16.12.2013

Juhlista jaloin (jos jalat kantavat)

Huhhuh tätä juhlista juhliin kiertämistä! Pikkujoulukausi on parhaimmillaan, ja täällä ne tuntuvat enemmän grillijuhlilta ja juhannuksenvietolta, kuin pikkujouluilulta pimeässä tonttulakki päässä. En ole koskaan ollut kovasti alkoholin perään enkä juo paljoa, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu, että tipaton (ja kaloriton) tammikuu taitaisi olla paikallaan.

Viime perjantaina vietettiin minun työpaikkani joulujuhlia ja tänään puolestaan E:n. Kumpikin oli teknisesti ottaen joululounas, mutta pitkäksi venähtänyt sellainen. Omat juhlani vietettiin jokavuotiseen tapaan UWA:n yliopiston juhlatiloissa työporukan kesken, mutta iltapäiväviideltä alkaneille jatkoille olivat avecitkin tervetulleita, joten E liittyi seuraan keskustassa. E:n työpaikan joulujuhliin puolestaan kutsuttiin myös siipat, joten söimme ja joimme iloisesti firman piikkiin Swan Valleyssa viinitilalla tuntien mittaisella lounaalla.

Perthissä ei kuulemma mielellään vietetä työpaikkajuhlia iltaisin, sillä a) lounas on illallista edullisempi järjestää ja b) lounaalla todennäköisesti läträtään vähemmän alkoholin kanssa = vähemmän kännissä mokailua, "totuuksien" laukomista tai sihteerien lääppimistä ja tästä mahdollisesti seuraavia seksuaalisen häirinnän syytteitä. Tiedä sitten, onko koko maan ja kaikkien työpaikkojen tapa, mutta näin kuulin omilta lähteiltäni.

Huomenna tiistaina on yhden kaveriporukan jouludrinksut töiden jälkeen, perjantaina on kahdet joulupippalot (lounas JA päivällinen, eri seurueissa). Lauantaina juhlimme pikkujoulua iki-ihanien suomimimmien ja näiden partnereiden/perheiden kesken. Ja siitä ollaan vasta rullaamassa kiitoradalle itse joulun viettoon, joka tulee myös olemaan syömis- ja juomispainotteinen ranskalaisvieraiden ansiosta. Ja sen jälkeen odottaakin uusivuosi... kuten sanottua, huhhuh. Ihme, ettei vaaka ole jo poksahtanut kaiken syödyn juhlaruuan, juustolautasten ja jälkkäreiden tuloksena.

Ei ole pelkkä stereotypia, että ranskalaiset ottavat illalliset ja kaikki muutkin ruokailut tosissaan. Joulumme suunnittelu onkin keskittynyt paljolti menun laatimiseen. Itse toimin lähinnä kiitollisena yleisönä ja ideoiden hyväksyjänä, ja kun kysytään, että "haluaisitko banaani-toffeekakkua sekä kotitekoista suklaamoussea jälkiruuaksi joulupöytään", oma panokseni rajoittuu pään vimmattuun nyökkimiseen ja joo, joo!n hokemiseen.

Vuokrasimme joulunviettoa varten mökin koko perheelle Swan Valleystä, Perthin laidalla sijaitsevalta viininviljelyalueelta. Näin saadaan 6- tai 7-henkinen poppoo saman katon alle juhlimaan ja yöpymään kerrostalomme naapureita häiritsemättä. Ainoa pilvi paratiisissa on, että joulunvieton osallistujakaarti on vielä avoinna. Elämässä kohtaa kaikenlaista, ja tielleni on sattunut ennenkin oman napansa ympärillä pyörijöitä, mutta E:n pikkuveljen tyttöystävä on aivan omaa luokkaansa. Tällä hetkellä on epäselvää, onko neiti bratz-nukke myös tulossa joulunviettoon kanssamme vai ei.

Katseltiin tässä eräänä iltana neidin aloitteesta nettivideoita hänen kotimaansa parlamentista, ja sehän oli puhdasta show-painia. Naispoliitikot repivät kirkuen toisiaan tukasta ja miehet mätkivät salkuilla ja nyrkeillä toisiaan naamaan ja mahaan, kun olisi äänestää pitänyt. Kun kysyimme, että miten ne päätökset tehdään ja mitä nämä päätökset ovat, tyttönen vastasi hilpeänä: "Ketä kiinnostaa, mitä väliä! Nää tappelut on niin huisin viihdyttäviä!". Ylipäätään kaikki yritykset kontaktiin ja tutustumiseen tyrehtyvät siihen, että neidin katse harhailee viiden sekunnin sisällä takaisin kännykän ruudulle ja facebookille kikattelemaan.

Tulen siis mahdollisesti viettämään joulua suljettuna mökkiin jonnekin viiniköynnöspeltojen keskelle kultakalan keskittymiskyvyllä varustetun neitokaisen kanssa. No, sitä kai se joulu on, sukulaisten seurasta nauttimista ja siitä ajoittaista kärsimistä... Ja tunnetustihan odotukset joulua kohtaan ovat kaikilla kovat, ja ne eivät ikinä täyty. Pitää kai pitää itseni sen verran kiireisenä- vaikka viiniköynnösten lehtiä laskemalla -, että yksi vähemmän mielenkiintoinen perheenjäsenkin menee kaiken tohinan mutkassa.

Ja sitten kuvien pariin. Käytiin viikonloppuna tutustumassa Rockinghamin edustan Penguin Islandiin eli Pingviinisaareen, sekä sen naapurissa sijaitsevaan merileijonasaareen (nimeltään Seal Island, mutta merileijonista eli sea lion'eista on kyse, ei hylkeistä; seal). Päivä oli oikein antoisa, erityisen mahtavaa tekemistä oli uiminen; tai pikemminkin matalassa meressä kylpylämpimässä vedessä lilliminen.

Pingviinisaarelle on mantereelta matkaa n. 700 metriä ja sinne johtaa vedenalainen hiekkasärkkä, mutta saarelle kävely kaulanmyötäisessä vedessä kahlaten on hysteerisesti kielletty ("särkällä on hukkunut ihmisiä!"). Otettiin siis lautta, sekä päälle liput pingviininruokintanäytökseen ja laivareissu merileijonasaarelle. Koko potille tuli hintaa $36 per nenu. Tällaisia kuvia rahalla sai:

Yllä ja alla: pingviinisaaren rantaa ja matalaa rantavettä. Tyypillistä täkäläistä turkoosia. 

Yllä ja alla: matkalla saaren uimalahdelle. Matala rantavesi oli lämmintä kuin poreammeessa, ja siellä olisi polskinut vaikka tuntikausia, ellei polttava aurinko pakottaisi vedenkestävistä suojakertoimista ja hatusta huolimatta vedestä pois enintään tunnin pulikoinnin jälkeen. 

Yllä ja alla: saarella luonnonvaraisina asustavia little penguin'eja eli fairy penguin'eja. En löytänyt suomenkielistä nimeä, mutta kovin ovat pieniä ja söpöjä nämä maailman pienimmät keiju- tai kääpiöpingviinit. Saarella pesii noin tuhat luonnonvaraista pingviiniparia, kun taas tässä pingviinitalossa asuu muutamia "näyttelypingviinejä", joiden ruokintaa pääsee maksua vastaan seuraamaan kolme kertaa päivässä.  Kuulemma pingviinejä voi nähdä saarella luonnossakin, mutta varmin nakki on pällistellä niitä keskuksessa, sillä villit pingviinit viettävät suurimman osan ajastaan merellä kalastamassa. 

Pelikaaneilla oli oma kallionsa varattuna. 

Yllä ja alla: matkalla Seal Islandille merileijonia katsomaan. 


Yllä ja alla: siellä ne lötköttävät! Saarella asuu pelkästään urosmerileijonia, jotka viettävät poikamies-kissanpäiviä suurimman osan vuodesta. Ne matkaavat Länsi-Australian rannikkoa pitkin pohjoiseen naaraiden asuinalueelle vain kerran vuodessa lisääntymään, ja palaavat sitten takaisin saarelleen elelemään keskenään. Ohhoh kun on rentoa. 

Yllä ja alla: tämä vähemmän välkky turisti halusi snorklata juuri merileijonarannalla ja oli kavereineen parkkeerannut pienen veneensä tasan lauttamme reitille. Lautan kippari yritti manöveerata pikkuveneen ohi kummaltakin puolen useaan otteeseen lähemmäs rantaa, jotta maksavat asiakkaat saisivat räpsittyä kuvansa, mutta emme päässeet laivan normaaliin kuvauspaikkaan, koska pikkuveneen ankkuriköysi esti reitin käytön. Äijiä ei selvästikään lastillinen turisteja laivassa häirinnyt, siinä onkivat ja sukeltelivat huolehti, fotobombaten kaikkien meidän valokuvat. 

Yllä ja alla: seuraavan päivän loma-aktiviteetti koko perheelle. Puhallettavat kanootit ja melontaa Swan-joella. On ihan lystiä puuhaa, mutta olisi miellyttävämpää viileämmässä kuin kyseisen päivän +40:ssä asteessa ja suorassa auringonpaisteessa! Menkää aamulla varhain tai ilta-auringon laskiessa, te muut paremmin aikatauluista kiinni pitävät ihmiset. 
Kesäloma-jihuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!