30.12.2013

Juhannusjoulu osa 2

Päivää ennen uudenvuodenjuhlintaa on vielä aikaa kerrata joulunviettoa täällä, joten paluu juhannusjoulun äärelle.

Lähdimme koko perheen voimin joulunviettoon mökille "maalle", noin puolen tunnin matkan päähän kotoa. Lomailu jossain muualla kuin kotona tuntuu aina pidemmältä ajalta, ja oli muutenkin helpompaa majoittaa seitsemän ihmistä kolmen makkarin mökkiin kuin meidän kerrostalokolmioon. Olin puolikkaan päivän töissä jouluaattona ja perjantai 27.12. oli myös normaali työpäivä, joten kovin kauas ei parin päivän takia kannattanut ajaa, siksi valitsimme lomakohteeksi Swan Valleyn viininviljelyalueen ihan Perthin pohjoisnurkilla.

Pätkitystä lomastani huolimatta aaton ja välipäivien työskentely kannattaa, sillä niistä saa meidän puulaakissa kolme ekstralomapäivää ensi vuodelle, vaikka Suomen-reissuun käytettäväksi, jeh! 

Mökki ei ulkoa mitenkään hurmannut: peltikattoinen ”puuvaja”. Sisältäkin tilat muistuttivat lähinnä keskimääräistä suomalaista kesämökkiä, eli joka paikka hivenen rempallaan ja kulunut, katonnurkissa hämähäkinseittejä ja kaikki kalusteet enemmän tai vähemmän eriparia. Keittiö oli perustasoa, onneksi toimiva hella, mikro ja astianpesukone löytyivät. Viheriöivänrunsas puutarha oli, mutta erittäin hoitamaton sellainen.
Sisäpihan uima-allas sentään oli ihan luvatunkaltainen. Mökki oli yksi kuudesta, mutta vain yhdessä niistä oli meidän lisäksemme asukkaita, joten saimme yhteisuima-altaan privaattikäyttöön lähes koko visiitin ajaksi.

Mökkiin asettuessa tuntui – kirkkaassa auringonpaisteessa ja helteessä -, ettei joulufiilistä ole ollenkaan. Harmittelinkin, että näinkö menee juhlamieli ihan sivu suun. Aiemmin jo kerroin älynneeni alkaa kuvitella, että vietämme juhannusta joulun sijaan ja tämä temppu toimi tunnelmanluojana. Mökillä luonnon helmassa, kuten asiaan kuului. Ulkona vehreää, aurinko helottaa. 

Tekemislistalla oli joulun varalle uimista, luonnossa kuljeskelua, sulkapallonpeluuta, hyvä kirja, yleistä sosialiseeraamista ja yhteisiä aterioita. Alkoi tuntua, että hyvinhän tästä joulusta selviää, vaikkei olekaan lunta, kuusta, koristeita, joululauluja saati harrasta tunnelmaa. Etenkin, kun näin jälkikäteen kuulin, että joulu Suomessa on ollut pääosin lumeton ja joillain pihoilla haravoidaan, grillaillaan, poimitaan penkistä persiljaa ja ihmetellään hiirenkorvia! Jestas. Väärin on tuollainen säätila. 

Juhlimme sekä eurooppalaiseen että australialaiseen malliin, toisin sanoen vietimme sekä aattoa (ranskalais-suomalaisena tapana), että joulupäivää (aussien pääjoulujuhla). Kaksi päivää herkkuruokia kuohuviinin kera, eiköhän riitä täysimittaiseksi juhlimiseksi.

Aaton menu oli seuraava: täytettyjä hummereita, graavilohi-avokado-mango-chili-kompottia, buffet eli runsas valikoima leikkeleitä, juustoja, salaatteja ja valkosipulipatonkia; ja jälkiruuaksi aussivakio pavlova eli marenkilevyistä ja kermavaahdosta koottu kakku, joka oli päällystetty reilulla keolla tuoretta mangoa, passionhedelmiä, mansikoita sekä sekalaisia pakastemarjoja – ehdoton lempparijälkkärini!

Kallis herkku hummeri, jota maistoin ensimmäistä kertaa, ei välttämättä avautunut itselleni, vaikka muut hehkuivat innosta tätä erikoisuutta antaumuksella mussuttaessaan. E:n isäpuolen erikoisresepti on halkaista hummerit kahtia ja täyttää niiden kuori eli selkä- ja pyrstöpanssari seoksella, jossa on armanjakki(armagnac)-brandyssä kypsennettyä hummerinlihaa, sipulia, cheddar-juustoa ja mausteita.

Ruoka oli oikein maistuvaa, mutta itselleni tuli mausta mieleen lähinnä erityisen onnistuneet kala- tai katkarapupyörykät. En siis ihan tajunnut, miksi maksaisin kaksikymppiä per hummeri, kun voin ostaa katkarapuja tai kalaa halvemmalla? Kaipa en vain osaa erottaa mereneläviä toisistaan, kun en ole niihin tottunut. Osteritkin menivät hukkaan kuin helmet sioille, kun niitä työpaikkani joulujuhlissa maistelin. En vaan tajua, mauttomia lötköjä olivat.

Joulupäivän menun muodostivat täytetyt grillibroilerit, uunijuurekset, perunamuussi ja vihersalaatti. Kanan kotitekoinen täyte oli kuulemma erityisen australialainen resepti – englantilainen alkujaan siis. Jostakin tietynmerkkisestä makkarasta (jonka merkki jäi itselle pimentoon) puserretaan sisällykset ulos kuoresta, sekaan survotaan korppujauhoa, salviaa ja muita mausteita, täytetään tällä broileri ja tattadaa, valmista tuli. Broileri ottaa makua täytteestä ja toisinpäin grillauksen aikana, oli hyvää namnamnam.

Jälkkäriksi joulupäivänä nautiskeltiin banofi- eli banaani-toffee(kinuski)-piirakkaa. Se tehdään samalla idealla kuin juustokakku, eli pohjaksi murustellaan digestive-keksejä ja sulaa voita, jäähdytetään jääkaapissa, päälle ladotaan banaaniviipaleita, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa, pinta koristellaan kaakaoripauksin, nakataan vielä jääkaappiin jähmettymään ja voilá, valmista syötäväksi!

Kumpaankin joulupöytään kuului olennaisena osana perinne, joka on näköjään jokaisen joulukattauksen välttämättömyys: Christmas cracker eli – mikähän tuo nyt suomeksi olisi – paukkukarkki? Crackereitä paukutellaan myös työpaikan joulujuhlissa joka vuosi. Cracker on kuin joulupaperiin kääritty puolikas talouspaperirulla, näyttää isolta käärepaperikaramellilta ja toimii samalla idealla kuin kinder-muna, eli sisältää yllätyksen. Jokaisen lautasen viereen on katettu cracker, eli jokaiselle yksi.

Pöydässä vierustoverit tarttuvat kumpikin crackerin eri päästä ja vetävät kilpaa. Rulla katkeaa pamahtaen (sisällä on jonkinsortin nallipanos), ja ulos poksahtaa kaikenlaista pientä tilpehööriä, mukaan lukien aina silkkipaperi”kruunu”. Silkkipaperihattua on tarkoitus pitää joulujuhlan ajan. Vakiokamaa crackereissä ovat myös paperisuikaleet, joihin on painettu (erityisen huonoja) puujalkavitsejä, ja jotka on tarkoitus kunkin lukea vuorollaan ääneen muulle pöytäseurueelle. Crackereista pullahtaa yleensä myös sekalaista muovisälää; itse sain tänä jouluna eri crackereista kaksi settiä muovisia viiksiä, jotka on tarkoitus nipistää kiinni sieraimiin.

Viime jouluna crackeristä paljastui minikompassi, ja muut ovat tänä jouluna saaneet mm. minipalapelin, minipelikorttisetin, jojon ja mitähän vielä. Yksi eniten kummastelua aiheuttaneista cracker-sisällöistä nähtiin kaveriporukan joulunvietossa. Crackerista paljastui muovinen puolikkaan tulitikun kokoinen tappi, jonka keskellä oli mutka. Arvuuttelimme porukalla, että onko se a) tekokorvis, b) teko-nenäkoru, c) teko-huulikoru, vai mikä ihme. Lopulta joku nokkela hoksasi, että se oli feikkinaula sormen ympärille pujotettavaksi. Hehhe. Olipas hassu.

Cracker on hauska joulupöydän viihdyke, mutta en pysty olemaan miettimättä, että on tosiaan jonkun työ syytää näitä muovihilurullia tonneittain markkinoille. Ilo on kuitenkin vain muutaman minuutin mittainen, ja kertakäyttöinen. Ehkä innostuisin crackereistä enemmän, jos sisältö olisi edes jotain kierrätettävää, tai vaikkapa syötävää. Karkkeja niihin crackereihin, kiitos! 

Entä miten sujui E:n pikkuveljen tyttöystävän eli neiti kultakalan kanssa? Kiitos kysymästä, itse joulu meni ihmeen sivistyneesti eli lähestulkoon aikuismaisesti, ja iPhonen näpräilyä ruokapöydässä nähtiin tavallista vähemmän. Sen sijaan joulun jälkeen on nähty sellaiset teini-draamakuningatar-tantrumit eli kiukunpuuskat, että piti tehdä E:n kanssa vankka päätös olla päästämättä neiti kultakalaa enää koskaan meille sisälle, oli hataran suhteen jatko mikä hyvänsä. Porttikieltoon liittyivät myös E:n vanhemmat, jotka saivat enemmän kuin tarpeekseen kyseisen neidin kaikkiin meihin kohdistuvasta aiheettomasta tuittuilusta. Saadaan siis näillä näkymin viettää uudenvuodenjuhlat rauhassa ilman huomiohakuista hysteriaa - toivottavasti!
Mökkirivin edustan kakaduhäkki. Itse harmittelin ko. kakadun häkkiin sulkemista jouluaaton ajan - linnut häkissä käyvät aina sääliksi, koska se ei tunnu lintujen luonnolliselta paikalta ollenkaan (sori nyt kaikki häkkilintujen omistajat). Olo parani kuitenkin huomatessani, että häkin ovi oli itse asiassa auki joka ilta, mutta tirppa pysytteli silti kopissaan kuin kotonaan. Eli ei ollut pakotettu häkkilinnuksi. 
Yllä ja alla: tällaisen pihapuutarhan keskeltä löysin itseni jouluna, kuvan mökistä. Oli ihan ok etenkin uima-altaansa takia ja hinta-laatusuhde perin kohtuullinen, maksoimme kukin noin $40/yö eli hostellimajoituksen verran. 


Yllä ja alla: joulupäivän ruokailua, grillibroileria uunijuuresten kanssa. 

Överitäyttävä banofikakku. Silkkaa kaloria koko setti, mutta hyvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!