Komiikkaa kielimuurilla

Olen muutamat viime kerrat kirjoittanut erinäisistä pulmista ja vastoinkäymisistä. Aina vastoinkäymiset eivät kuitenkaan ole kovin vaarallista lajia, vaikka niitä ulkomailla asuessa ja matkaillessa kohtaakin säännölliseen tahtiin, alkaen kulttuureroista ja kielimuurista. Tässäpä muutamia itselleni sattuneita koomisia käänteitä viime viikoilta. 

1. Espanjalainen posti

Autoreissullamme Espanjan ja Portugalin halki yövyimme varmaan tusinassa majapaikassa, joten ei ihme, että pieniä hasardeja matkaan mahtui. Yhtenä aamuna autossa huomasin, että olin ottanut edellisyön majapaikan avaimet laukkuun sen sijaan, että olisin palauttanut ne respaan. Magnetoituja avainkortteja unohtuu taskuun säännöllisesti, mutta avainten suhteen pulma on suurempi. Uuden magneettikortin voi tehdä vaikka saman tien. Uusia avaimia ei, tai ainakin niistä veloitetaan. Siksi päätimme etsiä matkalta postin ja lähettää avaimet takaisin. 

Oppitunti 1. Google ei tiedä piirun vertaa, missä espanjalaiset postit sijaitsevat. Ovatko ne järjestään muuttaneet, vai eikö osoite ollut oikein alun perinkään, kuka tietää. Mutta kolmeen kylään pysähtyessämme posti ei yhdessäkään ollut siinä koordinaattipisteessä tai edes lähimailla, missä Google sen väitti olevan. Ensimmäisessä kylässä postin paikalla oli maalaistalon takapiha.Toisessa kylässä siinä oli asuintalo. Kolmannessa suljettu kauppa. Kolmannessa kuitenkin postin löysimme kysymällä tietä sinne läheisestä apteekista. 

Saavuin jalan postin ovelle, siellä odotti monta ihmistä. Kysyin englanniksi, onko tässä jono, olihan siinä. Kun paikalle tuli uusi ihminen ja kysyi samaa asiaa, nostin aina käteni viitatakseni, että minäkin olen jonossa. Tämä aiheutti polemiikkia muissa ja kovasti pälpättivät selittäen ja viittoillen minuun. Lopulta äkkäsin, että kukaan ei kysynyt, onko tässä jono. Vaan: kuka on viimeinen? Espanjalainen jonotus toimii niin, että kukin pitää silmällä vain sitä henkilöä, jonka vuoro on juuri itseä ennen. Näin kaikki pääsevät vuorollaan eikä tarvitse muodostaa fyysistä jonoa, vaan mikä tahansa joukkomuodostelma käy. Muodostelmasta voi välillä lähteä poiskin vaikka hakemaan kahvia - muut pitävät paikkaa sinulle, ainakin se perässäsi tuleva. 

Meikäläinen väitti vahingossa ainakin viisi kertaa, että olen viimeinen, ja muut saivat sitten korjata sitä. Minut myös tuupittiin postiin oikealla vuorolla, eli rehellistä sakkia olivat!

2. Eksynyt herra

Olimme jälleen kerran yötä Ibis Budget-hotellissa. Se on Ranskassa v 1992 perustettu hotelliketju, joka nykyään toimii Australiassakin, ja oma suosikkini, mitä budjettihotelleihin tulee. Tarjolla turvallista ja siistiä peruslaatua vakiohintaan kolmen hengen huone n. 50e/yö, aamupala 6.60e/hlö, pienet lapset ilmaiseksi. Koska E tarvitsi päivänokoset ja ulkona oli kylmäntihkuista, leikimme N:n kanssa hotellin portaissa ja käytävillä. Kakkoskerroksessa vastaan tuli mutiseva vanha mies, joka kysyi minulta jotain, ranskaksi tietenkin. Koska olin aiemmin pannut merkille omassa kerroksessamme, että huoneiden numerointi ei ole johdonmukainen, ajattelin, että hän ei löydä huoneeseensa. 

Yritin kysyä häneltä englanniksi, mikä hänen huoneensa numero on. Ei onnistanut. En osannut kysyä asiaa ranskaksi eikä hän selittää englanniksi, joten Google translate esiin. Kirjoitin siihen, "mikä numero?" Hän ensin kysyi minulta, mikä minun huoneeni numero on. Jankutin mielessäni - ja sanoin aavistuksen kohteliaammin kuin näin - että eikun sinun numerosi, tietenkin, sinä se tässä eksynyt olet! Hän alkoi sitten seinällä olevia numeroita osoitellen selittää, mikä hänen numeronsa on. Kun en vieläkään ymmärtänyt, hän johdatti minut ovelle, jossa oikea numero oli, 220. Tässä vaiheessa en enää ollenkaan tiennyt, mistä keskustelemme. Jos hän oli eksynyt, miten hän kuitenkin löysi numeronsa noin vain? Minua alkoi naurattaa ja osaamatta selittää huvittumiseni syytä, kävelin vain tilanteesta pois, N:ää taluttaen/poisnykien. Palasimme portaisiin ja alakertaan. 

Kun kohta kävelimme respan ohi, sama vanhus oli respassa asioimassa: hän osoitti minua ilahtuneena, tuossa se menee! Se rouva, joka oli pikkulapsen kanssa eksyneenä kerroksessani! Argh.

3. Tulehdus missä?

Kaikista varotoimista ja käsidesistä huolimatta sain reissulta nuhan ja korvatulehduksen. Kävin eilen lääkärissä lähikaupungissa ja asia piti hoitaa yksin ilman tulkkia, koska maksimoimme hyödyn ja E kävi kauppa-asioilla taaperon kanssa samaan aikaan. Jännitin hieman tilannetta ennakkoon, koska aiemmin Ranskassa tapaamani kaksi lääkäriä (N:n vauvarokon vuoksi) eivät puhuneet lähes ollenkaan englantia. Ajattelin kuitenkin, että korvakipu on aika helppo näytellä.

Lääkäriasema osoittautui yllättävän suureksi ja moderniksi verrattuna siihen kotivastaanottoon, jossa E:n äiti käy ja jossa olemme aiemmin asioineet. Lääkärini paljastui nuoreksi mieheksi, joka puhui oikein hyvää englantia ranskalaisella mittapuulla. Sanon kaikella rakkaudella, että mielestäni ranskalaisten englanti tyypillisesti on mielenkiintoista - hellyttävääkin -, koska usein he käyttävät sanavalintoja, joilla on sama koominen sävy kuin jos suomalainen puhuisi aavistuksen väärin eestiä tai toisinpäin. Ranskan ja englannin sanasto on monin paikoin samankaltaista, mutta ranskan sanat usein ovat englanniksi sivistyssanoja tai niillä on vivahde-ero siihen, mitä sama englanniksi tarkoittaa. Esimerkiksi E seurustelumme alkuaikoina sanoi ilman huumorin häivääkään "vapauttavansa" (liberate) makaronit, kun hän avasi pussin. Eipä sillä, olen itse sanonut vaikka mitä legendaarista vahingossa, ml. aikovani mennä kahviin, kun tarkoitus oli mennä kahville. 

Lääkäri tutki minut asiaankuuluvasti ja totesi myös, että mitään koronaoireita ei ole, siitä ei ainakaan huolta. Keuhkoista hän kyseli, toimivatko "pulmonäärit". Sitten hän kertoi diagnoosinsa: "sinulla on tulehdus tamppoonissa". 

Hän selvästikin huomasi naamani nytkähtelyn kasvomaskin alla, koska kysyi huolestuneena, ymmärränkö? Ymmärsinhän minä, korvatulehdus, hieman odottamattomin termein. Tulehtuneella korvallani olin vielä kuullut asian väärin: tulehdus on tymponissa, lausuttuna timpon, tärykalvo. 

Seuraavaksi apteekin kautta antibioottikuurin ostoon. Siellä vielä pientä pyristelyä, kun yritin ostaa myös lasten panadolia, minä englantia puhuen, myyjä ranskaa puhuen. "Siis tarkoitatko itsellesi? Tämä on vauvoille". "Tiedän, haluan sitä vauvalleni, en itselleni". "Ai siis ei vauvalle vaan itsellesi?" "Eikun vauvalle. Tiedän että se ei ole aikuisille". "Aikuisten panadolia? Se on eri pakkaus, annas kun näytän...". Ja ympäri, ympäri, ympäri käydään! Pääsinhän sieltä lopulta pois ja antibioottikuurin aloitukseen, jotta tymponit paranee. 

"Haloo haloo ymmärrättekö minua?"