31.12.2013

Selviytymisopas Perth, osa 1 - majoitus

Kommenttiboksiin tuli pyyntö, että voisinko kirjoittaa vaadittavasta kielitaidosta täällä. Laajensin aihetta oma-aloitteisesti ja ajattelin kasata selviytymispaketin kaikille, jotka pullahtavat Perthin lentokentälle valmiina aloittamaan working holiday – vuoden tai vaikkapa opiskelut Australiassa.

Uuden vuoden kunniaksi täältä pesee, alkeiskurssi Australiaan tuloa varten. Kaikki teksti ei mahdu yhteen postaukseen, joten jaan tämän aiheen sarjaksi. Aloitetaan majoituksesta.

Australia on kallis maa, Suomen hintatasoa yleisesti ja asumisen suhteen vielä kalliimpi. Yö backpacker-hostellissa maksaa vähintään $35, eli 25 euroa henki/yö kahden hengen huoneessa. Dorm-paikkoja (dormitory eli makuusali) saa halvemmalla, jopa hintaan $15 eli alle kymppi euroissa per yö.

Ei ehkä äkkiseltään kuulosta pahalta, mutta jos backpacker-hostellissa joutuu yöpymään vaikkapa kuukauden, lompakko laihtuu yhteensä tuhannen dollarin verran omassa huoneessa, ja dormissakin nukkuessa melkein puolet tästä eli $450. Kämppisten kanssa jaetusta talosta voi puolestaan saada oman huoneen satasella per viikko, jos ei ole turhantarkka sijainnista, kalusteiden laadusta tai kämppisten määrästä. Sijainniltaan ja laadultaan paremman huoneen saa kahdellasadalla/viikko.

Huom: läheskään kaikki eivät halua pariskuntia kämppiksikseen, joten parien on hivenen vaikeampi löytää kommuunia kuin sinkkujen. Oma kokonainen asunto, yksiö tai kaksio, saattaa irrota halvimmillaan hintaan $250-300/vko, mutta etenkin Perthin keskustasta on tällä hinnalla turha haaveilla saavansa muuta kuin yhden (kalustetun) huoneen. Muiden kaupunkien hintatasosta en tiedä.

Jaettu talo on aina parempi kuin dormi tai hostelli ylipäätään, joissa nukkuminen ei ainakaan itseltäni onnistu paria yötä pidempään, koska yöunet jäävät vähiin muiden reppureissaajien yökukkumisen ja bilettämisen takia. Itse syvästi inhoan huonosti nukkumista, koska olen sitten päivällä tehoton, kiukkuinen ja päänsärkyinen. Eli jos olet kuten minä, on jokin dormia pysyvämpi ja mukavampi majoitus suorastaan välttämättömyys.

On täysin ok kysellä vinkkejä vapaista majapaikoista tuttujen, kaverinkavereiden ja Suomalaiset Perthissä (tai muissa Aussilan kaupungeissa)-facebook-ryhmän kautta. Mutta otathan huomioon, että me täällä vakituisesti asuvat todellakin elämme ihan normaalia arkea, jonka täyttää työnteko, laskujen maksu, oma perhe, omat menot jne., ja vieraiden ihmisten majoittamisen aiheuttamat kulut päätyvät meidän täkäläisten maksettaviksi, jos sydämellisesti avaamme ovemme kelle vain.

Itse ohitan suorilta tämänmalliset pyynnöt: ”oisko kellään tarjota tai järjestää mulle ilmaista majoitusta, kun mun rahat ei riitä?” [ilman tarkempaa tietoa tarvitun majoituksen kestosta ja ilman mitään vastinetta, kuten pientä vuokraa, siivousapua, kokkausta vastapalkaksi...]. Porkkana tännekin päin on huomattavasti parempi tekniikka kuin vain olettaa, että tottakai mulle vierashuone löytyy ilmaisella nettiyhteydellä sekä sähköt, kaasut ja vedet maksettuna, jos vaan kysäisen ja marssin sinne asumaan. Suomalaisuus ei vielä tarkoita, että meitä täkäläisiä voi kohdella kuin sukulaisia.

Couchsurfing eli ilmainen sohvamajoitus jonkun vieraanvaraisen, avomielisen tyypin luona on tottakai minullekin ideana tuttu, vaikken ole itse kokeillut. Mutta ehkä sohvamajoituspaikat kannattaa etsiä couch surfing – sivustoilta eikä automaattisesti olettaa, että jos samassa kaupungissa asuu toinen samanmaalainen, sohva tämän luota on taattu. Ottaisitko itse Suomessa yhden, kaksi tai kokonaisen perheen vieraita ihmisiä nurkkiisi nukkumaan, jos perhe Rovaniemeltä nyt vaan sattuu haluamaan muuttaa kotikaupunkiisi Tampereelle, ja haluaa säästää rahaa asumalla ilmaiseksi luonasi asunnonetsimisajan?

Tämä todellakin ilman sarvia ja hampaita, mutta jos et ole säästänyt riittävästi rahaa kalliissa Perthissä (ja Australiassa) majoittumista varten, ei ole kenenkään Perthissä jo asuvan ongelma ottaa sinun rahahuoliasi omille niskoilleen. En yritä loukata saati dissata couchsurfingia, vieraanvaraisuutta, suomalaisuuden luomaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ym., mutta haluan painottaa, että sitä omaa rahaa kannattaa olla sen verran säästötilillä, ettei kadulle joutuminen ole heti uhkana, jos edullista asumisratkaisua ei viikossa tai parissa löydykään.

Toisaalta, täkäläissuomalaisilla on vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja itsekin olen majoittunut ilmaiseksi kavereiden nurkissa, kun todellinen hätä on iskenyt, suurensuuri kiitos siitä kaikille auttaneille! Eli kaveria ei jätetä, mutta aito kiitollisuus ja vastapalvelusten tarjoaminen auttavat pidemmälle kuin koppava paikalle purjehtiminen ja oletus, että ”sähän maksat kodistasi vuokraa joka tapauksessa, olin minä kylässä tai en, joten kai mä nyt sohvalle mahdun pariksi päiväksi/viikoksi ilmaiseksi?”.

Jokainen suomalainen opiskelijabudjetilla elänyt osaa varmasti venyttää penniä myös täällä Perthissä, eteläisen pallonpuoliskon todistetusti kalleimmassa kaupungissa. Maalaisjärjen ja Niksipirkan avulla pärjää. Itse laskeskelisin reissubudjetin sen varaan, että pärjään ainakin 2-3 kuukautta ilman työntekoa ja palkkaa.

Working holiday-viisumin ehtokin on, että tulijalla on oltava $5000 verran pankkitilin saldoa maahansaapumista varten. Itseltäni ei tätä koskaan missään kysytty, enkä ole kuullut keneltäkään muultakaan kysytyn passintarkastuksessa. Mutta oman mielenrauhan takia tuo viisitonninen eli noin 3500 euroa kannattaa plakkarissa olla.

Kätevä täkäläinen tapa on, että palkka maksetaan viikon tai kahden välein, kuukausittaisen palkkapäivän sijasta. Backpackereille usein enemmän tai vähemmän laillisesti käteisellä käteen. Täällä on myös yleisenä tapana ns. trial, eli blue collar-töiden (palveluammatit, rakennustyöt) ”koeponnistus”: saatat joutua tekemään töitä vaikkapa Subwayssa tunnin, pari tai kokonaisen päivän ikään kuin koeajalla, palkatta – saat tietää päivän jälkeen, saitko työn eli maksetaanko koeajasta palkka.

Jos et saanut hommaa tai et halua ottaa sitä vastaan, palkkaa jo tekemästäsi työstä ei heru. En osaa yhtään sanoa, onko tämä miten laillinen metodi vai pelkkä villin lännen käytäntö, mutta normiarkea silti.  Lisää töiden etsinnästä, working holiday-viisumista, kielitaidosta, opiskelusta ja muusta mieleen tulevasta ensi jaksoissa!

Kyllä vain, olen tylsä, nukun mieluummin kuin biletän yöt läpeensä!
Hyvää uutta vuotta kaikille, tänään jaksaa (just ja just) valvoa! Kuva (c) Nedroid.

2 kommenttia:

  1. "Ottaisitko itse Suomessa yhden, kaksi tai kokonaisen perheen vieraita ihmisiä nurkkiisi nukkumaan, jos perhe Rovaniemeltä nyt vaan sattuu haluamaan muuttaa kotikaupunkiisi Tampereelle, ja haluaa säästää rahaa asumalla ilmaiseksi luonasi asunnonetsimisajan?"

    Jos kyseessä olisi esim. Aussiperhe muuttamassa Rovaniemeltä Tampereelle, he todennäköisesti ottaisivat yhteyttä maamiehiinsä, jos kaupungissa ei muita kontakteja olisi. Täällä Canberrasssa on pieni mutta mahtava suomiyhteisö, joka osaa pyytää ja antaa apua tarvitsevalle. Suomalaista ei jätetä taivasalle, tietoisesti, oli asunnotomuuden syy mikä tahansa. Olemme tosin varmaan välttyneet pahimmilta sohvasurffareilta täällä 'pikkukaupungissa'. Perthissä täytynee tottua suurkaupungin meininkiin hyvässä ja pahassa.

    Hyvää alkanutta uutta vuotta,
    Laura

    VastaaPoista
  2. Moi Laura,

    En ihan saanut kiinni, että ollaanko me samaa vai eri mieltä tästä aiheesta :)

    Ymmärrän hädässä auttamisen - tottakai -, ja kuten kerroin, olen itsekin saanut majoittua toisten nurkissa ilmaiseksi. Mutta en ymmärrä ajattelutapaa, että lähdetään suunnittelemaan muuttoa (Suomesta Ausseihin tai Aussilassa kaupungista toiseen), ja aletaan kysellä ilmaista majoitusta tutuntuttujen tai facebookin kautta, kun jokaisesta kaupungista kuitenkin löytyy edullisia hostelleja, airbnb-huoneita/asuntoja, jne.

    En siis itse tajua ajattelutapaa, että matkustaminen tai muutto perustetaan ilmaispalvelusten varaan. Tekstissäkin korostin, että aito kiitollisuus ja vastapalvelukset vievät pitkälle, mutta: kavereille on sattunut täällä sellaisia suomireissaajia kylään, jotka vain linnoittautuvat taloksi, odottavat suunnilleen lakanat vaihdetuiksi ja ruuat eteen päivittäin, autokyytejä ym. palveluksia, ilman elettäkään vastapalveluksista, pienestä korvauksesta tms. Tämä ei mielestäni ole normaalin vieraanvaraisuuden ja "ollaan samaa kansallisuutta" yya-hengen piirissä, vaan ehtaa hyväksikäyttöä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!