8.8.2014

Pystyt siihen! Amerikanneuvot suominäkökulmalla

Luin kiinnostavan jutun Forbes-lehdestä ja ajattelin suomentaa ja tiivistää sen tähän. Oletko edelleen tyytymätön elämääsi - kahdeksan vahingollisinta tekosyytä, miksi tilanne jatkuu.

Amerikkalaisen self-help-messun makua tottakai, mutta hyviäkin pointteja kirjoittaja Cathy Kaprino'lla on. Hän on pitkän linjan bisnesnainen ja aikuiskouluttaja, ja oli jossain uransa vaiheessa myös parisuhdeterapeutti. Alkuperäinen juttu http://www.forbes.com/sites/kathycaprino/2012/12/28/the-8-most-damaging-excuses-people-make-for-their-unhappiness/

#8. Olen millainen olen, en tästä muuksi muutu.
Cathy: "kaiken mitä ajattelet ja tunnet, voit muuttaa. Et ole sama asia kuin ajattelutapasi: et ole yhtä kuin ajatuksesi ja tunteesi. Vapautuaksesi negatiivisen ajattelun ja tunteiden kierteestä ne pitää ensin tunnistaa. Olen nähnyt satojen ihmisten elämän muuttuvan, kun he ovat tajunneet, miten muokata omaa ajattelutapaansa. Olen itse elävä esimerkki siitä, miten lukkiutunut, samaa uraa paarustava ajattelu rajoittaa vaihtoehtoja [kunnes sen huomaa ja muuttaa asiaa]. Jos olet kroonisesti alamaissa, tyytymätön tai pahantuulinen, et ole sinä. Olet versio itsestäsi, joka kaipaa muutosta. Jos olet oikeasti masentunut, hanki apua, jos suinkin mahdollista."

No, helppo toki sanoa, että muuta itseäsi, mutta neuvoja ei sitten tässä lyhyessä artikkelissa tule, että miten. Myös masentuneen avunhaku on helpommin sanottu kuin tehty. Ymmärrän kuitenkin tämän niin, että jos itse syöttää itselleen jatkuvasti negatiivista mielikuvaa (en kuitenkaan onnistu, en ole riittävän hyvä, kaikki on peestä, kaikki tämä on muiden syytä jne.), niin siitähän tulee itseään toteuttava profetia. Koska jos menee pieleen, on liian helppo todeta, että mitä minä sanoin ja tiesin, että tässä käy näin.

#7. Ei se kuitenkaan onnistu.
Cathy: "kroonisesti tyytymättömillä ja kykyjään kehittämättömillä ihmisillä on usein vankka, mutta väärä käsitys, että millaista muutosta he ikinä haluavatkin, se ei kuitenkaan onnistu. Jos olet yksi tämän harhakäsityksen vaalijoista, muistele lapsuuttasi ja sitä, millaisia jälkiä lapsuudenperheesi sinuun jätti. Uskomus, ettet kuitenkaan onnistu, ei tule sinun itsesi sisältä. Se on liimattu sinuun ulkoapäin. Emme synny uskoen, että maailma on kylmä, julma, hylkivä paikka. Opimme sen. Se, mitä tavoittelet, on todennäköisesti täysin mahdollista, mutta ei, jos et itse usko siihen."

Tietenkin ensimmäinen vasta-argumentti on, että entäs lottovoitto? Ei se pelkästään haluamalla tule. Varmaankin tässä puhutaan enemmän oman vaikutuspiirin alaisista asioista, kuten a) haluaisin uudelleenkouluttautua, b) haluaisin pitää sapattivapaan, c) haluaisin mielekkäämmän työn, d) haluaisin toimivamman parisuhteen, e) mitä ikinä.

Mikään näistäkään ei tietenkään pelkällä toiveikkaalla law of attraction-systeemillä tule (eli universumi mystisesti järjestää sinulle sen, mitä haluat). Mutta kaikkein varmimmin näitä ei saa, jos ei edes yritä. Yrittämättä jättäminen kaduttaa taatusti kiikkutuolissa enemmän kuin se, että edes yritti. Ja saavutti ehkä puolet tavoitteesta, vaikkei täysin napakymppiin menisikään.

#6. Pitää jatkaa tätä samaa perheeni takia.
Cathy: "Ei. Perheesi tarvitsee sinulta vain yhtä asiaa - sinun olevan paras versio itsestäsi. Et syntynyt tähän maailmaan asuntolainaa maksamaan. Tietenkin kaikilla on taloushuolia ja -velvoitteita. Mutta samalla kun kannat taloudellista vastuuta, yritä aina istuttaa siemeniä huomisen parempaa maailmaa varten: kohti sitä elämää, jota haluat elää, ja sitä versiota itsestäsi, joka haluat olla. Perhe vaatii paljon, mutta älä huijaa itseäsi väittämällä, että ollaksesi hyvä perheenäiti tai -isä, sinun täytyy haudata koko muu elämäsi ja mahdollisuudet olla muilla tavoin iloksi ja hyödyksi itsellesi ja maailmalle."

Jaan Cathyn mielipiteen, että kenenkään ei pitäisi kärsiä, sietää, uhrata, olla onneton toisten ihmisten takia, ei edes oman perheen. Tietenkin perhe ja lasten kasvattaminen vie paljon aikaa, rahaa, jaksamista ja yöunia. Mutta jos ei siitä saa niin paljon takaisin, että kaikki onni, yhdessäolo, yhteenkuuluvuuden tunne ja arjen ilonaiheet peittoavat huonot puolet, niin miksi sinnitellä ilman minkään muuttamista? Lähinnä tarkoitan rahan jahtaamista siinä uskossa, että lapsille pitää hankkia sitä, tätä ja tuota uutta.

Jokainen suomalainen aloittaa taipaleensa pahvilaatikossa nukkuen, kiitos Kelan, ja kovin paljon kummempia hienouksia ei lapsena edes tarvitse (sanoo lapseton kokemuksen syvällä rintaäänellä ;) ). Itse olen nuukista oloista kotoisin materiaalisessa mielessä, eikä minulla silti ole yhtään traumaattista muistoa siitä, miten en asunut hienossa talossa tai en taaskaan saanut jotain uutta lelua/vaatetta/tuotetta.

Toisaalta, olen niin kyydistäpudonnut tekniikan suhteen, että ensimmäinen kännykin tuli ylioppilaslahjaksi. Siitä eteenpäin olen ostanut uuden vasta, kun entinen hajoaa eli n. neljän vuoden välein. Okei, paras siirtyä eteenpäin ennenkuin lapsiperheet hyökkäävät päälle kuittinipuilla sivallellen: "tämäkin tarvitaan senkin nuija, lapsi ei pärjää ilman turvaistuinta ja kunnon rattaita ja vaunuja, jne jne".

#5. Mitä ihmisetkin sanovat, jos teen asian x?
Cathy: "Ei auta, tässä maailmassa kohtaa jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat tuomitsevia, negatiivisia, kritisoivia ja ein hokijoita; he eivät usko omiin tai sinun kykyihisi. Mutta miksi antaa heidän määritellä, mikä sinun elämässäsi kaipaa muutosta? Tämän lauma-ajattelun mukaan meidän kaikkien pitää jatkaa samalla kaavalla, vaikka se tekisi meistä onnettomia. Uskalla ottaa yksilöllisempi linja ja luota omaan arvostelukykyysi. Sinulla on kaikki oikeus elää oma elämäsi niinkuin haaveilet. Älä anna nipottajien pidätellä sinua."

Tämä on oma suosikki-inhokki-tekosyyni. Mitä naapuritkin sanovat? Mitä sukulaiset sanovat? Mitä kaverit ja työkaverit ja kadunkulman mummon koira sanovat? MITÄ VÄLIÄ? Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, ja jos yrittää, jää omine ajatuksineen taatusti kaikkien muiden äänten yliajamaksi.

Muistelen joskus lukeneeni Hesarista, että suomalaisten yleisin unelma on vaihtaa alaa tai pitää sapattivapaa. Jäi jostain syystä mieleen, että naisten yleisin alanvaihtohaave on ryhtyä kukkakaupan pitäjäksi. Näitä ei kuitenkaan usein rahallisista syistä uskalleta toteuttaa. Etenkin sapattivapaan arvostelijoita (yleensä työnantajajärjestöjen ja oikeistopolitiikan edustajia) pursuaa mediassa ovista ja ikkunoista, mikä varmaan on omiaan hillitsemään leppoistamishaluja.

Mielestäni yhteiskunta, jossa on pakko koko ajan suorittaa ja tuottaa enemmän - vaikka miten turhaa, kunhan se tekee voittoa-, jotta rahamylly pyörii, on rakennettu väärin. Miten sen korjataan, en tiedä. Mutta ei ainakaan niin, että jokainen heitetään armotta myllyyn jauhautumaan talouskasvun henkien lepyttelemiseksi.

#4. Mitä jos en onnistu?
Tämä on käytännössä sama kuin seiska. Oma vastaukseni on myös jotakuinkin sama. Ei voi tietää, jos ei kokeile. Onni suosii rohkeaa, joka rokan syö, vaikka samalla kuusen kurkottaisi ja katajaan kapsahtaisi. Pääsee sieltä ylös.

Cathy sanoo: "Jos et onnistu, sitten vain nielet pettymyksen. Mutta samalla tulet vahvemmaksi, itsevarmemmaksi ja kyvykkäämääksi kuin olit ennen tämä kokeilun tekemistä. Koin itse saman. Vaihdoin alaa 18 vuoden yritysjohdon tehtävien jälkeen. Kouluttauduin parisuhde- ja perheterapeutiksi. Viiden vuoden terapiasessioiden jälkeen totesin, ettei minusta ole siihen loppuelämäkseni. En vain sopinut ammattiin. Joku voisi sanoa, että alanvaihtoni meni pieleen. Itse uskon, että tein oikein. Kaikki taidot, joita opin terapeuttikoulutuksessa ja -työssä, olen pystynyt hyödyntämään nykyisessä työssäni koulutusyrittäjänä. Eli loppujen lopuksi: onnistuin."

#3. Tuntematon tulevaisuus pelottaa.
Cathy: "Tervetuloa kokemaan, mitä on olla ihminen. Kaikki tietävät sanonnan: better the devil you know than the devil you don't [parempi tuttu kuin tuntematon paha]. Todellisuudessa tämä on vain tekosyy pysyä jumissa. Ainoa tapa elää innostavaa, henkisesti rikasta elämää on astua ulos mukavuusalueeltaan. Tämä haaste saa pelkäämään epäonnistumisia ja nolatuksi tulemista. Kun teet peloistasi jokapäivätuttuja elämässäsi, huomaat, että "devil" on vain oma egosi kolausten pelossa. Toisin sanoen pelkäät kuollaksesi virheiden tekemistä, tuntemattomaan kävelemistä, ja sitä, että sinua ei muutoksen jälkeen arvosteta. Mutta tätä on elämä: tuntematonta, kontrolloimatonta, rajoittamatonta. Löydä suunta, joka sinua eniten inspiroi, ja sukella siihen."

Mitäpä tähän lisäisi. Tietenkin järkevä ihminen varautuu taloudellisesti vaikkapa alanvaihtoon tai opiskelemaan paluuseen, tai siihen sapattivapaaseen. Jos perustoimeentulon saa turvattua, niin mitä pelkäämistä muutoksessa loppupeleissä on? Etenkin Australiasta käsin huomaa, miten hyvää huolta Suomessa kansalaisista pidetään turvaverkkomielessä. Asumista, opiskelua ja työttömyysjaksoja tuetaan taloudellisesti. Tiukkaa toki on. Matti on tuttu vieras kukkarossa, mutta kerjuulle tai pelkkien hyväntekeväisyysjärjestöjen varaan ei sentään joudu, toisin kuin täällä huonoimmassa tapauksessa. Suomi, olet järjestänyt tämän homman hyvin.

#2. En ole valmis muutokseen, etenkin, jos se vaatii paljon vaivannäköä.
Cathy: "Sadat tyytymättömät ihmiset ovat tänäkin vuonna tunnustaneet minulle: 'en vain ole valmis muutokseen'. Tässäpä raaka totuus: kukaan ei ole valmis muutokseen. Vastustamme vaistomaisesti muutoksia. Teemme muutoksen vasta, kun elämästä tulee sietämätöntä ja lopulta huomaamme, ettei ole muuta tietä eteenpäin kuin puskea läpi vanhasta. Tämä vaatii voimia ja rohkeutta. Jos todella haluat jotain kipeästi, koskaan ei tule parempaa aikaa kuin nykyhetki yrittää saavuttaa se. Riippumatta siitä, miten valmiiksi itsesi tunnet."

Tämähän on tuttu pulma kaikille. Otetaan nyt vaikka työpaikan vaihto. Harmillisesti työnantajat eivät soittele minulle, vaan minun pitää kirjoittaa heille. Pitkiä vuodatuksia. Ampua tuurilla sinne tänne ja katsoa, tuleeko tästä suunnasta mitään vastauksesi. Yleensä ei. Austaliassa julkissektorille haettaessa pitää aina sepustaa monta sivua vastauksia tämäntyyppisiin kysymyksiin: "miten olet osoittanut korkeatasoisia analysointikykyjä ja projektinhallintataitoja käytännössä?".

Tietenkin joka työnantaja kysyy eri kysymykset, eli samaa hakukirjettä ei voi pommittaa moneen paikkaan. Yksityispuolelle voi lähetellä pelkkiä ansioluetteloita, mutta ei niistäkään paljoa perään kuulu. Sinnikkyyttä, sinnikkyyttä, sinnikkyyttä... mutta kyllähän se kypsyttää, että taas pitäisi viikonloppu käyttää johonkin tylsään ja mahdollisesti tuloksettomaan sen sijaan, että lähtee ulos elämään elämäänsä. Ei auta. Muutos ei tule kotoa hakemaan, näköjään. Saisi kyllä tulla. Terveisiä vaan universumille ja sen law of attraction-kirjan kirjoittajalle.

#1. Minulla ei ole rahaa tehdä haluamaani muutosta. 
Cathy: "Olen seonnut laskuissani, montako kertaa joku on pyytänyt minulta apua [terapiaa, ammattivalmennusta tms.] ilmaiseksi. Sillä perusteella, ettei heillä ole rahaa maksaa avusta, vaikka ovat huomanneet, että ulkopuolinen apu olisi todella tarpeen. Tämä taatusti ärsyttää monia lukijoita, mutta totuus on: jos uskot, ettei ole olemassa yhtään keinoa, jolla voit hankkia tarvittavan summan, vaikkapa vain $250 avunhankintaa varten, olet jumissa pahimmassa tekosyyssä. Että raha on ongelmasi, ja syypää kaikkeen niukkuuteen elämässäsi. Tämä on harhaluulo.

Mitä sinulta todellisuudessa puuttuu, on sen keksiminen, miten käyttää lahjojasi, taitojasi ja kykyjäsi hyödyksi niin, että joku maksaa siitä. Jos raha on keskeinen syy, mikset ole tehnyt elämänmuutosta josta haaveilet, päästä haaveesta irti. Keskity sen sijaan siihen, miten pystyt hyödyntämään nykyisiä kykyjäsi rahanhankinnassa ja hallitsemaan rahankäyttöäsi paremmin. Älä suostu olemaan uhri."

Hmm. Tämä on suomalaiskorviin vaikea neuvo. Toisaalta Suomessa on taloudellinen minimitoimeentulo tarjolla kaikille. Mutta, lisärahan hankinta onkin sitten tehty vaikeaksi. Verottajan, työkkärin ja puuttuvien vakuutusten ja lupien pelossa monikaan ei uskalla pistää pystyyn ex tempore - bisnestä, vaikka tarjoamalla ruohonleikkuuta hintaan kaksikymppiä nurmikko ja viidelläkympillä kolme kertaa.

Epäilemättä jenkkiläinen "lapsuudesta asti limpparikoju pystyssä"-yrittäjähenki toimii amerikkalaisessa ympäristössä. Tämä on mielestäni Suomen suurimpia kompastuskiviä. Ihmisten ei anneta yrittää ja hankkia lisätienestejä ilman, että verottaja tai joku muu byrokraatti pelottelee mediassa, että talkootyömaat ratsataan ja aikapankistakin joutuu verollepantavaksi. Miksi ihmeessä? Miten tämä palvelee yhtään ketään? Tukihuijausten ja veronkierron pelko vain halvaannuttaa koko maan.

Cathyn ykkösvinkissä piilee kuitenkin totuuden siemen. Moniko meistä on ajatellut, että "jos saisin lottovoiton niin vihdoin tekisin x, y ja z"? Entäs jos x, y ja z on mahdollista toteuttaa edes pienissä määrin jo nykyisillä rahoilla, jos oikein hyvin suunnittelee ja luopuu jostain muusta?

Suomalaiset kaverit kysyvät minulta usein, miten minulla on varaa matkustella niin paljon, mm. käydä Suomessa säännöllisesti. Tällä tavalla: suunnittelen menot ja säästän kaiken minkä pystyn. En shoppaile juuri ollenkaan. Vaatteet ostan melkein pelkästään Suomesta H&M:ltä, kun siellä kerran vuodessa käyn.  (Koska en edelleenkään pidä aussiketjujen hinta-laatu-suhteesta eikä Perthissä ole henkkamaukkaa. H&M:n vaatteita ei myöskään pysty tilaamaan Perthiin). Inhoan turhaa sälää, joten en koskaan hanki tavaroita pelkästään koristeeksi. Käytän kolmea meikkituotetta, joista jokainen kestää puoli vuotta. Epäilemättä sekin auttaa, että ei ole niitä kalliiksi käyviä lapsia :)

En yritä saarnata, että kaikkien pitää elää samalla askeettisella tavalla. Mutta olen huomannut, että rahaa säästyy melkein huomaamatta isompiin elämyksiin - eli näihin matkoihin -, kun lompakosta ei päivittäin tai viikoittain vuoda kaksikymppiä sinne, viisikymppiä tänne. Vaikka onkin klisee, on myös totta, että pienistä puroista kasvaa yllättävän iso virta vuositasolla.

Cathyn blogi löytyy osoitteesta: http://kathycaprino.com/blog/

Kuva muuten vaan piristykseksi. Tapiirinpoikainen.


2 kommenttia:

  1. Oikein hyviä pointteja! Jo yli vuosikymmenen olen lukenut erinäisiä self-help opuksia, lähinnä amerikkalaisia ja saanut kyllä erittäin paljon sisältöä elämään, mutta aina se on pettymys kun hyvästä otsikosta huolimatta suurin osa on sellaista jargonia että huh, huh, vailla mitään konkreettista joka olisi sovellettavissa käytännön elämään. Vetovoiman laki on kunnon kusetusta, ei ne asiat sängyssä makaamalla ja miettimällä tapahdu.

    Täällä Suomi Byroslaviassa iso huolen aihe on se, miksi pienyrittäjiä kuritetaan ja mahdolliset pienet nappikaupat kielletään kokonaan, vapaa markkinatalous, onko Suomessa?

    Kertomus innokkaista yrittäjistä, jotka byrokraatit musersi:

    http://annadegerholm.wordpress.com/2014/07/17/eirankirppis/

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitoksista Petri!

    Juu, Suomi, verottaja ja byrokratia on pahamaineinen kolmiyhteys. Itsekin toiminimellä konsulttina työskennelleenä sain aika lailla tarpeekseni pilkunviilausasenteesta. En ymmärrä, mikä pointti on siinä, että tosiaan kaikki pientoiminta nitistetään alkutekijöihinsä siinä pelossa, että joku jättää veroja maksamatta kympin sieltä, toisen täältä? Australian mallinen reilu verottomien tulojen alaraja ($18 200/v] tekisi tästäkin ongelmasta selvää samantien.

    Sitten ne kymppi ja kaksi vasta jäävätkin hankkimatta, kun kaikesta tehdään liian vaikeaa. Mm. aikapankin ja talkootöiden verokohtelu on suoraan Monty Pythonista tai Kafkan romaanista, ei modernista valtiosta. En tiedä uskallanko lukeakaan tota Eiran kirppis-juttua...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!