Australian dream eli paljon lomia

Kevät- eli täkäläisittäin syyspäiväntasaus on täällä tänään. Ja kuin napin painalluksesta alkoi myös syksy, eli saatiin ensimmäiset sateet neljään kuukauteen. Onpa kiva raikas tunnelma ja tuoksu pitkästä aikaa ulkona! Sadetta on tiedossa viikoksi eteenpäin, joten saa nähdä, laantuuko innostus sadekelejä kohtaan. Todennäköisesti. Onneksi kylmimmät vihmat ovat vielä kaukana edessä, sillä varsinainen talvi koittaa touko-kesäkuulla.  

Syys- eli kevätlomamme Kiinassa starttaa kuukauden päästä, sitä odotellessa. Luin eilen kiinnostavan artikkelin The Australian – lehdestä, jonka mukaan kolmannes yli 30-vuotiaista ausseista pitää sapattivapaan töistä. Vapaa kestää tyypillisesti parista kuukaudesta vuoteen, ellei peräti kahteen, säästöistä riippuen. Täällä ei ole valtion osarahoittamaa vuorotteluvapaata kuten Suomessa, mutta monet työpaikat ainakin julkissektorilla tarjoavat mahdollisuuden ottaa palkatonta tai puolipalkallista lomaa jopa vuodeksi.

Erityinen long service leave eli ”pitkän palveluksen vapaa” paukahtaa voimaan seitsemän vuoden julkissektorityöuran jälkeen, jolloin voi ottaa 13 viikkoa palkallista lomaa, tai 26 viikkoa puolella palkalla. Mahtava etu! Seuraavaa palveluspalkkiota pitää odottaa sitten taas seitsemän vuotta. Itse en ole koskaan aiemmin ollut työpaikassa, jossa näin mahtavia etuja tarjottaisiin, joten taatusti pidän kiinni valtionhallinnon pestistäni kynsin hampain (ja sehän edun tarkoitus onkin, rohkaista ihmisiä pysymään työpaikassaan).

Täällä minimaalisen työttömyysprosentin maassa ihmiset myös uskaltavat eri tavalla irtisanoutua töistä ja jäädä harkitulle vapaalle kuukausista jopa vuoteen, ennen kuin etsivät uuden työn. Yrittäjyyskin on paljon suomalaismallia yleisempää ja nähtävästi tuottavampaa – ihmettelin juuri eilen remppaohjelman pariskuntaa, joiden ammatit ovat nokikolari ja pienyrittäjyysneuvoja/ hatuntekijä, kumpikin siis pyörittävät omaa yhden hengen bisnestään ja näyttävät pärjäävän.

Yksi syy, miksi ihmiset reissaavat paljon, on luonnollisesti sukujuuret. Eilen näin myös uutisen, jonka mukaan Perthin asukkaista 37% on muita kuin syntyperäisiä ausseja. Tähän käsittääkseni oli laskettu vain ensimmäisen polven maahanmuuttajat, ja jos toista saati kolmatta polvea katsotaan, jako lie lähempänä 60-70%. Ja kun tarpeeksi kauas mennään ja tutkitaan sukujuuria parinsadan vuoden takaa, 96% WA:n asukkaista on muualta tulleita, sillä aboriginaaleja on vain muutamia kymmeniä tuhansia koko kahden miljoonan asukkaan osavaltiossa.

Koska suurimmalla osalla on perhettä ja sukua muualla maailmassa, on enemmän kuin luontevaa visiteerata pidempiäkin aikoja. Toisaalta, ehkä tällainen saarella (vaikkakin jättimäisellä) asuminen aiheuttaa sen, että monella on kaipuu matkustella ja nähdä muutakin kuin tämä oma ”plänttimme” planeetasta. Matkustelu ja sapattivapaiden pitäminen on myös sosiaalisesti paljon hyväksytympää kuin Suomessa, ja toisten lomareissuista jutellaan innolla ja niitä vertaillaan omiin.

Suomessa julkinen mielipide on, että työnteon ensisijainen tarkoitus on tuottaa rahaa valtion kassaan veroina sen sijaan, että työllä rahoitettaisiin itselle sellainen elämä, millaista todellisuudessa haluaa elää. Ainakin sen perusteella, miten paljon downshiftaajia ja sapattivapaiden pitäjiä ruoskitaan mediassa ja poliitikkojen puheissa. Valtio velkaantuu ja kierre pitää pysäyttää, jokaisen on osallistuttava talkoisiin, karsit heti ne itsekkäät hengähdystaukoideat ja sillä selvä!

Kertomatta jää, että a) valtionvelan ei ole tarkoituskaan olla sama asia kuin kotitalouden velan, eli valtionvelka otetaan tarkoituksella sukupolviksi kerrallaan, jotta inflaatio syö pääoman ja ainoastaan korkoja lyhennetään; ja b) nykyinen rahajärjestelmä pakottaa valtiot lainaamaan rahansa mm. ulkomaisilta sijoittajilta ja eläkeyhtiöiltä (valtion velkakirjoja myymällä) sen sijaan, että valtion oma keskuspankki rahoittaisi valtion menot ja tuotot jäisivät veronmaksajien hyväksi. Pelkillä verotuloilla ei ole yhtään valtiota ylläpidetty koskaan: tämä on taloushistoriallinen fakta, jota poliitikot eivät joko tiedä, ymmärrä tai halua paljastaa.

Australia on toki osa samaa globaalia rahajärjestelmää kuin Suomikin, mutta onnistuu polskimaan pinnalla rahakkaan kaivosteollisuuden ja maatalousviennin voimin. Ja toki täälläkin valtio kiristää ja kuristaa budjetistaan koko ajan – etenkin näin oikeistohallituksen aikana -, mutta julkissektorin pienentäminen ei samalla tavalla näy koko maan taloudessa, kun yksityisellä puolella menee lujaa Aasian-viennin ansiosta.

Ohoh, nythän eksyin tykkänään poliittisten mielipiteiden viidakkoon (tai kuten itse esittämiäni asioita kutsun: faktojen). Piti kirjoittamani vielä oman kotini kokoisesta kulttuurien sulatusuunista. Vaikka E:llä ei ole ranskalaista aksenttia ja hän puhuu äidin puolen englantilaissuvun vuoksi täydellistä englantia, ranskalaisen kanssa englanniksi eläminen on välillä tahattoman koomista.

Iso osa englanninkielen sanoista juontuu ranskasta (ja siis pohjimmiltaan latinasta). E pärjää yleensä näppärästi tilanteissa, joissa ei muista oikeaa englanninkielistä sanaa. Senkun turvautuu vastaavaan ranskankieliseen sanaan, koska puolessa tapauksista sana on sama, kun sen vain lausuu englantilaisittain.

Tavallisesti vaikutus on vieläpä erityisen hienostunut, koska usein ranskankielinen arkisana vastaa englanninkielistä sivistyssanaa. Aina ei mene nappiin kuitenkaan. En ole voinut muuta kuin räjähtää nauruun silloin, kun E aikoo ”vapauttaa” makaronit pussista (liberate, ranskaksi päästää ulos) tai ”lietsoa” mehupurkkia (agitate, ranskaksi ravistaa).

Australialainen unelma, yllättävän lähellä!