutkijan - eikä neljän vuoden työkokemus paina vaakakupissa, koska kokemus on ulkomailta. Ei ole yhtä hyvä suomalainen tutkinto tai työkokemus kuin Australian, jos ausseilta kysytään.

Vuodatuksen tarkoitus ei ole masentaa eikä entisestään negatiivistää suomalaista henkistä ilmapiiriä ”ne vaan pahaa meistä ajattelee, tai edes tiedä että ollaan olemassa” – tyyppisesti. Suomalaisilla kuitenkin keskimäärin on maine rehellisinä, joskin hiljaisina ja ehkäpä vähän tylynpuoleisina työteliäinä tapauksina. Silti tai tästä johtuen, miljoona ulkosuomalaista pärjää hienosti maailmalla suomikuvaa kiillottaen (tosin aika ajoin myös tahrien).

Pointtini on, että kun lähdetään yleistämään, kuvittelemaan, epäilemään osaamista sekä tilastoja lukemaan kuin vanha vihtahousu raamattua, niin tulokseksi saa, mitä haluaa uskoa ja mikä mätsää ennakkokäsityksiin (pimeä viinanhuuruinen maa = tappoja ja väkivaltaa, liekö niillä kunnon koulutustakaan kun ei ole kovin kummoisia käytöstapoja). Eli ehkäpä ihan jokainen juoru ja väite, joka pakolaisista kiertää netissä, ei perustu aivan puhtaaseen – tai edes puolivillaiseen – totuuteen.
Ensimmäisiä kuvia, joka Googlesta pompahtaa haulla Finland.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!