17.8.2014

Paossa pahaa maailmaa

Kirjoitusinto on ollut matalalla pari viime viikkoa. Toisaalta tuntuu, että maailma tulvii nyt ohjuksia, raakuuksia ja hirveitä tapahtumia, joten "tsirp tsirp trallallaa"- kepeä kirjoittelu ei vaikuta soveliaalta. Toisaalta töissä on ollut megakiire ja siten iltaisin olo niin rätti, etteivät koneen avaaminen ja järjellisen selostuksen aikaansaaminen ole olleet ajanviettovaihtoehtoja.

Kiireen lisäksi töissä on jurppinut tavallista enemmän - sori nyt kaikki taloustieteilijät - ekonomien kanssa työskentely. Enemmistö kollegoistani on koulutukseltaan ja katsomukseltaan uusliberalismiuskovaisia, joiden mielestä mikä tahansa maailman ongelma ratkeaa markkinoita entisestään vapauttamalla.

Kuulemma raha kyllä liikkuu itsestään sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kuulemma jokainen ihmisten välinen kanssakäyminen voidaan typistää transaktioon eli jonkinlaiseen palvelun tai tavaran vaihtokauppaan. Ja kuulemma ihmisillä on loppumaton määrä tarpeita, mutta rajalliset mahdollisuudet toteuttaa niitä - eli se, joka maksaa eniten, haluaa asiaa x eniten ja on siten siihen oikeutettu. Voi huoh.

Ehkä, jos ihmisluonnon lähtökohdaksi ottaa nelivuotiaan "haluun eli tarviin"- logiikan, sekä pseudofreudilaisen "kaikki, mitä ihminen elämässään tekee, on jonkin itsekkään halun tyydyttämistä ja se on ihan oikein: mitäpä luonnosta, muista ihmisistä tai tulevista sukupolvista välittämään". Tällainen masentava ihmiselämän, -tunteiden ja -ajatusten polkumyynti ja arvotyhjiö ottaa ainakin meikäläisestä veronsa. Useinkin tuntuu, ettei keskiverto kukkahattu jaksa näitä keskusteluja kuunnella saati niihin osallistua.

Australian hallitus - oikeistopuolueen ultrakapitalistisiivestä päivää - on tehnyt parhaansa negatiivisten vibojen luomisessa, vaikkei tällä puolen palloa muuten menisikään huonosti. Viime viikkoina saimme poliittikojen suusta kuulla muunmuassa, että aiottu bensaveron nosto ei vaikuta köyhiin, koska "ei heillä muutenkaan ole varaa autoon tai autoiluun". Yliopistotutkinnoilla on arvoa vain, jos ne maksavat niin paljon, ettei niihin ole varaa ilman miljonääri-isin osakesalkkua.

Kaikkien nettisurffausta aiotaan pian valvoa kellon ympäri, koska joku meistä voi olla terroristi. Syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Maapalloa uhkaa kuulemma jäähtyminen, jota vastaan pitää taistella hiilivoimaloita ja päästöjä lisäämällä. Ja niin pois päin, loputtomiin.

Mutta. Mitäs se auttaa, että kun muualla ja muilla menee huonosti, minäkin masennun ja koteloidun pahan mielen kammioon? Joten asiakseen virkistäytymään ja iloisempaa olotilaa etsimään. Luonnostahan se yleensä löytyy, joten päätimme lauantain kunniaksi tehdä mini-roadtripin Yanchep'in luonnonpuistoon, n. 60 kilometriä Perthistä pohjoiseen.

Tarkalleen ottaen Yanchep ja viereinen Two Rocks-kylä ovat Perthin virallisen metropolialueen reunimmaiset kunnat pohjoiseen ajettaessa. Mutta metropoli pilvenpiirtäjineen on kaukana, kun toisella puolen tietä avautuvat valkohiekkaiset rannat ja eksoottisensininen meri, ja toisella puolen vehreä eukalyptusmetsä.

Kunnianhimoinen idea vielä perjantain puolella oli lähteä aikaisin aamusta ajamaan Lancelin'iin, merenranta-kyläpahaseen parin tunnin matkan päässä pohjoisessa. Lancelin on kuuluisa hiekkadyyneistään ja niiden päällä tapahtuvasta tekemisestä, kuten
maastoautoilusta ja hiekkalautailusta.

En kuitenkaan löytänyt netistä yhtään lautavuokraajaa, meillä ei ollut varattuna edes jätesäkkejä liukureiksi, ja muutenkin aamu venyi lauantaina myöhemmäksi kuin oli tarkoitus ("ei vielä, mulla on tässä kahvi kesken...", kun E kiskoi kenkiä jalkaan ja minä lorvin aamupalapöydässä facebookin parissa). Joten lähempänä oleva Yanchep voitti kohdevalinnan. Hyvä valinta olikin.

Monista muista Perthin seudun luonnonpuistoista poiketen Yanchepin puistossa on muutakin kuin metsää, kallioita ja puroja. Ravintola Yanchep Inn'iä vuokrataan mm. häihin, ja ravintolan ja läheisen järven välissä on laaja ruohokenttä piknikkejä ja lasten leikkejä varten. Kivenheiton päässä ravintolasta on villikukkapuutarha ja koala-alue. Kaikkiea ympäröivät tuuheat, korkeat puut. Erilaisia eukalyptuksia, viikunapuita, palmuja ja korallipuita (coral tree, erythrina). Sekä monia muita lajeja, joita en vielä tunnista.

En tiedä, miksi koalat pysyttelevät pläntillään, kun teorissa voisivat liikkua vapaasti minne vain (alue ei ole aidattu). Ehkä ne tykkäävät helposta ruuasta. Tunnelma koala-alueella, ja puistossa ylipäätään, oli uninen. Järveä täplittivät kymmenet nukkuvat sorsat, sama tilanne nurmikentillä. Sorsasiesta. Koalat puolestaan olivat vetäytyneet korkeimpiin mahdollisiin oksanhaarukoihin tupluureille.

Koalat ovat yleensäkin uneliaita ja hitaita otuksia, ja niiden näkee liikkuvan, saati hyppivän oksalta toiselle, erittäin harvoin. Mieluummin nuokkuvat jossain mukavassa oksanmutkassa, silloin tällöin mutustavat laiskasti parit eukalyptuslehdet tai rapsuttavat kutiavia korvantauksia takajalallaan.

Käveleskelimme puistossa auringosta, luonnon tuoksuista sekä alkukevättä kukkivista puista ja pensaista nauttien. Ympärillä hypähteli, syöksähteli ja lepatteli lintuja. Edellämainittuja sorsia on joka paikka pullollaan ja ne myös sitkeästi seuraavat kulkijaa pullapalan toivossa. Nurmikenttien reunoilta löytyy muurattuja grillipaikkoja, jos haluaisi tuoda aussityyliin bbq-eväät. Puistoon on pääsymaksu, kuten aktiivisesti ylläpidettyihin luonnonpuistoihin yleensäkin: $12/auto, riippumatta henkilömäärästä auton sisällä. Hyvinkin visiitin väärti.

Parin tunnin fiilistelyn jälkeen päätimme ajaa katsastamaan sen kauimmaisen metropolinnurkan, Two Rocksin kylän. Se näyttää samalta kuin kaikki muutkin WA:n pikkukylät. Pienenpieni kyläkeskusta. Ympärillä matto matalia omakotitaloja luvuilta 1950-80 merelle päin avautuvassa rinteessä. Upea valkohiekkainen ranta, jolla vain muutamia kulkijoita, uimareita ja auringonottajia. Ei turisteja. Loistopaikka lounaseväiden syöntiin.

Rannan yllä leijuskeli omaperäinen lentohärveli, ainakaan itse en ole ennen moista nähnyt. Tuulettimen näköisellä moottorilla varustettu liitovarjo. Ukkeli viiletti rantaa päästä päähän uudelleen ja uudelleen, n. 50 metrin korkeudessa. Välillä kävi koukkauksen sisämaassa ja purjehti taas takaisin rannan ylle. Aluksi leijailua oli hauska seurata, mutta pian moottorinmökä alkoi ärsyttää. Rento, aurinkoinen ranta ja romanttinen piknik, ja vähän väliä auringon poikki viilettää laskuvarjo tusinan lehtipuhaltimen pörinällä? Rargh. Onneksi liitoniekka suuntasi lopulta rannan toiseen päähän manöövereitään harjoittelemaan. Ah, ihana luonnonrauha.

Meri, hiekka, kaislat, aurinko, rantaan kuohuvat aallot, syvänsininen taivas.
Poissa paha maailma.
Häpeilemätöntä eskapismia. Kiitos Australia.
Tällainen kaunis yllätys odotti viikolla töistä kotiintullessa. Kimppu kukkia, parempi mieli.
Sorsien siesta Yanchepin järvellä.
Please keep off, tiger snake sanctuary eli pliis pysyttele poissa, erään maailman vaarallisimman käärmelajin suojelualue. Joo pysyttelen mielelläni. 
Käkkyräinen eukalyptus.
Tällaisia pukukoodikylttejä näkee joskus ravintoloiden ovissa: "Siisti ja asiallinen asu on edellytys sisäänpääsylle". Kylteissä saattaa lukea myös: "ei paitaa, ei kenkiä, ei palvelua" (eli tänne ei marssita varvastossuissa ja kaljamaha paljaana hyllyen). Tai "no hi viz" (high vizibility) eli tänne ei ole asiaa raksa/tietyö/kaivos/ym. työvaatteissa (jotka ovat neonkeltaiset ja heijastinnauhoin varustetut).
Jokin Australian tuhansista eukalyptuslajeista. Tällä kertaa kauniit vaaleanpunaiset kukat. 
Banksiankukka, yksi 170:n banksialajin joukossa.
Yllä ja alla: koala hereillä, koala puoliunessa. Koala kyllästyneenä turisteihin. 



E yritti vihellellä tälle saadakseen sen katsomaan kameraan. "No mitä nyt taas!" 
Yllä ja alla: kevättä rinnassa. 


Yllä ja alla: korallipuu. Kukinta nyt parhaimmillaan.

Yllä: puunhalailu auttaa stressiin. Alla: stressi helpottaa, kunnes tajuaa, että on halaillut puuta vaaksan päässä tästä etusormen kokoisesta pistiäisestä!

Yllä ja alla: piknikkimme päällä leijaillut potkurikaveri.

Two Rocks ja piknikranta. Alla: kassista pilkistää patonki, luonnollisesti. Huomaa tyylikäs yhdistelmä kukkahattua ja urheilutakkia.




Näillä henkisillä eväillä jaksaa taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!