Suomen eduskuntavaalien
ennakkoäänestys alkaa huomenna 8.4. myös täällä ulkomailla, ja monet
suomalaiset kaverini Perthissä ihmettelevät, että mistäs sitä
aloittaisi ehdokkaan etsinnän, kun ei ole enää vuosiin seurannut Suomen
politiikkaa.
En ole itsekään asiasta niin hyvin kartalla kuin ennen
poismuuttoa, koska nykyään politiikkakiinnostus suuntautuu sekä WA:n osavaltion
että Australian valtiotason tapahtumiin ja poliitikkojen kämmäilyihin
tekemisiin.
Tässä kuitenkin
uskaliaasti ei-niin-vakavastiotettava äänestysopas Suomen vaaleja varten. Yritin
olla tasapuolinen kaikkia kohtaan, mutta todennäköisesti oma arvomaailma puskee
alta läpi. Täsmällisempään puolueen ja ehdokkaan hakuun löytyy vaalikoneita
googlaamalla sekä Yleltä, Hesarilta että muilta nettisivuilta, suosittelen. Ensihätään tutki alta, mitä puoluetta kannattaa äänestää!
Kokoomuksen
arvoja ovat vapaus, vastuu, demokratia, tasa-arvo, sivistys, kannustavuus,
suvaitsevaisuus ja välittäminen. Kenen arvoja nämä eivät olisi, what´s not to
like. Kokoomus on kuitenkin viimeisimmäksi kunnostautunut lähinnä
leikkauslistojen laatimisessa ja velaksi elämisen moittimisessa. Emme saa syödä
tulevien sukupolvien eväitä lainamarkkinoilla mellastaen, mikä toki on järkevä
neuvo.
Kokoomus ei kuitenkaan halua tai osaa kertoa, että valtion talous ei ole
sama asia kuin kotitalous, eivätkä valtion lainat toimi samalla periaatteella
kuin kotitalouden. Raha-asioista lisää Itsenäisyyspuolueen yhteydessä. Ks. IPU,
jutun loppu.
Työllisyyspuolella
Kokoomus uskoo, että kun työttömyyttä on tarpeeksi, on myös vapaana liikkuvia
potentiaalisia työntekijöitäkin tarpeeksi, joten työpaikkoja syntyy tarjonnan
voimalla. Joskus historiassa syntyy, joskus ei. Viime aikoina enimmäkseen ei.
Kokoomus
sopii kaikille, jotka uskovat yrittäjyyteen, reipashenkiseen tsemppaukseen ja
siihen, että kukin on oman onnensa seppä. Kokoomus ei sovi niille, jotka
uskovat, että kaikki eivät synny samojen onnellisten tähtien alla ja kaikilla
ei riitä draivi/taloudelliset/henkiset paukut muuntautumaan oman elämänsä
Sarasvuoiksi.
Keskusta on
light-versio Kokoomuksesta. Samaa yrittäjähenkeä, sisua ja pellonraivaustarmoa
löytyy ja niihin luotetaan Suomen pelastajana. Keskusta ajaa energiauudistusta
eli kotimaisen sähköntuotannon lisäämistä Venäjän tuontiuraanin ja tuontisähkön
sijasta. Keskusta, kuten Kokoomus, uskoo työpaikkojen luomiseen ja työnteon
arvostamiseen. Minne ne työpaikat luodaan, kuulemma kaivosteollisuuteen,
matkailuun (ei ehkä samoille alueille...) ja tietotekniikkaan.
Keskusta sopii
niille, joille Kokoomus on liian raju ”kaikki takomaan kun rauta on kuumaa, jos
et tao, jäät enona veneestä, oma mokasi”-linjallaan. Keskusta ei sovi niille,
jotka uskovat, että valtiolla tulisi olla rooli talouselämässä: Keskusta vetää
samaa uusliberaalia talouslinjaa kuin Kokoomus, että valtion tulisi olla
mahdollisimman pieni toimija talouskentällä ja kaikki mahdollinen pitäisi
teettää yksityisyrityksillä, koska se on tehokkaampaa ja varmasti/oletettavasti
halvempaa.
Sosialidemokraatit
ja Vasemmistoliitto. Niputan nämä yhteen ajan- ja tilanpuutteen takia. Kumpikin
haara katsoo, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa eivätkä myöskään
kultalusikkaa löydä elämänsä aikana, joten rahallista ja henkistä tukea
tarvitsevia on yhteiskunnassa aina, sille ei voi mitään. Ja tukea on itse
asiassa suotavaa antaa, koska se hyödyttää kaikkia. Onhan parempi
yrityksillekin, että työntekijät ovat koulutettuja, kuin että valittavana on
pelkkiä urpoja, joilla ei ollut rahaa käydä koulua kolmatta luokkaa pidemmälle.
Demaritkin uskovat talouskasvuun, jota heidän mallissaan syntyy julkissektorin
masinoimana (isot infrahankkeet), yksityissektoria urakoitsijoina työllistäen. Vasemmistosta
osa on hoksannut pankkien vallan nykymaailmassa ja lähestyy Itsenäisyyspuolueen
linjaa vaatimalla liike- eli investointipankkien ja säästöpankkien erottamista
toisistaan finanssikriisien ja –kuplien välttämiseksi. IPU:sta lisää jutun
viimeisenä. Osuuskuntatoiminta eli yhteisomistajuus on myös Vasemmiston sydäntä
lähellä.
SDP/Vasemmistoliitto sopii kaikille, joiden mielestä kaikilla on
oikeus edes kohtuulliseen elintasoon ja hyvinvointiin riippumatta siitä, miten
varakkaasta perheestä on tai miten menestyvän yrityksen saa aikaan. Vasen laita
ei sovi niille, joiden mielestä huolenpito on lässyttävää hyysäämistä ja
taloudellinen turvaverkko laiskistaa aktivoinnin sijasta.
Perussuomalaisia
huolettaa enimmäkseen maahanmuuton hinta, koska sen täytyy olla syy, miksi Suomella menee
huonosti. Myös kehitysapu on hukkasijoitus, joka pitää leikata pois. Kehitysapu
ei aina mene sinne minne pitäisi, mikä onkin totta korruptiopaljastusten myötä.
Keskitytään kotimaan köyhiin ja nostetaan kaikki jaloilleen yrittäjyyden
avulla.
Persut vastustaa koulukiusaamista – hieno teko -, koska puolue on
tanakasti pienten ja sorrettujen puolella (kunhan ovat omasta maasta).
Persut
sopii niille, jotka arvostavat perinteisiä arvoja; selkeitä, jopa
mustavalkoisia linjoja ja suorasukaista puhetta. Ei sovi niille, joiden mielestä
ihmisillä on oikeus (edes yrittää) liikkua maasta toiseen paremman elämän
toivossa ja rakentaa uusi elämä sinne, missä siihen on parhaat mahdollisuudet. Ei
sovi myöskään niille, jotka eivät usko samaan terrorismiuhka-mittakaavaan kuin
Persut.
Vihreät uskoo
päästöttömään asumiseen, liikkumiseen ja energiantuotantoon, eli nolla- tai
plusenergiataloihin (jotka tuottavat itse tarvitsemansa sähkön esim.
aurinkopaneelein ja puupellettiuunein), sähköjuniin ja –autoihin sekä
pyöräilyyn, ja uusiutuvaan energiaan. Vihreät ovat myös arvoliberaaleja, eli
abortti on itse kunkin oma asia, kuten myös kenen kanssa olet parisuhteessa.
Vihreät
intoilevat talouskasvusta muiden lailla, mutta yrittävät suunnata sitä
sellaiseen suuntaan, jossa oheishaittoja ja luonnontuhoa olisi vähemmän kuin
hyötyjä: uusiutuva energia, teknologia, elämystalous (mm. pelit, elokuvat,
harrastukset).
Vihreät sopii niille, joiden mielestä meillä on vain yksi
planeetta, jota emme voi vaihtaa toiseen sitten, kun kaikki ympärillämme on
käytetty, poltettu ja pilattu loppuun. Ei sovi niille, jotka uskovat, että
vihreys on pienen piirin idealistista puuhastelua eikä todellisuudessa muuta
maailmaa (vihreiden kannatus on jämähtänyt 10-12%:iin äänestyskunnasta).
Itsenäisyyspuolue
eli IPU. Tämä on uusi haastaja, ja nimensä puolesta kuulostaa äkkiseltään
Persut vol. 2 – puolueelta. Lähempi tarkastelu paljastaa, että Itsenäisyys
nimessä tarkoittaa itsenäisyyttä EU:n byrokratiasta ja euron määräysvallasta.
IPU haluaa Suomelle enemmän päätösvaltaa omista asioistaan, eritoten
taloudessa. IPU haikailee markkaa takaisin, muttei nostalgiasyistä.
Suomella,
kuten muillakin Euroopan mailla, on oma keskuspankki, joka 1980-luvun lopulle
saakka pystyi rahoittamaan valtiota lainoin. Sittemmin tämä oikeus poistettiin EU-jäsenyyden
valmisteluissa ja nykyään Suomen valtio saa rahaa lainaksi vain yksityisiltä
markkinoilta, siksi luottoluokitusuutiset.
Asian tärkeyden
arvostamiseksi pitää ensin aivojumpata ja ymmärtää, mitä raha on (lisäinfoksi
ks. tämä ja tämä).
Raha ei suinkaan enää nykymaailmassa ole kultakantaan
sidottuja seteleitä, vaan rahaa syntyy pankkien myöntäessä lainoja ja rahaa
tuhoutuu lainojen takaisinmaksussa. Rahaa on siis joka hetki maailmassa eri
määrä.
Kun otat esimerkiksi
asuntolainan, pankki tekee sinulle asunnon verran uutta rahaa ja ottaa
vastineeksi asuntosi omistukseensa (vaikka nimesi olisikin kauppakirjoissa). Pankki
toimii näin olettaen, että vuosien mittaan olet kerryttänyt pankille sen summan,
jonka lainasit; eli pankki käytännössä lainaa sinulle omat rahasi
tulevaisuudesta.
Kun maksat lainan takaisin, rahasi muuttuvat asunnoksi, eli
pankki häivyttää summan pois kirjanpidostaan. Jäljelle jää pankin voitto, korko.
Rahat eivät yleisestä uskosta huolimatta ole pankin holvissa sillä hetkellä,
kun lainan haet.
Teoriassa voisit
maksaa asunnon osamaksulla suoraan sen entiselle omistajalle, mutta koska
kukaan ei tähän oikeassa elämässä suostu, pankit ovat ottaneet välikäden eli
osamaksujen vastaanottajan roolin itselleen. Korvaukseksi riskistä pankit
perivät korkoa, josta muodostuu ”oikeaa” rahaa. Koska pankit saavat tehdä
bisnestä venytetyssä ajallisessa ulottuvuudessa eli tulevaisuuden rahaa tänään
lainaten, ei lie ihme, että ne ovat tuottoisimpia yrityksiä maailmassa.
Palvelumaksut eivät todellakaan ole pankkien keino pysyä pystyssä, vaan
korkojen periminen.
Kultaisella
80-luvulla valtio pystyi (yksinkertaistettuna) rahoittamaan itse itseään, eli
lainaamaan markkoja omasta pankistaan vaikkapa rautatien tai sairaalan
rakentamista varten. Lainalla työllistyi iso liuta ihmisiä rakennushankkeissa,
jotka maksoivat veroja, jolla maksettiin lainaa pois. Korot kertyivät valtion
pankille. Sitten 1990-luvun alun valtio on joutunut lainaamaan samat rahat
yksityissektorilta ja maksamaan niistä korot yksityisten voitoksi. EU-jäsenyyden
myötä yksikään euromaa ei pysty itse rahoittamaan itseään, ja niinpä ollaan
siinä jamassa missä ollaan. IPU ei tästä tykkää, ja vaatii asiaan muutosta.
IPU sopii
kaikille, jotka eivät usko uusliberaaleihin markkinateorioihin, joiden mukaan
vapaat pankkimarkkinat tuottavat loppupeleissä parhaan tuloksen kaikille
näkymättömän käden ohjaamina (”kun kaikki pyrkivät itsekkäästi omiin
päämääriinsä, kaikkien itsekkäät päämäärät lopulta toteutuvat”). IPU ei sovi
niille, joiden mielestä edellä esitetty rahan synty on kukkua, johan järkikin
sen sanoo, että pakosti raha on kultaa ja pankit lainaavat rikkaiden rahoja
köyhemmille. Miten tämä teoria selittää finanssikuplat sekä sen, että
maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa (kenelle se velka oikein on?), se
olkoon taloustieteilijöiden yksinoikeusongelma.
Kuva (c) blogi.foreca.fi. Kaikki mukaan äänestämään, ennakkoäänestys käynnissä huomisesta alkaen Suomessa ja ulkomailla!
Haha, kiitos tästä! Olen viimeiset pari päivää venkslannut edes takas puolueiden nettisivuja, selaillut ehdokkaita ja ihmetellyt miten vaalikoneet antavat aina ihan eri tuloksen. Tämä postaus toimikoon ohjenuorana jos siellä kopissa panikoin. ;)
VastaaPoista