26.12.2013

Juhannusjoulu osa 1

Bloggausmotivaatio on taas kohdillaan, kiitos kaikille kommentoineille täällä ja muualla, jotka haluatte jatkoa tajunnanvirralle Perthistä! Toinen hyvä motivoija on hellejoulu, jossa riittää ihmeteltävää lumiseen ja hämärään jouluun ehdollistuneelle. Viime jouluna tasapainoilin joulufiilisyritelmän ja epäuskon välillä (ei tästä mitään tuu täällä auringon helotuksessa). Tänä jouluna tein tietoisen päätöksen, että en yritä väkisin saavuttaa suomalaisen joulun tunnelmaa vaan yritän ottautua täysin uudenlaiseen jouluun ja perinteeseen. 

Suomessa joulutunnelma on itselleni aina muodostunut nimenomaan hämärästä ja lumesta, ja jouluun "laskeutuminen" alkaa jo loka-marraskuussa, kun päivät lyhenevät ja ensimmäinen huurre ja hento lumi alkavat peittää puolukanvarpuja ja kuusenoksia metsässä. Joulu on omaan sydämeeni syntynyt hiljakseen ja nimenomaan talviuneen nukahtavan luonnon tarkkailusta, joululauluista, joulun tuoksuista (piparit, glögi, kuusi, hyasintti...) ja kynttilöiden ja jouluvalojen luomasta taikamaailmasta, jossa aurinko horrostaa ja ainoa valonlähde ulkona ovat kotien ikkunat ja jouluvalot. Mutta täällä? Mitään noista edellämainituista - - - 
ei ole olemassa. 

Päätin, että tästä lähtien vietän perinteistä, itselleni aitoa joulua pelkästään Suomessa niissä oikeissa puitteissa ja tunnelmassa, jonka koko ympäröivä maailma luo. Täällä Australiassa on paras ottaa ilo irti siten miten saa, ja hoksasinkin, että ajatusmaailmani vaatii päälaelleen keikauttamista. Täällä juhlitaan kesää, joten heittäydyin minäkin oikeaan tunnelmaan kuvittelemalla, että on juhannus. Johan irtosi parempi mieli! 

Ulkona viheriöi, linnut laulavat, joulunviettomökin villiintyneessä puutarhassa lepattelee amppareiden lisäksi kämmenenkokoisia ritariperhosia, ulkona voi pelailla mökkipelejä kuten sulkapalloa, ruokaa ja juomaa on varattu kahdeksi päiväksi kuuden eskin eli kylmälaukullisen (tai pikemminkin -arkullisen) verran - täysin överit siis, mikä sopii sekin juhannusgrillailufiiliksiin. Mökkiringin sisäpihalla odottaa uima-allas ja sauna on omasta takaa, Australian aurinko. Kelpaa pulahtaa viileään veteen rentoutumaan. 

Miten joulu meni? Australialaisen joulun ongelmia, joita ei Suomessa koe:

1) Ulkona ilman katoksen tai puiden varjoa, esim. uima-altaassa, voi olla enintään puolisen tuntia kerrallaan. Varjossa saattaa mennä reilu tuntikin, hyvällä tuurilla. Suojakerroin (SPF) 50:stä, hatusta ja aurinkolaseista huolimatta kirkkaus on liikaa, ja auringonpistos ja ihon palaminen luuraavat nurkan takana. Tämä joulu ei ollut erityisen paha kuumuuden puolesta, asteita oli vain noin +30. Viime jouluna elohopealukema heilui neljässäkympissä, mikä on suorastaan sietämätön helle. Australian aurinkoon jo tottuneelle +30 sen sijaan on kiva kesäsää, jos ei ihan kauheasti tarvitse urheilla.

2) Heinikkoon ei voi kävellä, ellei ensin hakkaa esim. sulkapallomailalla tai kepillä itselleen käärmevapaata reittiä. Sulista pelatessa pallo karkasi pihanurmelta pöpelikön puolelle, jossa heinä rehotti polvenkorkuisena. Kukaan itseään kunnioittava aussi ei noin vain marssi heinikkoon, koska siellä voi lurkkia mikä tahansa maan myrkyllisistä hämähäkeistä tai käärmeistä. Kaislikossa suhisee ei täällä välttämättä tarkoita harmitonta sammakkoa tai edes söpöä pientä wallabia, vaan todennäköisesti käärmettä.

3) Kesken aterian on käytävä huoltsikalla, ei siksi, että kahvimaito on loppu, vaan siksi, että jäät ovat eskeissä eli kylmälaukuissa sulaneet ja pitää käydä ostamassa uusi satsi: kolme viiden kilon säkkiä hintaan $10. Erkkikään ei pakasta tarvittavaa määrää jääpaloja omassa pakastimessaan, ja täällä myydään huoltsikalla jäätä samalla tavalla säkkeihin pakattuna kuin Suomessa grillihiiltä tai vaikkapa halkoja. Jääpalapussi on tietenkin umpijäässä ostettaessa, ja sitä pitää paiskoa terassikiveykseen saadakseen jääpalat ja –hileet irtonaisiksi. Jos eskiin kippaa viiden kilon täysmötikän jäätä, se ei viilennä läheskään yhtä tehokkaasti kuin irtonaisen jäähilemassan kaataminen pullojen ja ruoka-astioiden ympärille.

4) Joulusaunaan ei tee mieli, mutta uima-altaaseen kylläkin. Joulunviettomökin altaassa veden lämpötila oli +26 asteen tuntumassa, ja kyllä siinä muutkin pulahtivat, mutta yksikseni sain uiskennella seuraavat puoli tuntia. Oli liian kylmää pidempään uintiin muulle seurueelle. Yritin selittää, että Suomessa järvivesien lämpötila ei ikinä nouse tämän korkeammalle ja en olisi edes oppinut uimaan, jos olisin liian nirso veden lämpimyydestä. Illalla puhelimessa oma perheeni korjasi, että Suomessa järvilämpö on kesällä +20 huitteilla, +26-asteista vettä on tuskin koettu, ainakaan usein. Aijaa, sekin vielä. Ehkä kylmä ei tunnu yhtä kylmältä suoraan saunasta, kuten Suomessa uiminen yleensä hoidetaan.

5) Auton ikkunoita ei tarvitse raaputtaa kuurasta, penkkejä lämmittää, tai ajastaa vepastoa päälle. Sen sijaan varomaton autoon hyppääjä polttaa itsensä joko auton tekonahkapenkkiin, rattiin tai turvavyöhön – erityisen tehokas polttorauta on turvavyön metalliosa! Läheskään joka parkkipaikalla ei ole varjoa saati autokatosta, joten autot kylpevät porottavassa auringossa aamusta iltaan. Kaksikin tuntia kolmessakympissä saa konepellin lisäksi kaikki auton sisäosat hehkuvankuumiksi. Varovainen on syytä olla, ja täkäläisittäin tavallinen bikineissä tai paidatta autoilu onnistuu vain, jos istuimen päällystää ensin rantapyyhkeellä. 

6) Joulusuklaat sulavat ko. autoon jätettynä ennätysajassa, joten ne pitää ehdottomasti muistaa kiikuttaa sisälle ja jääkaappiin turvaan. Itselläni on aina käsilaukussa purkki luomu-papaija-käsirasvaa, joka on koostumukseltaan ja ulkonäöltään kuin hunajaa: jähmeää kullankeltaista tahnaa. Käsiveska istuskeli unohtuneena autossa jouluaattona tunnin. Onneksi 1) älysin avata purkin erityistä varovaisuutta noudattaen, koska sisältö oli muuttunut kirkkaaksi juoksevaksi nesteeksi; 2) purkin kierrekorkki oli kiitettävän tiivis, joten neste pysyi purkissa myös purkin lojuessa ylösalaisin kassin pohjalla; ja 3) neste jähmettyi huoneenlämmössä takaisin käyttökelpoiseksi tahnaksi. 

7) Täällä ei saa suomalaisia jouluruokia mistään, ellei itse tee alusta loppuun. No pipareita saisi Ikeasta ja myös mistä tahansa IGA:sta (IGA:sta saa myös hapankorppuja!), mutta joulupöydän perusherkkuja kuten laatikoita ei sen sijaan löydä. En ole yleensäkään innokas kokkaaja, ja helteiden takia mikään pitkään uunissa kypsytettävä ei ole houkutteleva kokkausidea. Eli olisin jäänyt pahaan lanttulaatikkopuutostilaan ilman perthinsuomalaisen kaveriporukan yhteistä joulujuhlaa aattoa edeltäneenä viikonloppuna.

Juhla hoidettiin bring a plate – eli nyyttäriperiaatteella, ja pöytään saatiin lanttu- ja porkkanalaatikkoa muiden ruokien, kuten paahtopaistin, rosollin, sinihomejuusto-bataattivuoan, salaattien ja joulutorttujen oheen. Kinkku ei ole koskaan ollut lempparini ja riisipuuroa osaan itsekin keittää, joten näiden puute joulupöydässä ei ollut skandaali. Lanttu- ja porkkanalaatikko sen sijaan olivat parhaita koskaan maistamiani, kiitos Å! Illan kruunasi herkullinen muumikakku, illan emännän N:n leipoma raikas hedelmätäyte- ja marenki”jää”kakku, jonka koristeina komeili koko muovinen muumiperhe ystävineen joulunvietossa kuusen ympärillä. 
Jouluaaton ja joulupäivän ruoka-annos seitsemälle hengelle eli lähes eski per nenu. Aivan liikaa, kuten jälkikäteen huomasimme. Kuva ei olutkartongista huolimatta sisällä juomia, joita oli oma korillisensa.
Joulunviettomökin yksi makkari, leppoisaa kesätunnelmaa. 
Joulukattausta. Tuosta kuvan pötkylästä, Christmas crackerista, lisää ensi postauksessa.
Yllä ja alla: joulumökin pihaa ja puutarhaa keskipäivän auringossa ja illalla. 



Yllä: tähän kuvaan kiteytyy olennaisia asioita Australiasta. Parkkipaikka tamppautunutta punaista maata, ei nurmikkoa missään (ruohikoita ei täällä ole, ellei se ole istutettua nurmea tai viljeltyä heinäpeltoa), kaarnattomia eukalyptuspuita sekä nelivetoautoja.
Yllä: mökin vierustan viinitarhaa, viiniköynnöksiä aloittamassa kasvuaan. Alla kylppäriin pesiytynyt jättimäinen yöperhonen, kokoa kämmenen verran. Normisettiä täällä.

1 kommentti:

  1. Minusta ei ainakaan joulu tunnu joululta kun ei ole lunta, eikä kovin jouluiselta tunnu ainakaan täällä juhlinta kun periaatteessa joulupäivä juostaan läpi pikaisilla lahjojen auonnalla ja paikasta toiseen kirmaamalla. Ei osata rauhoittua. Itse kuvittelin, että joulua vietettäisiin enemmän englantilaisessa hengessä, mutta aika jenkkimenolta vaikuttaa. Meillä syötiin ihan kunnon jouluateria, joka onnistui suht vaivattomasti kun esim. läheisestä orgaanisesta ruokakaupasta saa ihan oikeaa ruisleipää, take awaysta saa ympäri vuoden kinkkua ja muuta paistia. Monille aussikamuille oli ensimmäinen suomalainen ateria ja sanoivat että on uskomatonta miten kaikki eri ruuat voi sointua niin hyvin toisiinsa. Olen kyllä täällä oppinut olemaan todella ylpeä suomalaisesta ruuasta ja siitä, miten me tehdään kaikki niin paljon yksinkertaisemmin ja puhtaammin. Ei ole mausteiden kanssa lääräämistä tai tuhottomasti kastikkeita, vaan ruokaan tulee pari maustetta ja se näyttää siltä mitä se on, eikä kasalta kastikkeita. Hyvää alkavaa vuotta sinne Perthin suunnalle, toivottavasti täällä toisella laidallakin olisi pian lämmintä kun on lähinnä satanut vettä tai ollut pilivistä kesän alusta asti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen välittömästi tarkistuksen jälkeen ja vastaan pian :)