Uusi Koti

Kaikki on nyt paikallaan Uudessa Kodissa. Kodilta tämä jo tuntuu! Oi onnea. Näin neljän päivän asumiskokemuksella voimme kumpikin sanoa, että pois ei muuteta ikuna; paitsi omistusasuntoon, kunhan sen aika koittaa. Uusi koti on ihanan valoisa, ikkunoiden takana viheriöi, kaikki on uudehkoa ja siistiä, hyvin suunniteltua, huoneet korkeat ja ilmavat, ja sijaintikin aivan napakymppi.

Työmatka ydinkeskustaan lyheni minulla kymmeneen minuuttiin, ja E:nkin pitäisi päästä kohtuullisessa vartissa autoilemaan omalle työpaikalleen. Aiemmin siis asuimme jotakuinkin E:n työpaikan vieressä, mutta oma työmatkani kesti 20-40 minuuttia/pvä/suunta, joskus tunnin, busseista riippuen (eli siitä, tuliko luvattu bussi vai ei).

Uusi asuinalueemme, Claisebrook, on taatusti Perthin parhaimmistoa. On vehreää, vesistömaisemia, uutta ja vanhaa rakennuskantaa sekaisin (ja myös tahallaan "vanhannäköistä", mutta kelpaa sekin väriä, tunnelmaa ja monimuotoisuutta luomaan). Itselleni tulee alueesta mieleen Tukholma, mikä on vain hyvä merkki. Sen verran kai sitä on kotiseuturakas, että skandinaavisen kaupunkiasumisen parhaat puolet haluaa lähelleen jopa pallon toisella puolen.

Yllä ja alla: uusi naapurustomme. Kyllä kelpaa.

Pari yllätystäkin koettiin, toinen positiivinen ja toinen vähän sieltä negatiivisen puolelta, muttei liikaa. Myönteinen yllätys on, miten hiljainen tämä kaksikerroksinen kerrostalo voi olla! Yöllä ei kuulu pihaustakaan mistään, satunnaista kaukaista autojen ääntä lukuunottamatta. Mutta tämäkin on samaa volyymia kuin tuulen suhina, eli ei todellakaan häiritsevää.

Talo on aussilaisittain käsittämättömän hyvin eristetty, sillä naapureista ei kuulu mitään. Yläkerran naapureita ei ole, eikä seinien takaa tai alakerrastakaan kantaudu melua, edes suihkuputkien kohinaa. Rappukäytävään kuuluvien elämisen äänien perusteella tiedän, että talossa asuu mm. pikkulapsiperheitä. Yhteenkään vauvanitkuun ei ole kuitenkaan tarvinnut herätä. Nukkumalähiössä ollut ex-talo oli jopa sekin meluisammassa paikassa, sillä korttelin päässä kulki valtatie ja kahden kilometrin päästä junaradalta kulkeutui junantorven ääni meille asti. Täällä ilmeisesti korkeampi rakennuskanta blokkaa muutaman sadan metrin päässä olevan junaradan melun, tai sitten junat eivät keskusta-alueella tööttäile samoin kuin esikaupunkien tasoristeyksissä.

Epämieluisa ylläri oli, että vuokra-agentin "uskoisin näin" lupailuista huolimatta utilities eli sähkö, kaasu ja vesi eivät kuulukaan vuokraan. Osasimme tätä odottaa, koska kaikki kulut mukaanluettuina olisimme kompastuneet suorastaan lottovoittoon tällä vuokralla. Selvisi muuton jälkeen, että ihan erillisesti ne mitataan ja maksetaan - vesi ja energia siis. Tämä pieni takaisku ei kuitenkaan tunnelmia himmennä, sillä osaamme elää ekosti sekä luonnon- että rahansäästömielessä joka tapauksessa. Lähinnä jälleen vahvistui käsitys, että vuokra-agentin työn laatu ei Perthissä ole mitään katossa huitelevaa.

Vaikka omamme muuten hoitikin hommansa hyvin - mm. asunto oli loppusiivottu paremmin kuin yksikään tätä ennen näkemäni -, ei hän ollut erityisen perehtynyt välittämänsä asunnon asioihin. Vähän joka kysymykseen sai "totanoin, en taida olla ihan varma"- tyyppisiä vastauksia. Kuulemma myös reference check eli suositusten tarkistaminen oli ollut varsin pikainen. Minuutin puhelu edellisille vuokraisännille sekä pomoillemme, ja kysymys luokkaa "ovatko Anu ja E luotettavia".

Kaikilta suosittelijoilta saimme kehut ja 100% luotettavuustakuun, joten uusi koti tulla napsahti meille. Pisti kyllä miettimään, että Perthissä on todella kovilla, jos suosittelijoita ei löydy, tai vuokrahistoriassa on katkoja tai nikottelua. Tällä hetkellä markkinat ovat väljemmät, ja kilpailua ei ole läheskään samassa mitassa kuin kaksi vuotta sitten. Mutta yhtään lisää asuntojonoja ja suosittelijattomat jäävät auttamatta ilman. Elleivät sitten käytä täkäläistä taktiikkaa ja tekaise itselleen suosittelijoita, kavereiden numerot vuokrahakemukseen vaan.

Aijuu, toinenkin iloinen yllätys löytyi keittiön kaappeja tutkiessa. Joku suorastaan neropatti skandinaavisvaikutteinen arkkitehti on sijoittanut keittiöömme astiankuivauskaapin! Hurraa! Tämä suomalaisille itsestäänselvä keittiöelementti on maailmalla harvinaisuus, ja oma kaappimme on ensimmäinen laatuaan, jonka näen Suomen ulkopuolella. Hyvästi tökerö ja tilaavievä irtoritilä/teline tiskialtaan vieressä, jota tähän asti olemme käyttäneet kuten kaikki muutkin aussit.

Muita erityisen hurmaavia piirteitä uudessa kodissa ovat vessan kattoikkuna, josta muuten suljettuun tilaan pääsee luonnonvaloa, sekä punertavasävyinen tumma parkettilattia olohuone-keittiössä. En tiedä, onko peräti jarrah-puuta eli kotimaista tuotantoa, mutta on todella kaunis. 10/10 tälle asuntovalinnalle!

Tässä se ihme on. Astiankuivauskaappi Suomen ulkopuolella. 

Yllä ja alla: kylppäri-vessa sekä keittiö ennen muuttoa. Täällä näkee ihan kaikenlaista tyrkytettävän tarjolle samaan hintaan, autenttisesta 70-luvun asusta tällaiseen uuteen ja siistiin. Onneksi saatiin uusi ja siisti!

Yllä ja alla: ei voisi kauniimpi parketti olla. Olkkarin ikkunan takana huojuviin lehvästöihin ei kyllästy. Alhaalla on tosin parkkipaikka, mutta se on hienosti naamioitu tuuheiden lehtipuiden ja pensaiden taakse.