9.10.2013

Perth, kotikaupunkini

Pikainen ajanviettobloggaus ennen myöhäiseen jalispeliin suuntaamista. Onneksi näitä myöhäisillan pelejä ei ole kuin kaksi per kausi. On aika eri asia lähteä suoraan töistä ja välipalan päälle pelaamaan, kuin odotella puoli kymmeneen illalla, ennen kuin matsin alkulämmittely starttaa. Mutta ei siitä sen enempää. Toinen illan teema on pakkaaminen, sillä huomenna on jälleen kerran edessä - - - muutto.

Vaikka alan jo kypsähtää liian tiheään toistuneisiin muuttoihin ja matkalaukkueloon, tämä käänne on tosi tervetullut. Paritalonpuolikkaamme nukkumalähiössä osoittautui vähemmän onnistuneeksi valinnaksi. Tähän muutimme siis toukokuun lopussa. Pääsyyt ovat, että täältä kulkeminen töihin on yhtä tuskaa, koska junalle on liian pitkä matka kävellä aamutokkurassa ja busseihin ei Perthissä voi luottaa pätkääkään.

Sunnuntaisin mokomat eivät kulje kuin kerran kahdessa tunnissa, ja aamuruuhkissa vartin välein teoriassa liikkenöivinä ne puolestaan myöhästelevät, hajoilevat ja jättävät saapumatta pysäkille rutiininomaisesti. Vartin ekstraodottelu on täysin varma nakki joka aamu, ja kerran viikossa kokonaan puuttuva bussi on näköjään tällä reitillä ihan peruskauraa. Heitän iloiset hyvästit tälle mokomalle, kun muutamme huomenna takaisin Perthin kaupungin rajojen sisälle ja free transit zonelle eli ilmaisvyöhykkeelle. Perthin rajojen sisällä pitää busseissa ja junissa olla bussikortti mukana, mutta matkustaminen ei maksa mitään, jos matka alkaa ja päättyy rajojen sisällä. Töihin pääsen tästä lähtien aina ilmaiseksi ja ajoissa, hip hip hurraa!

Toinen paritalosta paljastunut epämukavuus on perthiläisittäinkin epänormaali kosteus. Olen ihmetellyt, kun keksit muhjaantuvat paketteihin ja mysli homehtuu rasiaansa viikoissa. Pyykit eivät kuivu ja kaapissakin olevat tavarat tuntuvat aina aavistuksen kosteilta - ummehtuneisuudesta puhumattakaan. Kiva haista kassialmalta, vaikka niskassa on vasta pestyt vaatteet. Tiilinen paritalonpuolikas on tietääkseni rakennettu 1980-luvulla, eli ei tämä nyt NIIN vanha ole, että pystyyn lahoaa. Tuuletuskin pelaa, sillä tuulisella säällä sisäovet louskuvat ja kolisevat tuulen tahdissa niin, että jos nukkua haluaa, on paras kiilata makkarin ovi aamutossulla raolleen. Että luulis kosteudenkin tuulettuvan ulos.

Eristyksen puute on varmaan se pääsyyllinen, koska poikkeuksellisen sateisen lopputalven ja alkukevään myötä sisäilman kosteusprosentti on mittarin mukaan jatkuvasti 70%. Vähintään. Kun näin keittiön seinällä kiipeilevän woodlouse'n (puu-lutikka, siis sellainen puuta syövä niveljalkainen) ja toisena päivänä makkarin seinällä mönkivän etanan - joka E:n mukaan ei ollut ensimmäinen kaltaisensa sisäseinällämme -, en voinut kuin päätellä, että kaikki ei ole tässä talossa kohdillaan.

Kolmannekseen talo on myynnissä, ja joka viikko ramppaavat talonkatsojat eivät ole asumiskokemustamme parantaneet. Myynnissä olo oli tiedossa jo vuokraushetkellä, mutta Perthin kiihkeään asunnonvaihtotahtiin tottuneina kuvittelimme, että äkkiä ne kaupat tekeytyvät ja saamme mahdollisesti jatkaa vuokralaisina uuden omistajan suojissa. No, näin ei käynyt. Ympäriltä myydään taloja oikealta ja vasemmalta, sillä ennätysalhaiset korot ovat saaneet kaikki kynnellekykenevät talokaupoille. Naapurista mm. meni juuri äsken vastaava duplex- eli paritalopuolikas. Tämä perussiisti ja hyvinpidetty asunto ei sen sijaan liikahdakaan. Kaipa asiaan perehtyneet ostajaehdokkaat huomaavat ongelmat, kuten kosteuden. Hyvä niin toisaalta. Eipähän tule kellekään kallista yllätystä.

Huomenna onneksi koittaa paluu laadukkaaseen, uuteen kerrostaloasuntoon, hurraa ja hiphaphei!! Toki laatua saa muualtakin kuin kerrostaloista - ja iso osa ausseista uskoo, että kerrostaloista se laatu ei ainakaan löydy -, mutta kaltaiselleni cityeläjälle kaupunkiasunto on suorastaan unelmien täyttymys. Toivottavasti tämä asunto olisi nyt sitten Oikea Koti, pidempiaikainen sellainen. Kumpikin haluamme jo asettua aloillemme loputtoman kämppis-väliaikais-reppureissaus-talonvahti-epämääräinen lyhytaikainen soppari-kuvioiden sijasta. Totaalibonuksena uuden asunnon vuokra sisältää kaikki kulut nettiä lukuunottamatta, ja sijainti ei voisi parempi ollakaan: ihanalla rauhallisella vehreällä kadulla, lähestulkoon jokimaisemissa, mutta samalla kivenheiton päässä ydinkeskustasta. Jip jip jip!

Perthin ehdoton hyvä puoli on, että keskustastakin löytyy rauhallisia soppia ja melkeinpä maalaismaista tunnelmaa. Samalla se on kaupungin miinus. Perthissä oppii äkkiä, että kaupunki- ja liikennesuunnittelijoille ei juolahda mieleenkään, että joku voisi olla kotoisin muualta kuin Perthistä. Tämä on aikamoinen ylenkatse, kun tilastojen mukaan joka kolmas perthiläinen on syntyisin muualta. Englannista useimmiten, mutta on sekin riittävän kaukana tästä rannikosta.

Esimerkiksi remontissa olevalla päärautatieasemalla raide 4 ei ole tällä hetkellä merkitty. Aivan raiteen kohdalla, tolpassa, on printattu lappu, jossa on nelonen. Tämän näkee noin kahden metrin päästä. "Se pittää tietää", on näköjään oletus, jos joku etsii ihmeissään puuttuvaa raidetta. "Ainahan se on tuolla ollunna", on selvästikin tulostemaakarin miete. Mitä sitä suotta lappuja kauemmas kiinnittämään, kaikkihan tietävät tulla tätä asemanreunaa kohti joka tapauksessa nelosta etsiessään.

Toinen täysin absurdi kuvio on Perthin tieviitoitus. Highwayt eli isoimmat tiet (moottoriteitä kutsutaan freeway'ksi) on useimmiten viitoitettu pelkästään yhden hatusta vedetyn lähiön nimellä, vaikka highway veisi kymmeneen muuhun siinä matkalla. Jos et osaa karttaa ulkoa, et voi tietää, että Midlandiin vievä tie vie myös tusinaan muuhun paikkaan. Aivan Perthin ydinkeskustassa on käsittämätön spagettiliittymä, jossa pitää osata ulkoa, että yksi ulostulokaista moottoritieltä vie joenrantaa itään, toinen länteen, ja kolmas kaista heittää suoraan messukeskuksen parkkihalliin. Tätähän ei ole missään ilmoitettu, ennenkuin olet jo kaahannut moottoritievauhdilla parkkihallin suulle.

Tienviitoissa ei koskaan lue yleisnimiä, kuten Perth itä, Perth länsi, Perth keskusta tms., vaan kyltissä seisoo sattumanvaraisesti valittu tiennimi, joka voi olla tai ei ole sama, johon ulostuloreitti liittyy. Kyltissä voidaan mainostaa myös jotain muuta tietä, joka sattuu olemaan siellä suunnalla, jonne ulostuloreitti vie.

Pienoinen vaaratilanne koettiin road tripiltä tullessa, kun yritimme pimeässä löytää maantieltä Perthin suuntaan kääntyvää highwayn viittaa. Onnistuin kääntymään vastaantulijoiden yksisuuntaiselle tielle, koska meilläpän sijaitsevan lähiön kyltti pojotti suoraan sinne. Olisi pitänyt tietää, että seuraavassa kyltissä oli tuloillaan vielä enemmän meidän suuntaamme vievän lähiön nimi ja sisäänajoväylän suu. Onneksi oli hiljainen arki-ilta, ja sain käännettyä melkein saman tien ratsun rotvallin yli ja uukkarilla pois edestä. Mutta en edelleenkään käsitä, että miksi kukaan kyltittää nuolen osoittamaan exit-reittiä, eli ulostuloa sisäänajon sijasta??

Nyt jalkapalloilemaan, palaamisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!