2.5.2018

15 ajatusta Japanista, matkailusta ja muusta

Palasimme aamuviideltä Japanin-reissulta, vajaan kahden viikon "interraililta". Ostimme Japan Railways-passin, jolla saa matkustaa seitsemän päivää rajoitteetta JR:n junareiteillä. Huitaisimme Tokiosta Kiotoon, Osakaan, Naraan, Kobeen ja Himejiin eli ehdimme nähdä varsin paljon. Niin paljon, että täytyy hieman prosessoida teemoja ja jättää Japanista selostus tuonnemmaksi. Tällä kertaa vain sekalaisia huomioita Japanista, Australiasta, matkustamisesta ja matkailusta ylipäätään.

Buzzfeed-tyyliin... 15 ajatusta 15 tunnin matkustamisen ja pätkittäin nukutun yölennon jäljiltä.

1) Japanissa asuu 126 miljoonaa ihmistä, joista Tokion metropolialueella laskutavasta riippuen 9-14 miljoonaa ihmistä. Kun Suomen väliluku kertaa kaksi tai kolme pakataan samaan kaupunkiin, on se suomalaisen silmiin ensin ihmeellistä ja jännittävää, mutta kahden viikon jälkeen loppuu huumori. Joka paikassa on joku tiellä, aina, koko ajan!

2) Toisaalta, miksi suomalaisella on kuvitelma, että nähtävyys, suurkaupunki, ajotie tai metrovaunu olisivat yksin hänen? Kun Suomessa lähtee autolla jonnekin, on aina yhtä suuri ihme ja närkästyksen syy, jos joutuu hetkeksi ruuhkaan, rekan perään tai letkaan ajamaan. Olisi paljon suurempi ihme, että tie on auki Lappiin saakka jokaiselle viidelle miljoonalle ilman kenenkään muun aiheuttamaa "häiriötä".

3) Silti, miksi pitää jäädä keskelle kulkuväylää, rullaportaita tai hissin edustaa kaivamaan laukusta kännykkää, puuteria, eväitä? Menkää ihmiset askel syrjään! Japanilaiset tosin osaavat hyvin väistää ja huomioida, tämä koskee paljon enemmän taiwanilaisia ja kiinalaisia turisteja, matkailijoita ylipäätään lentokentillä ja turistikohteissa, sekä meitä harvaan asutukseen tottuneita metsäläisiä.

4) Sekä Japanissa että Australiassa on ongelmana turistien käytös luonnonvaraisten eläinten suhteen. Japanissa Naran puistossa elää puolikesyjä peuroja, joita ruokitaan niille tarkoitetuilla kekseillä. Peurat ovat niin addiktoituneet, että käyvät sarvin päälle, jos näkevät pussin. Niille pitää annostella keksi kerrallaan ja esittää, ettei ole antaa enempää. Samoin kengurut Australian itärannikolla hyökkivät ihmisten päälle, koska tolloturisteista on hauskaa antaa ruohonsyöjille hedelmiä, sipsejä ja Mäkkärin ruokaa. Kengut ovat addiktoituneet sokeriin ja ovat raapineet turisteja sairaalakuntoon saadakseen himoitsemaansa kamaa. 

5) Muuten täydellisessä (?) Japanissa eräs ilmiö pisti itkettämään: eläinkahvilat. Näitä varmasti on ihan kunnollisiakin, mutta suruksemme vierailimme aivan karmeassa pöllökahvilassa. Kuvitelmamme oli, että paikka olisi oikea kahvila, jossa pöllöjä esimerkiksi tuodaan turistien luo tai niitä ihaillaan lasin takaa, mutta ei. Pöllöt oli kiinnitetty orsiinsa ketjuilla niin, etteivät ne voi väistää silittelyjä; ja "kahvilan" muut pikkueläimet mangusteista aavikkokettuihin lojuivat apaattisina turkistarhamaisissa häkeissä.. Kahvilaosio oli juoma-automaatti, jonka takana piileksi paikan ainoa vapaa (irti päässyt?) pöllö. Ulos päästyäni tein ilmoituksen Japanin eläinsuojelujärjestölle. Vahingosta viisastuneena - ota selvää eläinaiheisista kohteista ennakkoon ja tue vain kestävästi toteutettuja!

6) Soijakastikkeella höystettyä ruokaa nuudeleista salaattiin ja raakaan kalaan pystyy syömään vain pari päivää kerrallaan ennen kuin tarvisee länsimaisen aterian, ja päivän 10 kohdalla soija alkaa yököttää. Paitsi jos on E ja rakastaa japanilaista ruokaa. Japanissa on onneksi helppo löytää länkkäriruokaa, paitsi raikkaita salaatteja, joista Australian kahvilat ovat kuuluisia.

7) Tuoreet vihannekset ja salaattiannokset ovat ilmeisesti enemmän eurooppalainen kuin aasialainen ruokavaliovalinta. Kiinassa vihannekset esivalmistetaan (esim höyrytetään, uppopaistetaan tai pikkelsöidään), Japanissa näköjään grillataan/paistetaan. Paitsi että kaali/retiisi/inkivääriraastetta näyttää kuuluvan ruokaan kuin ruokaan.

8) Sateinen, syksyinen Perth ja hiljainen asunto tuntuvat yhtäkkiä rauhallisuuden ja tyyneyden kammarilta, kun ne ennen reissua tuntuivat pelkästään tylsiltä. Ne kymmenen miljoonaa muuta kaupunkilaista jatkuvasti ympärillä kaikkialla - myös puolenyön jälkeen metrossa - saavat lopulta kaipaamaan hiljaisempaa kyläpahasta.

9) Ruuasta puheenollen: paras matkailuvinkkini lennoille on kasvisruuan tilaaminen, oletpa vege tai et. Koska ruoka on vihannespohjaista, se aiheuttaa paljon vähemmän vatsanväänteitä ja turvotusta lentokoneen ahtaassa penkissä ja paineenvaihteluissa kuin normiateriat (ainakin minulle). Lisäksi erikoisruuat tuodaan ennakkoon eli et joudu odottamaan ruokavaunun hiiidaasta etenemistä nälän kurniessa, vaan ruokailut aikaistuvat jopa kolmella vartilla muihin verrattuna, hurraa! Toki ei kovin kätevää, jos vieressä on matkatoveri, joka joutuu tuijottelemaan nälissään annostasi.

10) Japani on hämmentävä, kiehtova vastakohtien maa. Toisaalta kulttuuri ja käytös ovat hillittyä hallittua, toisaalta Japani on kuuluisa outouksistaan. Esimerkki: paikallisessa tv-showssa arkeologi kertoi tuhat vuotta vanhoista keisarillisista haudoista, joihin on vastikään myönnetty tutkijoille pääsy. Seuraavaksi jonkinsortin julkkispaneeli arvioi hautauutista ja söi haudanmuotoisen kakun, johon oli kätketty pähkinöitä ilmeisesti merkkaamaan hautalöytöjä (ruumiita?). Koko episodi vedettiin ilman mitään tunnontuskia siitä, onko tällainen rinnastaminen sopivaa. Ilmeisesti on.

11) Aivan oma lukunsa oli Tokion Robottishow, absurdi mutta viihdyttävä laser-hevi-tanssiesitys, jossa katkarapuprinsessa pelastaa maapallon julmien liskorobottien kynsistä apunaan Kung Fu panda, Ninja-kilpikonnat ja keijusamurait. Teatteri, anime, popkulttuuri ja kitsch löivät kättä niin että raikui.

12) Tokion spagettilinjaisella metrolla ei suotta ole häkellyttävän maine. Tokiossa toimii ainakin kolme eri junayhtiötä ja yhden reitille ostettu lippu ei käy toisen linjalla. Meillä oli JR-passi ja ostimme myös Tokyo Metron päiväpassin, mutta onnistuimme silti päätymään kolmannen (vai neljännen?) kilpailijan linjalle ja jouduimme maksamaan liput. Onneksi turistien toilailuihin ollaan ilmeisesti niin totuttuja, että tällaisia tapauksia varten on fare adjustement - eli hinnankorjaus- koppi, johon mennään selittämään asia ja virkailija rahastaa puuttuvan summan ilman mitään sakkomaksuja.

13) Onnistuimme myös JR-passilla menemään väärään junaan, sillä pari shinkansen- eli luotijunaa on rajattu pois passinkäyttäjien ulottuvilta. Napotimme kuitenkin tiukasti juurikin väärässä junassa, kun konnari ilmaantui paikalle. Puhumatta sanaakaan englantia hän kommunikoi Google-kääntäjän avulla, että meidän pitää poistua seuraavalla asemalla. Tälläkään kertaa ei sakkoja peritty ja selvisimme japaninkielisillä nuhteilla.

14) Google - karttaan voi luottaa ehkä 70% ajasta. Päädyimme monta kertaa kävelemään samaa korttelia ympäri satelliitin pohtiessa, minnehän ohjaisi. Eksyimme kerran väärään bussiin ja väärään terminaaliin luotettuamme Googlen ohjeisiin (sieltä onneksi pääsi junalla pois). Ja päädyimme satunnaisen japanilaisperheen ovelle, kun Google väitti tietävänsä, missä uusi majatalo nimeltään En on. Oven avanneet pappa ja mamma ymmärsivät selityksiämme sen verran, että pappa lähti näyttämään tien ja ohjasi meidät parin korttelin päähän majatalon ovelle. Onneksi tunsivat naapurustonsa - ehdimme jo pelätä, että joudumme nukkumaan taivasalla, kun majoitusta ei sitkeästä etsinnästä iltamyöhällä löytynyt!

15) Langaton netti eli wifi ei ole Japanissa läheskään niin yleinen kuin maan teknologiastatuksesta voisi luulla. Se on saatavilla vain satunnaisissa paikoissa eikä aina toimi/yhdisty kännyyn. Emme pihiyksissämme ostaneet paikallista sim-korttia (hintaan $30/viikko) koska oletimme wifin pelaavaan. Lopulta opimme asemoimaan itsemme kartalle aina wifin löydyttyä ja ottamaan kuvakaappauksia kartasta... en suosittele! Parempi pulittaa turisti-simistä suosiolla.

Keijusamurai voittaa hevimusiikilla.

Kobessa kukkii. Kobe on tunnettu naudanlihastaan, mutta yllätti valtavalla yrttitarhalla, jonne matkataan köysiradalla.

Japanissa jonotetaan, tunnollisesti, ohjeiden mukaan. Ihanaa vaihtelua Kiinan kaaokseen.

Merenelävät ovat pop. Alla E skaalatikkuna.

Upeita temppeleitä tietenkin löytyi joka lähtöön, jopa ähkyksi saakka.

Fushimi Inari Taisha, monta kilometriä pitkä porttikäytävä Kiotossa. Mitä useamman portin ali kävelee, sitä onnekkaampi ja vauraampi tulee olemaan - opimme tämän tosin vasta käynnin jälkeen kun jätimme reitin väsyksissämme kesken!

1 kommentti:

  1. Vinkki jatkoa varten: Google Mapsissä saa ladattua isojakin alueita (jopa suurkaupunkeja) offline-tilaan, jolloin niidne käyttö ei vaadi wifiä. Myös paikkojen haku toimii näin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!