19.4.2012

Odotettuja terveisiä Suomesta ja sekalaista muuta

Kyllä mää sanon, Blogger on mennyt uudistamaan itsensä pyytämättä ja yllättäen kuin Facebook konsanaan. Miksi pitää näitä päivityksiä syöttää kurkusta kuin maksahanhille, kysyn vaan? No, ehkä uudistus ei näy missään muualla kuin tässä tekstinkirjoituskentässä, ja lukijat eivät joudu koskaan uudistuksia huomaamaan.

Ei pidä ymmärtää väärin, uudistukset elämässä ovat yleensä hyvästä, mutta eivät silloin kun kyseessä on kombo minä + tietotekniikka. Sentään olen helmitaulusta päässyt jo taskulaskimeen ja siitä ylimpään mahdolliseen kehitykseni pykälään, excel-kaavoihin. Mutta FB ja Blogger saisivat pitäytyä näissä nykyisissä, jo oppimissani muodoissa pliide ja kiitos.

Sitten vihdoin asiaan, eli tarjottimella taas sekalainen kokoelma huomioita ja muuten vaan -asiaa, olkaapa hyvät.

1) Hurraa ja onnea, tänään tuli rakkaiden mummon ja tädin yhteislähetyspaketti tullin ja karanteenivirkailijoiden käsittelyn läpi - ensimmäinen tänne saamani klassinen salmiakkipelastussetti.Oij!!

Jumbokirjekuori saapui työpaikalle, joten pääsin heti tarjoilemaan epäuskoisina luimisteleville työkavereille testikierroksen suomalaista erikoisherkkua - "Mitä tässä lukee, zalmiac? Ai hollanninlakun tapaista, joo kyllä mä sitä olen koittanut... [erehdytetty kollega nakkaa hymy naamalla salmiakkiruudun suuhun ja samantien suusta kouraan] JESTAS miten suolaista, tästähän räjähtää verenpaine tappiin välittömästi!"

Eipä hätiä, jää enemmän omaan suuhun, hyvä. Muutama sai sentään karkkinsa nieltyä - enkä edes tarjonnut turkinpippureita, koska yritin olla lähestymisessäni humaani ja lähimmäisenrakastava. Tanskalainen kollega naureskeli, että oli aiemmassa työpaikassaan jaellut vastaavia tanskiskarkkeja (heilläkin kuulemma on samat valikoimat, en ollut tullut aiemmin tienneeksi) kollegoille ja hänet oli saman tien leimattu vandaaliksi ja sabotööriksi, selkeä myrkytysyritys viattomia kanssatyöläisiä kohtaan.

Lisävärinä työkavereita häkellytti yhden pussin kyljestä löytynyt sana ksylitolipurukumi - johtopäätös sanan näkemisen ja lausumisyritysten jälkeen oli, että suomalaiset eivät koskaan valloittaneet maailmaa, koska kukaan ei ymmärrä hitustakaan heidän käskytysyrityksistään.

2) Olemme lähdössä suomivieraiden kanssa autoreissulle etelään päin ja matkalle tarvitaan tottakai eväitä ja eväiden syöntivälineitä. Löysin marketista mielestäni huikean kätevät retkiruokailuvälinesetit: kotelosta otetaan osia, joista kootaan haarukka, lusikka ja veitsi. Hetkinen, yli jäi pari varsipalaa. Onko näitä pakattu tänne ylimääräisiä varaosiksi? Ei, ylimääräiset varsipalat kasautuvat yhteen syömäpuikoiksi.

Oi monikulttuurisuuden ihme, retkisyömäpuikot samassa kotelossa, koskaan ei ole aasialaisen ruuan syönti piknikillä ollut helpompaa, mahtavaa!

3) Ei liity retkiin, syömisiin tai salmiakkiin mitenkään, mutta työpaikkaan kyllä. Tämä huomio voi olla puhtaasti omaa työpaikkaani koskeva, eli en pysty tällä tietämyksellä yleistämään kokonaisaustralialaiseksi. Mutta panin jälleen tänään töissä merkille, miten tasa-arvoinen työpaikkamme on. Sekä ikä-, sukupuoli-, että kulttuuri- ja kielitaustojen suhteen. Omassa tiimissäni on yhdeksän jäsentä, joista neljä miehiä ja viisi naisia.

Jäsenistä kolme on syntyperäisiä ausseja, kaksi on vuosikymmenien takaisia maahanmuuttajia (Uudesta-Seelannista ja Etelä-Afrikasta), kolme noin vuosikymmenen maassa asuneita expat*-taustaisia (britti, hollantilainen ja tanskalainen) sekä yksi kohtuutuore tulija eli minä suomalainen. Miehistä kolme on johtoasemassa, naisista yksi, johtajista nuorin on kuitenkin juuri tämä nainen.

Jopa itselleni on väläytelty mahdollisuutta sijaistaa yhtä miespomoista tulevana keväänä (eli Suomen syksyllä, lokakuussa), vaikka olen tiimistä kokemattomin ja nuorin. Joko allekirjoittanut on huikaisevalla pätevyydellään vakuuttanut muut, tai vaihtoehtoisesti halukkaiden sijaisten puute vaikuttaa tähän itselleni alustavasti tehtyyn tarjoukseen. Sijaistus on varsin virallista, ei vain nimellistä, ja loikalla kasvavan vastuun myötä kasvaisi muhkeasti myös tilipussi 'erityisvastuulisän' myötä.

Nähtäväksi jää, oliko a) kyseinen tarjous ylipäätään tehty tosissaan ja b) riittävätkö rahkeet kuitenkaan, kun on nyt tullut pantua paljon enemmän merkille, miten vastuullinen tuo erityisvastuulisään oikeuttava pesti todellisuudessa onkaan. Sisältäen mm. mahdollisuuden päätyä oikeuteen vääristä päätöksistä. Pitäisköhän vielä miettiä hetki, sillä lokakuussa olisin ollut koko työpaikalla vasta reilun vuoden. No, se on sen ajan murhe.

Etenkin nuorten (30-40-vuotiaiden) naisten näkyminen keski- ja ylemmässäkin johdossa, ja vastuullisissa asiantuntijatehtävissä on omalla työpaikallani yllättänyt. Suomi on tasa-arvon mallimaa ainakin juhlapuheissa ja mielikuvissa, mutta kummasti siellä pomonpallilla useimmiten keikkuvat miehet - epäilemättä moninaisista syistä, en tässä pelkästään sovinismia syytä.

Toinen upea piirre työpaikallani on, että erilaisia vahvojakin aksentteja siedetään hyvin, ja toisten osaamista, pätevyyttä, älykkyyttä tai argumenttien perusteltavuutta ei ikinä vähätellä sillä perusteella, että puheesta on vähän vaikea saada selvää (mm. vahva-aksenttiset kiinalaiset, vietnamilaiset, puolalaiset) tai vastapuolen sanavarasto ei lennokkaassa ja nopeatempoisessa puheessa yllä natiivienglanninpuhujan tasolle. Kaikkia kohdellaan yhtä vankkoina ammattilaisina.

En villeimmissä kuvitelmissanikaan pysty näkemään suomalaista työpaikkaa, jossa kieltä murtaen ja kangerrellen puhuva - mutta täysin sujuvasti kirjoittava - nähtäisiin aivan samalle viivalle yltävänä kuin äidinkielikotkin. Näin ainakin vielä toistaiseksi. Kehittyykö kehitys, jää nähtäväksi!

*Expat = expatriate, kansainvälinen nimitys yleensä professionaalin työn perässä toiseen maahan muuttaneille. Immigrant-sana on enimmäkseen varattu vähemmän koulutusta vaativan työn takia muuttaneille, vaikka mitään tarkkoja rajoja sanojen käytössä ei olekaan.
Tämä naurettava uudistunut bloggeri ei suostu liittämään kuvia muuten kuin pystyasennossa, olishan se pitänyt arvata että samperiumin tekosia taas nämä uudistukset. Kuvassa kuitenkin ihanan salmiakkipaketin sisältöä, tarkkasilmäiset huomaavat että lähes joka pakettia ja pussia on revitty auki (omasta toimestani, ei karanteenivartijoiden...). Liitulakut kuvan vasemmassa ylälaidassa ovat täkäläistä saalista, alakerran kioskista niitä saa, oi onnea. Retkiaterinsetit oikealla näytillä, huomaa syömäpuikot! Niihin pitää liittää varret noista haarukasta ja lusikasta, varsia on siis vain kaksi kappaletta joita vaihdellaan tarvittaviin välineisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!