25.3.2016

Ne pienet erot

Tässä vaiheessa Australiassa asumista on jo jonkinlainen riski vertailla Suomen ja Australian eroja, koska olen mahdollisesti jumahtanut jonnekin vuoden 2011 aikakuplaan, millainen Suomi on. Luotan kuitenkin yhä siihen, että lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden viettäminen Suomessa jätti sen verran perustavanlaatuiset kulttuurijäljet, että niihin voi yhä vedota.

Tässäpä muutamia perusasioita, joissa suomalainen ja aussi voivat erota - huom., tosin vain perthiläisen toimistotyöntekijän eli white collar - henkilön näkökulmasta.

Pukeutumistyyli

Itse olen aina tykännyt mahdollisimman rennosta, mutta siististä asusta. Nansot, Marimekot ja kaverit toimivat siis oikein hyvin, samoin useimmiten H&M, jos löytää laadukkaampaa trikoota. 

Täällä olen tajunnut, että en voi käyttää monia lempipaitojani töissä edes casual Friday`na eli epämuodollisena perjantaina, koska ne näyttävät pyjaman yläosalta. Kukaan ei ole aiheesta vielä kommentoinut, mutta vertailu muiden asuihin paljastaa eron. Samaten se, että eräälle työkaverille oli huomautettu pyjamaisesta vaikutelmasta, kun hän ilmaantui töihin trikoopaita päällä. Kiva. 

Meillä töissä pukeutuminen ei ole edes erityisen  muodollista, vaan keskitasoa. Miehillä työasu on puvun housut ja kauluspaita, kravatilla tai ilman. Kokouksiin saattavat laittaa puvuntakin päälle, etenkin jos kokous on ulkopuolisten kanssa. Naisilla yleisin kombo on suorat housut tai puolihame, ja kauluspaita tai neule, Sen sijaan muilla toimistotyypeillä kaupungilla näkee juurikin pukuja  ja jakkupukuja, ja naisilla hyvin usein kotelo- tai tyllimekkoja, joita suomalaiset laittaisivat päälle enintään häihin - eli todella muodollisia mielestäni. 

En tiedä, tottuvatko aussit helpommin tällaiseen muodolliseen pukeutumiseen kuin suomalaiset, koska täällä käytetään koulupukuja. Pienestä asti siis kasvaa ajatukseen, että "virallisissa" yhteyksissä tulee näyttää viralliselta ja siistiltä. Itse puserrun juuri ja juuri riittävän muodollisen puolelle, koska inhoan jäykkiä ja silitettäviä vaatekappaleita. 

Huom, töiden ulkopuolella aussit eivät voisi vähempää välittää pukukoodeista. Esim. kengät ovat voluntary eli vapaaehtoinen valinta. Avojaloinkin pärjää ostarilla, autoa ajaessa ym. Lipokkaat ja varvassandaalit ovat astetta muodollisempi valinta. Samoin kaikenlaiset roikkuvat ja lötköttävät trikootopit, polyesterishorsit jne. kaikissa maailmankaikkeuden väreissä ovat ihan jees perthiläiseen makuun, joskus kaikki värit päällä yhtä aikaa. 

Hiustyyli

Tässä voin mennä vikaan, koska en tiedä, mikä on kuuminta hottia Suomessa juuri nyt. Perthin naisia näkee todella harvoin lyhyessä tukassa. Olkapäille ulottuva polkka vielä menee, mutta sitä lyhyemmät kampaukset ovat erittäin harvinaisia jostain syystä. 

Itsekin kasvatin hiukset pidemmiksi tänne muutettuani (minulla oli lyhyt, revitty polkkatukka aiemmin), lähinnä siksi, että osaavan kampaajan löytäminen oli niin vaikeaa. En tiedä, kummasta päästä kierre alkaa. Jos lyhyitä kampauksia haluavia on vähän, ehkä niitä ei pääse harjoittelemaan kampaajana? Vai ovatko muutkin tuskastuneet taitojen puutteeseen ja kasvattavat hiuksia välttääkseen asioimasta kampaajalla usein? 

Samoin perthiläisnaiset näyttävät värjäävän hiuksiaan paljon vähemmän kuin suomalaiset, tai jos värjäävät, sävy on niin luonnollinen, ettei sitä tunnista värjätyksi. 

Täältä käsin ihmettelen monien suomalaisnaisten hinkua värjätä hiukset liian tummiksi. Itsekin värjäsin hiukset mustiksi vuosikausia, kunnes lopulta kypsähdin ainaisen juurikasvun kanssa taisteluun. Ajan myötä huomasin, että auringon raidoittama kastanjanruskea on itse asiassa oikein kiva. Johtuu varmaan erilaisesta valosta - Suomen räntäsäissä ja loisteputki-sisävalaistuksessa mikä tahansa hiusväri näyttää kulahtaneelta helpommin kuin täällä, joten ehkä vahvempaa väriä tarvitaan enemmän. 

Täällä on peräti harvinaista nähdä jokin räväyttävä väri, mukaanlukien punainen. Suomalaiset - etenkin naiset - ovat itse asiassa aika rohkeita hiustyyli-, hiusväri- ja raidoittajakokeilijoita, ja usein yhdistävät lookkiin myös värikässankaiset silmälasit. Voi tosin olla taide- ja kulttuurialan erikoisuus, joihin suurin osa suomalaisista kavereistani kuuluu :)

Miesten hiustyylistä en osaa sen kummemmin kommentoida, paitsi että sivusta siili, päältä pidempi malli on täällä in - niinkuin ilmeisesti ympäri länsimaiden, netin perusteella. Jos haluaa hipsterimmäksi, tähän yhdistetään parta; mitä tuuheampi ja pidempi, sen cooliompi, ilmeisesti. 

Lounasvalinnat

Suomalaisuuteen kuuluvat mielestäni kiteytetysti työpaikkaruokalat ja lounasbuffetit, josta otetaan tarjottimelle salaatit, leipä, lämmin ruoka, joskus tuurilla jälkkäri sekä kahvikuppi. Perthissä tällaisia komboja ei oikeastaan näe. Buffetteja on kyllä, mutta niistä ei valikoida suomalaisen lautasmallin mukaan. Buffetista voi valita esim. kolmea erilaista currya riisin päälle, tai kolmea erilaista thai-ruokaa. 

Salaatit, leivät tai kahvi eivät yleensä tule mukaan, koska niitä ei nähdä aterian osina vaan ruokina itsessään. Voileipiä (sandwichejä) myyvät eri paikat kuin buffet-lounaita, samoin salaatteja myyvät eri paikat (tosin voileipiä ja salaattia voi saada samastakin kojusta), ja kahvia jälleen eri paikat. Kahviin erikoistutaan täällä, ja kahvipannusta myytävää kahvia ei näe missään. 

Jokainen kuppi valmistetaan erikseen kahvikoneella, tuoreista pavuista jauhaen. Tämä vie tietenkin enemmän aikaa kuin asiakkaan itse kaatama kahvipannukupillinen. Jos joku lounasbuffetti yrittäisi buustata myyntiä kahvipannulla, en usko, että se auttaisi asiaa - saattaisi jopa karkottaa asiakkaita! Kahvikonetta huonompi vaihtoehto on kahviautomaatti, jollaisia näkee lähinnä työpaikoilla ja enintään huoltoasemilla. Monikaan kahvila tai lounaspaikka ei kauaa pysyisi pystyssä, jos he yrittäisivät rahastaa kahviautomaattikahvilla! 

Lapsiystävällisyys ja suhde alkoholiin

Nämä kaksi asiaa eivät ensinäkemältä kuulu yhteen, mutta täällä kuuluvat, hieman mutkan kautta. Aussit ovat tapaamistani kansallisuuksista perhe- ja lemmikkirakkaimpia. Lähes kaikilla on vähintään yksi koira ja/tai kissa, monesti useampia. Lapsiin suhtaudutaan erittäin ystävällisesti ja esimerkiksi vanhempainvapaalla olevat työkaverini käyvät vapaan aikana työpaikalla tervehtimässä kollegoja lasten kanssa parin kuukauden välein. Ihan vaan esittelemässä lapsia kollegoille ja toisinpäin. Tällöin koko toimiston meno pysähtyy siksi aikaa, kun kaikki kerääntyvät lepertelemään pallerolle, oli tämä aivan vastasyntynyt tai taaperoiän jo ylittänyt. 

90% ravintoloista suhtautuu ystävällisesti lapsiin ja jopa baarit ja pubit päästävät pienetkin lapset sisälle aikuisten seurassa. Täällä on perinjuurin tavallista nähdä koko perhe vauvasta vaariin pubilounaalla sunnuntaina - pubit tosin lähtökohtaisesti ovat enemmän mallia Rosso kuin Kontulan Lähiö-Ruusu. Myös tapahtumat 90%:sti suunnitellaan lapsiperheiden ehdoilla ja päiväsaikaan on aina lapsille suunnattuja tai sopivia tapahtumia. Iltaohjelma (esim. klo 21 tai 22 lähtien) ehkä enemmän aikuisille suunnattua. Niinpä täällä näkeekin esim. ulkoilmakonserteissa, -elokuvissa ja melkeinpä missä vain kekkereillä runsaasti lapsia, parin viikon ikäisistä vauvoista lähtien. 

Onko juominen sitten kiellettyä näillä perhefestareilla? Yleensä ei. Erona Suomeen on, että joko tilaisuudessa on rajattu anniskelualue, jossa pitää osata käyttäytyä (känniääliöitä ja pöytään oksentajia ei siedetä), tai sitten tapahtumaan on alkoholiraja, esim. 3 pulloa olutta per henkilö piknik-kassissa. Toki ylilyöntejäkin täällä tapahtuu ja tietyt alueet kaupungeista (esim. Kings Cross Sydneyssä ja Northbridge täällä Perthissä) ovat tunnettuja siitä, ettei siellä kannata hengailla pitkälti keskiyön jälkeen, jos haluaa taatusti ehjänä kotiin. Mutta baarikadut ja tapahtumat ovat kuin kaksi eri maailmaa, eikä tapahtumien pääanti ole käytännössä koskaan holtittoman tai agressiivisen känniörvellyksen mahdollistaminen.

Bonus - käytöstavat. Aussien jokapäiväisestä small talkista, no worries-asenteesta ja yleisestä kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä olen sekä itse että niin moni muu bloggari kirjoittanut, että siitä ei sen kummempia tällä kertaa. 

Esimerkki vaatekappaleesta, jota ei omalla työpaikallani voi käyttää pyjamahenkisyyden takia. Minulla on samankaltainen Nanson Paulakukka-paita josta kovasti pidän, mutta sen käyttö rajoittuu pitkälti kotioloihin ja Suomen-vierailuihin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!