26.10.2013

Hyvän asian puolesta

Viime sunnuntain tykitin menemään kaupunkisuunnistus-aarteenmetsästyksen parissa. Osallistuin kuuden hengen tiimillä Perthin Rotary Rambleen, joka on täkäläisten rotarien järjestämä "Amazing Race", suunnistus- ja tehtävärata, jossa paras palkitaan meno-paluu-lentolipuilla Eurooppaan. E jäi joukkueestamme harmi kyllä pois, sillä sattui työmatka samalle viikonlopulle: piti johdattaa tusinan muun työntekijän kanssa parisataa innokasta pilvenpiirtäjästä alas köyden varassa Sydneyn pilvenpiirtäjä-abseiling-tapahtumassa. E:n firma järjesti kyseisen hyväntekeväisyystapahtuman, ja vastaava pidetään Perthissä kuukauden päästä.

Ramblessa oli mukana tänä vuonna noin viisisataa joukkuetta ja näissä jokaisessa 4-6 jäsentä, eli Perthin kaduilla poukkoili kartat kourassa kaksi-kolmetuhatta hassusti pukeutunutta aarteenmetsästäjää. Parhaiten pukeutunut tiimi palkittiin, tänä vuonna voitto meni muffinsseiksi pukeutuneille tytöille, joilla oli mukana myös leipuri. Muita tähtiasuja olivat mm. erilaiset satuhahmot, Ninja Turtlesit sekä "vuoristorata", eli koko kuuden hengen tiimi kantoi pahvilaatikoista askarreltuja vuoristoratavaunuja, ks. kuva alla paremmaksi selitykseksi!
Lähtöpaikan tunnelmaa. Tungosta on. Kaikki kuvat (c) Rotary Ramble.
Vuoristorata-asut. Kannettavat "laatikot", joista roikkuivat jalat. Kekseliäs!
Mario, Luigi ja Prinsessa Peach pähkäilypulassa.
Satunnainen ramblaajajoukkue.
Väriliidutkin menossa mukana (joukkuekaverini luuli näitä tietyötötsiksi).
Keskustan ilmainen CAT-bussi oli aika pakaten täynnä, ja jokainen ei-ramblaaja tuskaili ja kiroili mokomaa tapahtumaa. Mutta meillä osallistujilla oli riehakkaan hauska ja reipas päivä. Neljän tunnin kisa-aikana mittariin kilahti viitisentoista kilometriä ja pistesija numero 34. viidestäsadasta, ei hassummin ensikertalaisilta! Etenkin kun ottaa huomioon, että vain 10% tiimeistä ylitti 300 pisteen rajan - oma pistesaaliimme oli 317.

Kisa toimii niin, että lähtöpaikalla jaetaan kartat, joissa Perthin free transit zone - eli ilmaisen julkisliikenteen alue (keskusta ja vähän keskustan reunamia joka ilmansuunnasta) on jaettu ruudukoksi. Lisäksi annetaan vihjelista, jonka mukaan joistain ruuduista löytyy tehtävärasti. Ensimmäinen haaste on älytä, mitä vinkki tarkoittaa, eli missä tehtävärasti tarkalleen ottaen on. Joissain ruuduissa ei ole mitään, joissain puolestaan on useampia rasteja. Ruutu on noin 300m x 300m kokoinen palanen kaupunkia, eli tehtävärasteja löytää myös tuurilla, jos ruutuun menee ja seuloo alueen tiheällä kammalla. Mutta koska nopeus on valttia, on paras yrittää ratkoa vihjeet, kuten "tämän kadun nimi rimmaa sanan golf kanssa" - se on Wolf Lane!

Kun rastien sijainti on merkitty karttaan vihjeratkonnan tuloksena, on aika lähteä keräämään pisteitä eli rynnistää rasteille tehtäviä tekemään. Rastien pistesaalis riippuu siitä, millä zonella eli sektorilla piste on (zone näkyy kartalla). Kauempana keskustasta, eli Swan-joen rannalla, East Perthissä ja toisaalta lännessä Kings Parkissa, olevat rastit ovat arvokkaampia kuin aivan ydinkeskustan helppopääsyiset rastit. Niinpä taktikoimme kauemmaisille rasteille ensin, ja nypimme helppoja rasteja keskustasta ohi mennessämme sekä palatessamme finaaliviivalle Northbridgeen puistoon.

Kaikkien joukkueiden piti olla takaisin lähtöpaikassa vartin sisällä siitä, kun kisa-aika loppuu. Kisa-aika alkoi raksuttaa siitä hetkestä, kun joukkueen kapteeni skannasi älypuhelimella lähtöpaikan aloitusrastin sen merkiksi, että saimme kartan ja vihjelistan. Neljän tunnin kuluttua aloituksesta puhelimen kisamoodi lakkasi toimimasta, eli jokaisella oli vain neljä tuntia aikaa kerätä tehtävärastien pisteet. Ala-asteen suunnistuskokemuksella otin haltuuni kartan ja sitä myöten reitin suunnitelun, kun muu joukkue jakoi keskenään tehtävät vinkkien ratkomiseksi. Tehtävät vaihtelivat erilaisista peleistä (matalalla olevalla) trapetsilla taiteiluun ja tietokilpailukysymyksiin.

Tehtäviä varten ei voi harjoitella etukäteen, koska ne perustuivat paikkaan, jossa rasti on. Suurin osa oli monivalintatehtäviä, eli vastausvaihtoehdot tarjottiin valmiiksi. Osa piti itse kirjoittaa. Yhdessä pisteessä piti laskea jokainen tietynmallinen katulamppu ostosaukiolla - jekkuna se, että lamppuja oli erimallisia ja jos tehtävää ei lue tarkkaan, laskee vääriä lamppuja. Toisaalla piti löytää vanhan talon seinään maalattu mainos (mitä siinä mainostetaan), tulkita leikkitelineen muotoa (mikä australialainen eläin tästä löytyy), löytää hautausmaalta tietyn merkkihenkilön hauta (ei löytynyt, mutta googlesta löytyi vastaus - netistä tiedon etsiminen on sallittua), jne.

Turhauttava piire kisassa oli, että se perustui osittain tuuriin. Osa kysymyksistä oli totaalisen tulkinnanvaraisia, niinkuin nyt tuo leikkitelineen muoto. Leikkitelineen kyljessä oli puun kuva, ja kysymys oli, että mitä eläintä puun latvuston voisi kuvitella muistuttavan. No sehän riippuu ihan siitä, kuka katsoo. Itse arvasin krokotiili, mutta se ei edes ollut vastauslistalla. Oikea vastaus olisi ollut nokkasiili, mutta menimme vastaamaan vompatti puunlatvuston möykkymäisen muodon perusteella. Vastaavia kämmejä sattui muuallakin, kun kysymys oli niin tulkinnanvarainen. Pelkällä tiedolla ja nopeudella ei siis vielä pusketa voittoon, vaan onnettarenkin on oltava matkassa.
Oman tiimini yhteistyötä, trapetsilla allekirjoittanut. Näyttää helpommalta kuin oli.
Joukkueemme asurakentelu jäi hieman lyhyeen... tarkoitus oli olla sateenkaari (koska rainbow matsaa ramblen kanssa), mutta ensinnäkin joukosta unohtui keltainen, pinkki ei ole sateenkaaren väri, ja violetti ja sininen tulivat väreinä liian lähelle toisiaan. Plus joukkueen pojat vetivät minimipanostuksella asuun, eli normifarkut ja t-paidat... Ensi vuonna muumioina tai joinain näyttävämpinä liikenteeseen!
Kisa järjestetään vuosittain Perthissä hyväntekeväisyysmielessä. Jokainen joukkue sai kerätä ennakkoon bonuspisteitä varainhankinnalla - jokainen lahjoitettu kymppi toi yhden pisteen. Itse saimme kasaan $420 itseltämme, työkavereilta ja perheenjäseniltä, kun maksimibonuspisteet olisi saanut viidelläsadalla dollarilla. Maksimisumman ylittävästä määrästä ei saa enää pisteitä, mikä pitää kisan jännittävänä kisapäivään saakka. Muutenhan joku voisi haalia kasaan tonneja ja voittaa kisan ilmaantumatta paikalle ollenkaan.

Tuotot menivät kolmelle järjestölle, jotka kaikki edistävät tavalla tai toisella terveys- ja mielenterveystutkimusta, ja lasten ja nuorten terveyttä. Eli hyvään tarkoitukseen. Hyväntekeväisyys on Aussilassa arkipäivään kuuluva iso juttu, ja ihmettelenkin ilolla, miten joustavasti täällä kerätään varoja milloin mihinkin. Myös vapaaehtoisten into osallistua järjestelyihin ja näin epäsuorasti lahjoittaa omaa aikaansa ja osaamistaan hyväntekeväisyyteen on suorastaan ihailtavan korkealla täällä. Oletan, että keruuluvan järjestäminen ja kerätyn tuoton verotus on täällä rennompaa kuin Suomessa, sillä Suomessa tuntui aina tosi työläältä saada minkäänlaista tapahtumaa kasaan.

Hyväntekeväisyys tapahtuu täällä usein tapahtumien ja tempausten kautta, ei pelkkänä kolikkopurkkien helisyttelynä ja syyllistävinä katseina. Tästä seuraa win-win-tilanne, kun lahjoittaja saa hyvän mielen lisäksi uuden kokemuksen ja jännän muiston, ja järjestävä taho puolestaan saa varoja, positiivista näkyvyyttä ja hyväntuulisia, avokätisempiä lahjoittajia. Alussa mainittu E:n firman pilvenpiirtäjä-köysitemppu vaati jokaiselta osallistujalta tonnin verran kerättyjä lahjoitusvaroja lastensairaalalle, ennen kuin laskeutumislupa heltisi. Silti mukaan puski yli kaksi- ja puolisataa osallistujaa, ja Perthin tapahtumaan odotetaan vieläkin isompaa osallistujaryntäystä.

Olin Suomessa mukana useammankin kulttuuritapahtuman organisoinnissa, ja jos ei näihin saa jonkun virallisen tahon (kuten säätiön tai valtion) kovasti kilpailtua tukea, ei tapahtuma järjesty - yksityisvaroin ei tule kuuloonkaan. Liian vaikeaa ja liian epäluotettavaa. Australiassa tuntuu, että mihin tahansa hyvään tarkoitukseen löytyy aina kukkaronpohjalta jokaiselta jotain, sekä yksityishenkilöiltä että yrityksiltä. Osasyynä varmaan on, että lahjoitusvarat saa vähentää verotuksessa. Suomessa ajattelu tuntuu menevän, että johan minä maksan Himalajan korkuisia veroja, ei lompakosta nyt enää liikene ekstraa yhtään mihinkään, painu hiiteen siitä kinuamasta.

Itsekin lahjoitan säännöllisesti rahaa eri järjestöille. Palkkapussistani hyötyy suoraveloituksena kolme eri järjestöä ja lisäksi annan siellä täällä kympin tai kaksi nettilahjoituksina, sekä kolikoita lippaisiin, kun kerätään. Parempi palkka, pienempi veroprosentti, hyväntekeväisyysjärjestöjen hyväntuulinen näkyvyys ja maan tapa vaikuttavat isosti lahjoitusintoon. Tuntuu, että kaikki muutkin antavat aikaa tai rahaa, joten tottakai minäkin. Lisäksi työpaikalla on lähes jatkuvasti menossa jokin tempaus, joko firman puolesta tai kollegoiden vapaa-ajan tekemisenä. On kerätty rahaa eri sairauksien tutkimukseen/parantamiseen, kodittomille, syrjäytyneille, mielenterveysongelmien selättämiseen sekä hylätyille eläimille.

Perinteinen argumentti Suomessa on ollut, että hyväntekeväisyyttä ei kannata verovähentää ja siten kannustaa ihmisiä toimimaan enemmän kolmannella sektorilla ilman valtion välikäsiä, koska kaikki lahjoitukset päätyisivät söpöille eläimille. Parempi kerätä kaikki valtion pussiin ja sieltä jakaa tarvitseville. Myönnän, että iso osa esimerkiksi oman työpaikkani yhteisistä keräyskohteista on eläinaiheisia. Toisaalta, viime vuonna tuimme koko firman voimin (joka perjantai oli rahankeräyspäivä samalle kohteelle) opaskoirien koulutusta sokeiden ja muiden tarvitsevien käyttöön, ja tänä vuonna perjantaivarat jaetaan tasan kahdelle järjestölle, kodittomien eläinten sekä kodittomien ihmisten auttamiseksi. Eli kyllä rahaa löytyy myös muille kuin pörröisille kissanpennuille, ja toisaalta, esimerkiksi opaskoirajärjestön tukeminen auttaa lopulta ihmisiä.

Työpaikkalahjoitusten lisäksi oma suoraveloitukseni menee lapsiorjien vapauttamiseen ja orjuuden vastustamiseen. Maailmasta löytyy järkyttävät 30 miljoonaa modernia orjaa pelloilta, tehtaista ja bordelleista, ja tililtäni riittää siivu tämän ehkäpä hirveimmän kuviteltavissa olevan vääryyden korjausyritykseen. Australiassa toimivia orjuutta vastustavia järjestöjä ovat mm.
http://www.walkfree.org/
http://www.thegreyman.org/
http://www.destinyrescue.org/aus/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!