27.1.2015

Muoti on muovia ja toisinpäin

Seuraa vuodatusta.

Kun asuu meren lähellä, meren kauttaaltaan ympäröimässä maassa ja meribiologi-sukellusopettajan kanssa, meri kuuluu elämään ihan eri tavalla kuin järvi-Suomessa. Sekä positiivisen (Australian loputtomat valkoiset rannat ja turkoosi meri) että negatiivisen (merten saastuminen, muoviroska, vesien lämpiäminen yli kalojen kotien eli korallien sietokyvyn) kautta.

Perth sinällään on hyvin siisti kaupunki, ja esimerkiksi ikkunamme alta huristaa joka ilta katupesuauto. Samoin läheinen Wellington Park - puisto imuroidaan puhdistusautolla säännöllisesti, kuten muutkin puistot ja kadut. Mutta. Kierrätys on Perthissä lapsenkengissään. Vaikka kierrätys on teoriassa järjestetty, laskennallisesti vain murto-osa kierrätettävästä kamasta oikeasti kierrättyy landfill'in eli kaatopaikan = maan alle kuoppauksen sijasta.

Balilla, Wessien suosituimmalla pienellä lomasaarella, muoviroskan määrä löi silmille. Jätehuolto varmaan on olemassa, mutta liekö turistien paljous vai jätteenkäsittelyn kalleus/vaikeus syynä siihen, että joka tienpiennar kukki muovia - rumasti. Romuttaa tehokkaasti tropiikkiparatiisin henkeä, kun palmujen ja meren sijaan siirtää katseen asfaltin reunaan, jossa ei ruohonkortta näy roskan seasta.

Samaa muuten ihmettelin vuosia sitten autoreissulla Lappiin, että eivätkö perinteisesti luontorakkaat suomalaiset olekaan niin puhdassydämisiä kuin luullaan. Käärepapereita, mäkkäriroskaa, muovipusseja tienpientareet pilkullaan.

Olen aina ällikällä lyöty siitä, että a) eväät jaksetaan kyllä kantaa paikkaan x, jossa sisältö syödään, mutta käärepaperit painavat liikaa, jotta ne vietäisiin mukana poiskin; sekä b) kyseiset eväät syödään autossa, eli auto kyllä jaksaa kantaa roskatkin! Härreguud että ottaa nuppiin moinen.

E etenkin on huolissaan esimerkiksi merikilpikonnien ja muiden merieläinten hengissä selviämisestä, ja on muovipussien vihollinen numero 1. Pussit kun päätyvät ravintoketjussa vääriin mahoihin (mikä tahansa maha on muovipussille väärä loppusijoituspaikka, luonnollisesti...), tai kuristamaan lokkeja ja muita luontokappaleita.

Kaupassa meillä on 99% kerroista mukana joko reppu tai peräti oma Ikea-säkki, johon mahtuu kuusi kassillista ruokaa. Eipähän lopu kantotila kesken. Aussit käyttävät naurettavan määrän pusseja per kauppareissu, koska hedelmäpussin vahvuiset pussit kantavat max. yhden mehupönikän tai kaksi pakkausta pakasteita kappale. Täällä muovikasseista ei makseta, vaan ne tulevat kaupan päälle lähestulkoon kaikkialla. Suomen oletus, jossa pusseista maksetaan, todennäköisesti hieman hillitsee muovin kanssa tursastelua.

Yritin tässä männäkuukautena osallistua muovittomuushaasteeseen, eli välttää kaikkea mahdollista maatumatonta pakkausjätettä. Ei muuten onnistu ihan noin vaan. Joka ikinen asia on pakattava kaupassa johonkin, ja paperipusseja tai biohajoavia pusseja ei läheskään aina ole tarjolla. Pahimmillaan tuotteet on kääritty ensin muoviin, sitten muovikoteloon, sitten pahvirasiaan (keksit ym.) - eikö nyt yhtään vähemmällä pääsisi?

Muovittomuushaaste sai tosin etsimään ja löytämään uusia tuotteita, kuten täkäläisen luonnontuote-luomu-eläinkokeeton-ihonhoitosarjan nimeltään Australian Pure , joiden purnukatkin on tehty sokeriruo'osta eli ovat biohajoavia. Sarjan kasvojenpesuneste ja kuorintavoide (kuorintarakeet eivät ole muovia vaan jauhettua saksanpähkinää) ovat nyt vakiokäytössä. Löytyy normi-ruokakaupoista.

Viime vuoden reissuilla heräsin miettimään sitä, paljonko kukin meistä oikeasti tuottaa roskaa, sekä muovia että muuta. Suomessa - ja muissa länsimaissa - asia on helppo unohtaa, koska jätehuolto pelaa, eikä roskavuorten kertymistä tarvitse itse omin silmin todistaa. Kiinassa ja Balilla käytössä on perhe- tai korttelikohtainen ruoskakuoppametodi, eli jossain kujan perukoilla, tien varressa tai ihan vaan takapihalla on monttu/aukio, johon roskat kipataan, kuin ennenvanhaan tunkioon.

Maatuvia tuotoksia sisältävästä tunkiosta tämä muoviroskakumpu eroaa siinä, että se ei maadu, elinikänä. Ei edes useampien sukupolvien elinikänä. Kaiken huippu on, että kyseisissä maissa ihmiset kuluttavat paljon länkkäreitä vähemmän jo pienemmän tulotasonsa takia, eli roskakasat heijastelevat vain murto-osaa siitä, paljonko meistä ausseista tai suomalaisista kukin tuuttaa oheisroskaa tulemaan jokapäiväisten ostosten kylkiäisinä.

Kävin äskettäin kuuntelemassa ekomuotiluennon, vaikken muotia suuremmin seuraakaan. Puhujana oli entinen muotisuunnittelija, nykyinen kasvibiologi, joka hyppäsi muotikelkasta muualle tajuttuaan alansa kerskakulutusluonteen. Luennoija ei itse enää osta tuotteita ketjuista ollenkaan, vaan suoraan piensuunnittelijoilta ja käsityöläisiltä (joita Perthissä riittää), op shop'eista eli reilun kaupan liikkeistä tai kirppareilta.

Itsekin tykkään kirppareista enemmän kuin ketjuista, mutta Perthissä näiden tarjonta on todella ankeaa, alkuperäisten ostosten huonon laadun takia - mistäpä sitä kestävää, laadukasta tavaraa löytyisi kierrätykseen, jos kaikki ostavat pelkkää polyesteri- ja nylon(muovi)lumppua "9,90 per tavara" - ketjuista (joissa tosin itsekin asioin, koska nämä ovat ne yleisimmin löytyvät liikkeet).

Suomessa sentään esimerkiksi H&M yrittää hankkia pisteitä kierrättää tekstiilejä antamalla lahjakortteja vanhoja vaatteita vastaan. Suomessa muutenkin kirpparikulttuuri on hienosti hengissä, ja esim. Kontin ja UFFin tarjonta ovat kaikille tuttuja. Perthissä ei ole tietääkseni ollenkaan suomalaistyylisiä kirppareita, joissa omistajat itse myyvät tavaroitaan. Täällä kaikki lahjoitetaan esim. Good Sammy'n tai Pelastusarmeijan vaatekeräyksiin; nämä sitten myyvät tavarat omissa myymälöissään.

Kirppareilla näyttää täällä olevan myös erilainen sosiaalinen stigma. Kasarijuppiliitoa arvostaville perthiläisille kirpparit ovat köyhälistön pakko, eivät keskiluokan huvia. Suomessa sen sijaan "löysin kirpparilta" on melkeinpä kehuskelua: "näin mahtavan löydön tein, ja halvalla!" Täältä ei myöskään löydy Huuto.netin tapaista kaiken kansan huutokauppaa, jossa voisi yrittää päästä tavarasta eroon korvausta vastaan. Gumtree.com on suosittu osto-, myynti-, ja annetaan-palsta, mutta ei sillä samanlaista rahaa tee kuin tiedän Huuto.netin tuottaneen siitä innostuneille kavereille.

Muoviroskan alkupää on tietenkin tuotantoketju sinällään. Ihmettelen nykyään usein kaupoissa sitä, miten keikkuvalla pohjalla peruskapitalismin tehokkaaksi mainostettu, markkinoiden näkymättömän käden ohjaama resurssienkäyttö todellisuudessa on.

Joku keksii, että tätä uutuustavaraa varmaan tarvitaan. Jos ei tarvita, sillä keksitään tarve, vaikkapa väittämällä, että miehet ja naiset eivät voi käyttää samaa shamppoota, syödä samoja sipsejä ja mitä näitä sukupuolitettuja tuotteita nykyään onkaan.

Tavaraan louhitaan/tuotetaan/tapetaan materiaalit, roudataan sitä konttikaupalla ympäri maailman, tyrkätään tuhatmäärin kaupan hyllyyn ja odotetaan, että sitä ostetaan. Mainosmyllyyn käytetään kottikärryittäin rahaa, eihän tuotteesta muuten tule menestystä. Osa tavarasta ostetaan, osa ei. Loput dumpataan kaatopaikalle - pahimmillaan jonnekin kolmansiin maihin, joilla ei ollut osaa eikä arpaa rahantienausvaiheessa - ja sama rumba alkaa alusta. Ei herramunjee miten päätöntä. Ja tämän pitäisi olla sitä markkinavoimien näkymättömän käden tuottamaan hyvinvointia. Kenelle, tarkalleen?

Olen aina ollut törsäilyä vastaan ja etenkin täällä kalliissa, kierrättämättömässä Perthissä minusta on vahingossa tullut maalaisjärkevän nuukuuden ja harkitun kuluttamisen puolestapuhuja - siis siinä mielessä, että mietin tarkkaan, mitä tarvitsen, ja mitä pelkästään haluan, kun kestotavaroista puhutaan. Halu ja tarve eivät ole sama asia, väittivät markkinamiehet ja elinkeinoelämän puhuvat päät mitä tahansa.

Palveluja sen sijaan ostan mielelläni vaikka joka viikko, eli ulkona syöminen/kahvittelu/ulkoilmaleffa/hieronta tms. mahtuvat hyvin budjettiin. Työllistävätkin samalla, varmemmin kuin krääsän tuottaminen.

Koska meillä ei edelleenkään ole telkkaria ja olen sen katselusta ja eritoten mainostaukojen sisällöstä aika lailla jo vieraantunut, mainosten satunnainen näkeminen tai naistenlehdistä lukeminen herättävät lähinnä näränsekaista hilpeyttä. "Tarvitset ehdottomasti tämän uber-ihme-uutuus-kulmakarvankiillottimen! Nämä viisi ostosta tulisi jokaisen itseään kunnioittavan naisen hankkia! Nämä kymmenen meikkituotetta tarvitset tänä kesänä! Nämä kuusi tavaraa määrittelevät, kuka olet! Ole Tosimies, osta tämä älykallis kello/kännykkä/auto/moottoripyörä!"
A n t e e k s i  m i t ä? Älä sinä tv-kasvo / lehden photoshopattu nälkäkurkimalli yritä minulle sanella, mitä minä tarvitsen. Päätän sen itse, piste.
Suomalaiset, te kirpparilöytöjen soihdunkantajat, jatkakaa samaan malliin! Kuva (c) ethicalfashionblog.com
Haluaisitko sinä lomalle tänne? Etkö? Älä sitten osallistu ongelman aiheuttamiseen - kitke muovin kulutusta jos vain suinkin voit. Kuva (c) thesoutheastasiaweekly.com

5 kommenttia:

  1. Kotoa opittua: ei pitäisi ostaa sitä mitä haluaa tai edes tarvitsee, vaan mitä ilman ei tule toimeen.

    VastaaPoista
  2. Täysin samaa mieltä muovinkäytön järjettömyydestä, ja muutenkin vielä surullisen yleisen kulutusjuhlan typeryydestä.. juurikin tänä aamuna törmäsin tähän artikkeliin muovista joka voi kiinnostaa: http://www.theguardian.com/sustainable-business/2015/jan/26/plastic-oceans-environment-waste-recycling-fish

    VastaaPoista
  3. Mari, allekirjoitan. Jotakuinkin tuota itsekin tarkoitin halun ja tarpeen erolla.
    Sami, kiitos artikkelivinkista!

    VastaaPoista
  4. Moi, näin alkuun on sanottava että mielenkiintoinen blogi, oon seuraillu jostain heinäkuusta asti kun sain tietää että itsekin Perthiin muutan ja täällä nyt olen au pairina muutaman kuukauden ollut :) Nyt vasta tuli semmonen postaus, että tuli pakottava tarve kommentoida!

    Perthissä ensimmäisenä pisti kyllä silmään tuo muovipussihomma ja sitä ollaan kirottukki muiden suomi-auppareiden kanssa. Kävin vasta Adelaidessa lomalla ja juttelin juurikin muovipusseista paikallisen kanssa, joka kertoi että siellä siirryttiin välissä käytäntöön, ettei kaupoissa ollut ollenkaan muovipusseja. Siitä on kuitenkin siirrytty Suomi-malliin eli maksullisiin muovipusseihin ja suurimmalla osalla olikin kaupoissa omat kassit. Siellä näkyi myös, että ihan normikassalla saa halutessaan itse pakata ostokset! Perth raahaa tässä asiassa jäljessä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista nunnu! Joo, muovipussit, niiden kaytto ja niiden pakkaaminen kaupan kassalla herattavat kuumia tunteita yhdessa jos toisessa :D Perthissa olis todellakin aika jo tulla talle vuosituhannelle pussiasiassa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!