Työstä onnelliseksi

E tuli eilen kotiin arkiviikon mittaiselta maastoleiriltä. Kyseessä oli 10-vuotiaiden koululaisten syysleiri, ja E:n firma oli palkattu leirille ohjelmantuottajaksi ja organisoijaksi. Kun kuuntelin E:n kuvausta viikon tekemisistä, en voinut kuin ilolla ihmetellä, millaisia ammatteja nykypäivän maailmassa on. Koko viikko erilaisia tiimityöskentelyä opettavia seikkailullisia pelejä ja leikkejä, kalliokiipeilyä, köysilaskeutumista, uintia, vaelluksia, hiekkalinnojen rakennuskilpailu jne jne.

E:n firman kolme asiakaskuntaa ovat turistiryhmät, koululaisryhmät ja työpaikat tyky-päivinä. Koululaisryhmiä on minun silmiini yllättävän paljon, ja täkäläisissä kouluissa kouluainerajat ylittävä tai yhdistävä tekeminen (kuten vaikkapa biologia+maantieto+liikunta+taideaineet+äidinkieli) on näköjään paljon suositumpaa ja yleisempää kuin Suomessa. Yksi osasyy arvatenkin on, että täällä n. puolet kouluista on yksityisiä ja puolet julkisia.

E:n asiakkaat ovat yksityiskouluja, joilla on rahallinen mahdollisuus ostaa seikkailufirman palveluja. Itse olen vankka julkisen koulutuksen puolestapuhuja (hallelujaa suomalainen, kaikkien ulottuvilla oleva, yhteisvaroin kustannettu, korkea-asteelle jatkuva koulutus!). Olisin silti itsekin mielelläni käynyt moista koulua, jossa leireillään merenrannassa viikko seikkaillen, delfiinejä bongaten ja luonnosta oppien.

Perthistä löytyy googlaamalla puolisen tusinaa seikkailu-, aktiviteetti-, ja tiimihengennostatus-firmaa. Käsittääkseni ala on itärannikolla vielä isompi, ja kaikkein menestynein se on Uudessa-Seelannissa, tuossa aikuisten puuhamaassa, kuten esimerkiksi Noonis blogissaan kertoo.

Minusta on jotakin perin australiaista siinä, että täällä on olemassa ala, jonka perustehtävä on tuottaa ihmisille hyvää mieltä, iloa ja huikeita elämyksiä luonnon helmassa - ja että esimerkiksi koulut ostavat tällaisia elämyksiä opetusmielessä! Oppiminen ei ole (aina) tylsää ja vakavaa pänttäystä, vaan yhdessä tekemistä ja täkäläisestä luonnosta ja ilmastosta nauttimista.

Seikkailufirmassa työskentely on elämäntapavalinta, sillä kuten olen aiemmin maininnut, sillä tienaa leivän pöytään mutta vain raskaan raadannan kautta* ja rikastumaan ei vahingossa pääse. Ulkomaalaisen silmiin sekin vaikuttaa varsin aussimeiningiltä, että yritetään rakentaa työstä sellainen palikka, joka sopii muuhun elämään sen sijaan, että työ sanelee kaiken muun. Tämä lifestyle design on kuuma trendi elämänhallinnan ja onnellisuustutkimuksen saralla: löydä sisäinen palosi ja muokkaa elämäntavastasi ammatti tai yritys.

Täällä se näköjään onnistuukin, kun esimerkiksi verottaja ei ole koko ajan hönkimässä niskaan ja vaatimassa esim. aikapankkia tai talkootöitä verolle. Terveisin katkera entinen yhden hengen bisneksen pyörittäjä, jonka Suomi-verottaja veti tehokkaasti henkiseen paitsioon vaatimalla jatkuvasti ALVeja myynneistä, joita ei edes ollut (suomennos: lopetin freelancerina/toiminimellä työskentelyn, koska byrokratia tuntui liian raskaalta). Ja muutin sittemmin pois koko maasta yrittämistä yrittämästä, kjähkjäh, siitäs sait byrokratia!

*Jos joku innostuu tämän tekstin perusteella hakeutumaan Australiaan seikkailufirmaan töihin, niin tehtäköön tiettäväksi, että puolet työstä on tylsää varusteiden huoltoa ja putsausta, sekä aikaavievää tapahtumien valmistelua alkaen klo 5 aamulla, eli ei pelkkää henkistä onnen aalloilla surffaamista (toim.huom.).

Tässä on paletti, elämä uusiksi!