Hyvävartisten naisihmisten päällä toki mikä tahansa sukka-asu puolustaa paikkaansa, mutta niitä hyvävartisia on kuitenkin harvassa normaalissa iltaelämässä. On toisaalta laskettava täkäläisten naisten eduksi, että itsetunto on sen verran tapissa, ettei jokunen makkara etu-, taka-, tai kylkipuolella estä pukemasta yökerhoon sitä samaa tiukkaa nylonkoteloa jonka timmimpikroppainen ystävätärkin päälleen vetää. Miehet pitävät mielestäni huomattavan matalaa profiilia ilta-asuissa, sillä perjantai-illan täsmämenovaatekombo on harmiton, hajuton ja mauton t-paita farkuilla. Eipä sillä, sama linja on suosittu myös Suomessa, vaikka siellä minusta kohtaakin enemmän variaatioita, asenne-t-paitoja (joka siis ei ole se alastoman naisen kuvalla varustettu) sekä persoonallisempia tyylejä ja alakulttuuriedustajia niin miehissä kuin naisissakin. Ilmeisesti olen itse unohtunut jonnekin humanististen ja sosiaalisten tieteiden laitoksen käytäville henkisesti, sillä yhä silmä hakee Marimekon jokapoikapaitoja ja sammareita - turhaan - , tai edes jostakin kulmasta katsoen hieman särmempää rokkityyliä - yhtä turhaan. Esimerkiksi tatuoinnit ja lävistykset eivät täällä näytä olevan mikään oman tien kulkijuuden statement, vaan ne on varattu lähes tykkänään boganeille eli (valkoisille) lähiöjunteille.
Myönnän, että olen nykytyylien kärryiltä tippunut jo Suomessa ja tunnistan vain vaivoin eri alakulttuureja, emon ja hipsterin juuri ja juuri. Pakkaa sekoittaa se, että täkäläiset edustajat ovat suomalaisia/eurooppalaisia lajitovereitaan huomaamattomampia ja jotenkin laimennettuja mehuversioita, eli ihmiset vaatteineen ja samamuottitukkineen (naisilla pitkät luonnollisen väriset hiukset, miehillä siisti saippuasarjakampaus) muistuttavat kaikki toisiaan ja jos jollakulla joku tyylistatement on, ainakaan minä en sitä erota. Löysin puolivahingossa vihdoin itselleni sopivaa tarjontaa Dangerfield-ketjusta, jota nettisivun mukaan kuvaillaan täten: Australian johtava rock'n'roll-, punk-, rockabilly- ja alternative-tyylien myyjä. En itseäni mitenkään leimallisesti olisi kyseisestä listasta tunnistanut, mutta tässä samasta muotista suittujen kaupungissa Dangerfieldin tarjonnassa on sentään jotain omaa sanottavaa ja ajatonta simppelin naisellista tyyliä. Kuten olen aiemmin julistanut, trendiketjujen nuderuskeita löpöttäviä tyynyliinatoppeja nyt en vain kertakaikkiaan itseni päälle saa, sillä käsi hirttää kyseisen viskoosirievun pukemisvaiheessa kaulan ympäri refleksinomaisena estoliikkeenä.
Dangerfieldin mallistoa. Kyseisellä ketjulla on viisi muutakin merkkiä, joista löytyy asiallisia vermeitä. |
Alanko joskus näyttää tältä (yllä)? Vai peräti tältä (alla)? Paljon mahdollista. Kuvat Google-kuvahaulla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!