Aussilan outoudet, osa monennes

Kummaa pallon tällä puolen:

1) Täällä on nähtävästi pakollista, että uusissa kerrostaloissa on sisäänrakennettu keskuspalohälytin. Sisäpuhelin alkaa moikua uii-uiii-uii-ääntä ja koneääni käskee evakuoimaan välittömästi, jos jonkin asunnon tai käytävän palo- ja savuhälytin aistii jotain. On tavallista eli tapahtuu vähintään kerran kuussa, että keskustan kaduilla näkee uuden kerrostalon edustalla 50-100 pöllähtänyttä, puolipukeista asukasta odottamassa palomiesten lupaa palata sisälle. Hälytin tietenkin raikaa tauotta kaiken yllä. Tänään oli taas oma vuoroni (kolmatta kertaa tässä asunnossa) päästä osaksi kyseistä palo- ja pelastusharjoitusta, kun kellot lävähtivät illankähmässä soimaan. On suositeltavaa pitää kotona edes jotain naapurikatsetta kestävää vaatetta päällä, jotta ei tarvitse kiireessä penkoa kaappien perukoita. Nyt kesäisillä säillä ulos voi naapurien vaatevalinnoista päätellen rynnistää pyjamassa ja lipokkaissa, talvella pitää varmaan pitää hätähuopaa ulko-oven tuntumassa mukaan nappaamista varten. Ulkona voikin sitten ihmetellä itse kunkin kotimuotia ja pelastautumisvälttämättömyyksiä, mm. tänään eräällä perheellä oli mukanaan taaperon keskenjäänyt iltapalalautanen, toisella naapurilla sipsipussi ja miniläppäri, ja kolmannella 24 tölkin avaamaton pahvikeissi Carlsbergiä. Ps. yhtään kertaa hälytys ei ole ollut aiheellinen, mikä tietenkin on iloista. Pps. Palomiehet ovat usein hyvännäköisiä, mikä on myös iloista.

2) Australian nylon on jotain ihan muuta kuin Euroopan nylon. Nyt vattu oikeesti, 2010-luvun sukkahousujen ei kuulu pussittaa polvista ja lököttää nilkoista. Täkäläiset sukkahousut myydään kolmessa koossa joita ovat average (keskipitkä), tall (pitkä) ja extra tall (hujoppi). Sattumoisin olen kokoa small, joten pitäisi varmaan omatoimisesti katkaista averagepöksyt polvista ja ommella itse lyhemmiksi, niin pitkiä nekin ovat. Mikään määrä lyhentelyä ei kuitenkaan perustavimmanlaatuista ongelmaa poista, eli faktaa, että sukkikset ovat kertakaikkiaan liian löpöt. Sukkaosa jää harittamaan varpaiden ympärille viuhkana ja muualtakin nylonit roikkuvat kuin liian äkkiä laihduttaneen nahka. En tajua. Onko malli tehty muutama kymmenen kiloa paksummille varmuuden vuoksi, vai eikö aussien nyloniin riitä kiinalaisilta joustinlankaa kun kaikki laadukkaampi tavara myydään Eurooppaan - kuten olen muidenkin vaatteiden osalta huomannut. Sama laaduttomuusvalitus koskee rintsikoita, joten leidit, tuokaa omia riittävä varasto tänne muuttaessanne ja värvätkää paras ystävä lähettämään lisää merkkirintsikoita tarpeen vaatiessa. Itse olen kyseisistä vermeistä aika tarkka ja Suomessa kohtuuhintaista suosikkimerkkiäni ei tietenkään täältä saa, nettikaupoitsekin vain miljonäärin lompakolla. Täkäläisten ylitopattuja, Gina Tricot-laatuisia kannattimia en suostu päälleni pukemaan saati niistä maksamaan.

3) Tämä ei ole varsinaisesti outoa, mutta mainitsemisen arvoista silti. En arvannut tänne muuttaessamme, että tulisin pääsemään näinkin tutuksi aasialaisen ruokakulttuurin kanssa. Perth ei äkkikatsomalta ole ihan manner-Aasian vieressä, mutta kaduilla joka kolmas vastaantulija on jokin seuraavista: kiinalainen, malesialainen, filippiiniläinen, intialainen, japanilainen, vietnamilainen, korealainen tai thaimaalainen. Itselleni henkilökohtaisesti tämä introduktio aasialaisuuteen sopii vallan mainiosti, tarkoittaen siis tilaisuutta tutustua kyseisten kansallisuuksien edustajiin että myös heidän ihaniin ruokiinsa. Kerroin aiemmin, että koska toimistomme muutti, olen joutunut hylkäämään aiemman vakilounaskiinalaispaikkani. Viime viikolla tein huikean löydön uuden toimiston korttelista ja bongasin pikajapanilaista myyvän tasokkaan paikan nimeltään Iku Sushi. Oijoi, kolmena päivänä peräkkäin on nyt mennyt graavilohi-avokado- sekä tonnikala-kurkku-sushirullia lounaaksi.  Muitakin makuja tottakai löytyy laaja valikoima, mutta kyseiset ovat ehdottomia suosikkejani. Tarjolla olisi myös toista japanin-suosikkiani, kara-agea eli miedosti soijamaustettuja grillikanapaloja. Paikasta saisi tilattaessa valmistettavaa ruokaa menusta, itse nappaan tuoreet sushirullat valmispakkaustiskistä. Menuruokia ei ole kovasti kehuttu luottolähteessäni Urban Spoon-nettisivulla, mutta susheja en hylkää. Palan painikkeeksi Iku Sushista saa erikoisempia juomia, kuten Japanissa suosittua kirsikka- tai vanilja-cokista sekä vesikielelle-tyyppisiä vähäsokerisia luomumehuja ja -limonadeja. Kelpuutan ja kiitän, (jälleen yksi uusi) Japanin lahja maailmalle!

Kulta, taitaa olla aika laittaa patterit savuhälyttimeen. Eipähän tarvitse tästä stressata kun hälytyssysteemi on kerrostalon laajuinen.