16.10.2011

Tervetuloa satokausi

Asuntojahdista ei mitään uutta näin viikonloppuna, koska vuokratoimistot ovat kiinni eivätkä vuokrakohdesivut päivity. Onkin mukavasti aikaa keskittyä ihan muuhun aiheeseen, ja mikäs muu se aihe voisi olla kuin syöminen. Näin lokakuun puolivälissä näköjään käynnistyy täällä uusi suosikkiaikani, mangojen satokausi. Tiedä sitten, olenko jotenkin poikkeuksellisen kokematon hedelmärintamalla, mutta en ollut koskaan ennen syönyt oikeaa tuoretta mangoa, siis sellaista, joka ei tule alumiinipurkista. Wohoo mikä makuelämys! Tuore, kypsä mango maistuu aivan toiselta kuin säilykeversio, ja hedelmälihakin on lähempänä sosetta kuin sellaista kiinteää viipaletta, joita purkeista löytää. Maussa on mukana vivahde erityisen kypsää ja makeaa puutarhavadelmaa. Ainoa pulma on, että minulla ei ole aavistustakaan, miten mango valmistellaan syötäväksi. Sitä ei ole helppo kuoria, koska kuoreen jää melkoinen osa hedelmälihaa kiinni. Lisäksi sisällä on erityisen ärsyttävä, avokadon kiven kokoinen siemen, joka ei irtoa mangosta lähimainkaan yhtä helposti kuin avokadosta. Tuntuu, että ainakin 30% hedelmästä jää hyödyntämättä kuorimisen ja jättisiemenen poistamisen yhteydessä. Olenkin vain viipaloinut mangon neljään osaan ja revin palat irti kivestä, ja sitten syön viipaleet kuin vesimelonista, eli kuoresta kiinni pitäen. Sotkuista.

Muita hedelmäonnenaiheita ovat kiivit ja mansikat. Aiemmista luuloistani poiketen myös täältä löytyy makeita mansikoita, kun malttaa odottaa satokauden huippuun saakka. Tällä hetkellä mansikkalitran saa halvimmillaan kolmella dollarilla ja maku on yhtä maukas kuin Suomessakin. Oi onnea! Kiivejä ostan joka kauppareissulla, vihreät peruskiivit maksavat noin 30-40 senttiä kipale (eli 25-30 eurosenttiä). Vieläkin herkullisempia mutta hivenen hinnakkaampia ovat keltaiset eli golden kiivit, joissa on mieto mutta ihana karviaista muistuttava sivumaku. Parasta on, että keltaiset kiivit saan pitää itselläni, koska Riston mielestä on huijausta, että hedelmä maistuu marjalta ja toisinpäin. Vihreät hänelle, keltaiset minulle, kyllä käy. Enkä selvästi pysty hillitsemään intoiluani tuoreista hedelmistä, sillä tämä taitaa olla jo kolmas postaus aiheesta... Lisättäköön vielä, että suosikkihyllyjäni ruokamarketissa on myös pähkinäsaareke, sillä joka hedelmäosastolla on vähintään 1x2m kokoinen hylly täynnä erilaisia edullisia pähkinöitä. Löytyy pekaania, macadamiaa, cashew-pähkinöitä, parapähkinöitä, maapähkinöitä, pistaaseja, saksanpähkinää, mitä näitä nyt on. Pähkinäparatiisi!

Mangoissa on se hankala puoli, että niiden kuori haisee ihan vauvankakalta. En tätä asiaintilaa ensin hoksannut, vaan ostin innoissani mangoja kauppakassiin ja aloin bussissa ihmetellä, miksi minua ympäröi epäilyttävä, mutta varsin tunnistettava haju. Vauvoja ei näköpiirissä ollut, eikä ketään muutakaan, jota syyttää. Onneksi älysin tutkia ruokapussia tarkemmin ja mangot paljastuivat tuoksahdusten lähteeksi. Se selitti myös saman lemun leijailun aiemmin (ja myös sittemmin) hedelmä- ja vihannesosastolla. Maku kuitenkin on ehdottoman moitteeton. 

Meillä on vielä maistamatta durian-hedelmä, joka on maailmankuulu järkyttävästä lemustaan, mutta herkullisesta maustaan. Durianien vienti hotelliin tai lentokoneeseen on monissa Aasian maissa kielletty, sillä törkyhaju leviää kaikkialle ilmastoinnin mukana. Kun lomailimme Singaporessa kesäkuun alussa, tietyillä alueilla durian-kojuja oli joka kadunvarsi notkollaan. Ulkoilmassa haju ei välttämättä ole niin kasvoillelyövä kuin sisällä. Singaporen keskustan hulppeita kauppakäytäviä kierrellessämme ihmetytti, mistä voi leijua näin läpitunkeva biojätteen ja viemärin sekainen lemu. Kulman takaa paljastui durian-myymälä. Durian on vesimelonin kokoinen, joten yhtään emme ostaneet sillä oletuksella, että emme jaksa kerralla kokonaista syödä kuitenkaan. Täältäkin saa durianeja erilaisista aasialaisten pitämistä ruokakaupoista. Pitää joku kerta pyörähtää hakemassa koekappale, tai mieluiten pala, jos sellaisia saa. 
Moni kasvattaa sitruunoita ja mandariineja pihallaan, meidän talomme takapihalla on vain kukkivia pensaita ja tekonurmi. Tekonurmikko jakaa mielipiteitä, toisaalta se poistaa kasteluntarpeen ja säästää vettä, toisaalta on kuulemma kesällä polttavan kuuma. Ja on se vähän kornia, että piha on päällystetty muovilla... 

3 kommenttia:

  1. Ostin joskus Suomessa mangon, ja raakahan se oli ja raakana pysyi. Se haisi ja maistui jotenkin saippualta. Mutta kuorimisvinkin etsin silloin netistä: mango puoliksi pitkittäin ja kivi pois, sen jälkeen viilletään ruudukko hedelmälihaan ja käännetään puolikas ympäri, sisäpuoli ulospäin. Sitten voi veitsellä irrottaa mangokuutioita:)toimiiko?

    Onnea asunnonetsintään!

    VastaaPoista
  2. Raaka mango maistuu hirveältä, ihan tärpätiltä/saippualta, totta. Olen niitä mangoja viillellyt pitkittäin ja poikittain, en tiedä ovatko mangoni ylikypsiä (mutta ah ihania!), koska kivi ei lähde irti eikä sitä hedelmälihaa voi mitenkään kuutioida, on niin sosetta. Siitä kun appaa suuhun ihan kuoresta repimällä niin on paras tekniikka, tosin ei kannata käyttää julkisesti, näyttää barbaariselta.

    VastaaPoista
  3. Australian mangot on jotain ihan mieletöntä! Ja se kivi ei tosiaankaan siitä mihinkään ätkähdä. Paras vaan imeskellä kaikki mitä kivestä irti saat :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!