Joulunalustunnelmia

Kesä täällä alkoi virallisesti 1. joulukuuta. Eli samana päivänä, kun Suomessa aletaan aukoa joulukalenterin luukkuja, täällä alkavat virallisesti biitsikelit, jätskikausi ja hehkuva kuumuus. Lämpö puski yli kolmeenkymppiin jo marraskuun puolella, ja sama meno jatkuu näin joulukuussa. Jouluaaton tienoilla ja jälkeen saatetaan kokea jo ensimmäiset +40-helteet! Niitä en mitenkään ilolla odota.

Kuumuus on ollut rankka kokemus ranskalaisvieraille, ja parit iltamenot on jouduttu perumaan, kun päivän mittaan salakavalasti yllättänyt nestehukka on heillä saanut olon veteläksi ja päänsärkyiseksi. Itselleni kolmas kesä täällä ei ainakaan vielä tunnu missään, päinvastoin: odotukset ovat korkealla tämän tapahtumarikkaan, iloisen sesongin varalle. Helmikuun, eli kaikkein tukalimman kuukauden, tulen taktisesti viettämään lomalla Suomessa. Saa nähdä, kaduttaako valinta ja miten paljon, jos päädyn -30-pakkastilanteeseen täältä neljänkympin saunalämmin-olosuhteista!

Vaikka talvi ei ole täällä kunnon talvi, ihmiset silti kääriytyvät enemmän koteloonsa talveksi. Näin kesällä on joka viikolle ja viikonlopulle jonkinlaista menoa, festivaalia, häppeninkiä ja riehaa. Luonnollisesti joulua edeltävä kuukausi on kiivasta joulutouhuaikaa, ja meidänkin lähipuistossa on ensi torstaina koko perheelle suunnattu joulutempaus. Kun tästä intoilin ("mennään katsomaan!"), E totesi kuivasti, että se on kuitenkin lapsille suunnattu (eli aikuisille tylsä) ilta. "Niin mutta julisteessa sanottiin, että kaikenikäisille!" yritin. Ei auttanut. Eli menen varmaan yksikseni, jos tekee mieli joululauluja kuuntelemaan ja joulupukkia tapaamaan.

Joulun lähestyminen ei kaikista joulukoristeista ja jouluilakoinnista huolimatta oikein realisoidu täällä helteissä, ja iskikin pieni paniikki eilen tajutessani, että joulupaketit koti-Suomeen ovat vielä hankkimatta. Saa nähdä, ehtiikö mikään perille. Pitäisi myös hommata Secret Santa - eli pikkujoululahja työpaikan joulujuhliin.

Alla (kehnolaatuisia kännykkä)kuvia täkäläisestä joulunalusajasta. Kävimme Leederville Festival'ia eli erään kaupunginosan katujuhlia ihmettelemässä viime viikonloppuna, ensimmäinen setti kuvista sieltä.

Yllä ja alla: käsityöläisten taidonnäytteitä, sekä yleistä kamaa/rihkamaa Leederville-festivaaleilla myynnissä. Meillä oli jostain syystä mielikuva, että festareilla olisi tarjolla pääsääntöisesti ruokakojuja ja elävää musiikkia. Muusikkoja olikin, mutta muuten löysimme paikan päältä loputtomiin arts and crafts-kojuja sekä telttoja täynnä kiinantuontia, mutta ruokamyyjiä sai hakemalla hakea. Onneksi Leederville on yksi Perthin kahvila- ja ravintolaytimistä, joten päädyimme irkkupubi Fibber McGees'iin kiskaisemaan sunnuntai-roastin eli erittäin tuhdin sunnuntai-paisti-lounaan, oli herkullista!

Tällaisia oli askarreltu lasten työpajassa festareilla: maalattuja aurinkovarjoja. 

Kuva yllä ja kolme kuvaa alla: boheemia basaaritunnelmaa kukkakaupan edustalta ja sisältä. 

Yllä: Tässä on Perthin lasten mahdollisuus kokea valkoinen joulu. Keskusta-aukiolla Forrest Placella on jättikupla, jonne lapsukaiset pääsevät heittelemään tekolunta päälleen kuusen ja muovilumiukon katveessa. Jono kuplaan oli valehtelematta sata metriä. Kuvassa temmellysvuoro on juuri vaihtumassa, siksi kupla tyhjänä.

En uskaltanut ottaa kuvaa lapsista riehumassa sisällä, sillä Perthissä ollaan hysteerisen tarkkoja lasten kuvaamisesta. Mm. monissa koulujen urheilutapahtumissa on kielto, että vanhemmat eivät saa kuvata lapsia urheilusuorittamassa (pedofiilien pelossa). Tämä on mielestäni - monen muun Aussilan turvallisuusstandardin ohella - totaalinen overkill eli ylilyönti, sillä lapset eivät ole täällä esimerkiksi Suomea pahemmassa vaarassa. Mutta tiedän ihmisten joutuneen pulaan/puhutteluun täysin viattomasti räpsityistä lomakuvista,  joten en halunnut tahallani törkkiä arkaa aihetta.

Yllä ja alla: uusi viehättävä kahvilatuttavuuteni keskustassa, Moana. Löytyy Murray Streetiltä läheltä Barrack Streetin kulmaa, vastapäätä Davy Jones-tavarataloa, kakkoskerroksesta. Eilen juhlittiin perthinsuomalaisten voimin Suomen itsenäisyyspäivää City Beach-rannalla, ja sinne piti itsenikin suunnata. Päädyin kuitenkin viime hetkellä muuttamaan suunnitelmia ja nautin ensimmäistä kertaa kuukauteen kokonaisesta päivästä yksinäni (ilman ranskalaisperhettä). Ensin hierojalle orastavasta päänsärystä eroon pääsemään, sitten kirjaston kautta Moanaan kahville ja lounassalaatille, lukemaan kirjaston antimia. Yksinäni olin kahvilassa, koska lounasaika oli jo ohi (noin puoli neljän maita). Hetken rauha ja hiljaisuus, oi onnea!