19.3.2014

Vihreä on uusi musta

Ajauduin tämän blogin kommenttiboksissa pienoiseen kinaan aiheesta ympäristöystävällisyys (ks. linkin viimeiset kommentit). Bloginpitäjän mielestä kaikki ekoteot ovat turhia, sillä väestönkasvu pitää huolen siitä, että seuraavat(kin) sukupolvet kuppaavat maapallon tyhjiin. Siitä tuli mieleen tutkailla: onko todella niin, että enemmistö ihmisistä elää kuluttaakseen kuin viimeistä päivää – ja että tämä kehitys on vakio, jota ei voi muuttaa?

Samoihin aikoihin sain tutulta kuuman vinkin, että Perthiä oli kuukausi sitten kovasti kehuttu arvovaltaisessa New York Times-lehdessä. Matkailuartikkeli Perthistä on vähintäänkin ylistävä, tässäpä tiivistelmä suomeksi:

”Jos kuvitellaan kaupunki, jossa on kaikki kohdillaan, uskonpa, että kuvitelma sisältäisi seuraavaa: runsaasti puistoja ja veden äärtä, tahrattomat lähijunat ja ilmaista joukkoliikennettä; ravintoloita, joiden menu koostuu luomu- ja lähituotteista sekä ruuan että viinin saralla; kivoja baareja historiallisissa rakennuksissa; ja pop up – sitä ja tätä, aina lähituottajien vihannestorista joogaan ja elokuvateattereihin.

Tervetuloa Perthiin.

Newyorkilainen suorastaan häkeltyy siitä, miten kaupunki voi ollakin näin rento, raikas, vihreä ja siisti – kertakaikkisen viihtyisä. Perth on hipsterien taivas.

WA:n pääkaupunki Perth on 1,8 miljoonan asukkaan koti – koko osavaltiossa asuu parisen miljoonaa asukasta. Perthin talouselämä on remponut nousukiidosta mahalaskuihin aina seudun kultaryntäyksestä 1880-luvulta lähtien. Viime vuosikymmen elettiin nousukiitoa, jota vauhdittivat kaivosala ja luonnonresurssit kuten uraani, rautamalmi, sinkki ja kaasu.

Talouskasvu on Perthissä kääntynyt tyyliksi eko-komea, säihkyvän ja överin Dubain mallin sijasta. Nostokurjet ovat nyt pysyvä näky Perthin pilvenpiirtäjien seassa, kun kaupunki jatkaa kasvuaan. Osavaltio on investoinut miljoonia jättiprojekteihin, kuten yli 15 000 katsojan Perth-Areenaan, joka avattiin 2012. Lentokenttää kohenneltiin vastikään massiivisella 750 miljoonalla dollarilla.

WA tarkoitti joskus wait awhile ("odotahan tovi / ei mitään kiirettä"), millä viitattiin rannikon leppoisaan elämänasenteeseen verrattuna Melbournen tai Sydneyn minuuttiaikataulutettuun elämään. Nyt termillä on uusi lisämerkitys: jos uskot, että Perthistä on tulossa trendikäs, odotahan vain kunnes näet, mitä kaikkea kaupungista muodostuukaan."

Kirjoittaja jatkaa juttuaan ihastelemalla mm. tunnelmallista Terrace – hotellia Saint Georges Terrace-bisneskadun päässä;  kuvailemalla erinomaista hotelliaamiaista (graavilohta ja uppomuna portobellosienten kera täysjyväleivällä = täkäläinen fiinimpi aamiainen), sekä ihmettelemällä, miten tosissaan aussit ottavat kahvinsa. Maitokahvin ja mustan kahvin väliin jää kymmeniä muita tilausvaihtoehtoja, jotka tunteakseen tulee olla todellinen kahviharrastaja. Sää herättää ihastusta myös ”joka päivä kahden viikon reissullani oli aurinkoinen – suorastaan keinotekoisen aurinkoinen!”.

Lisäksi Perthistä löytyy mm. Urban Orcard eli kaupunkipuutarha keskustan museo- ja kulttuurikorttelista, koristeltu iloisen värikkäin paperilyhdyin. Perthin coffee strip – kaupunginosat saavat mainintansa myös: tällaista kaupunkirakennetta ei oikein Suomessa ole, joten termi on hankala kääntää. Australiassa se tarkoittaa kaupunginosia, joilla on vilkas, elävä keskuskatu, jonka varrella on kahviloiden lisäksi myös ravintoloita, baareja sekä pikkuputiikkeja. Tällaisia Perthissä ovat mm. Mount Lawley, Subiaco, Leederville, Victoria Park ja uutena North Perth.

Erityisen vaikutuksen kirjoittajaan ovat tehneet 1800-1900-lukujen taitteen rakennuksiin perustetut baarit, kahvilat ja ravintolat. Tällaisia ovat mm. Bar Lafayette (ent. teknillinen oppilaitos), 1907 (lumpputehdas), the Old Crow (vaatimaton tiilimökki) ja the Stables Bar (talli ja asunto).

Perthistä ei voi puhua mainitsematta merenrantaa. Suositulle, kauniille Cottesloen rannalle pääsee keskustasta lähijunalla ja sitten asemalta kävellen (vajaa km). Artikkeli puhuu metroista (subway), mutta tarkoittaa lähijunia, koska metroa ei Perthissä ole maanalaista keskusasemaa lukuunottamatta.

Myös boheemi, suosittu turistikohde Fremantle (Perthin satama n. 22 km keskustasta etelään) saa osakseen innostunutta kuvailua. Kirjoittaja ehtii pyörähtää myös Swan Valleyn viininviljelyalueella ihastumassa. Swan Valley ei ole nimestään huolimatta laakso, vaan hedelmällistä maaseutua Swan – joen molemmin puolin Perthin metropolin pohjoislaidalta alkaen.

No, todellisuudessahan Perth ei aivan näin ruusuinen paikka ole, ja kirjoittajan mainitsema ekoilu on vasta parin viime vuoden juttu. Perthin keskikaupungin pormestari Lisa Scaffidi on ajanut jo vuosia aktiivista ohjelmaa, jolla ennen tyhjä ja tylsä Perthin betonikeskusta on saatu muuttumaan eläväksi ja kiinnostavaksi mm. pieniä kahviloita ja putiikkeja lisäämällä, kujia elävöittämällä (taitavat graffitit ja ruukkukasvit), sekä edistämällä pyöräily- ja kävelymahdollisuuksia keskustassa ja Swan-joen rannalla.

Itse tykkään Lisan visiosta ja siitä, mitä kaupungissa on tehty ja muutettu, todella. Melbournen-visiitin kokemuksella sanoisin, että Perth ottaa kiinni itärannikon viihtyisiä kaupunkeja nyt pitkin loikin.  Amerikkalaisen silmiin meno on ehkä kovastikin vihreää, mutta eurooppalainen saati skandinaavi kiinnittää yhä huomiota autokaupunkirakenteeseen mallia Teksas. Perth levittäytyy 60 km etelään ja pohjoiseen (eli yhteensä 120km päästä päähän), ja kaikki eivät voi tai halua käyttää lähijunaa liikkumiseen.

Myös kodittomuus on ongelma kalliissa Perthissä. Ongelmaa hoidetaan kovasti eri tavalla kuin Suomessa, jossa vedottaisiin sosiaaliturvaan ja valtioon. Täällä esim. työpaikkani kerää rahaa Swags for Homeless-ohjelmaan, jossa kodittomille lahjoitetaan teltan ja makuupussin kombo ulkona yöpymiseen. Ajatus ei siis edes ole saada jokaiselle kattoa pään päälle. Kaipa näin lämpimässä ilmastossa logiikka menee niin, että pakkaseristystä ei aivan välttämättä tarvita.

Päädyin kerran itse juttusille (E:n vanhempien mukana, näiden välittömyyden ja sosiaalisuuden tönimänä) erään kodittoman miehen kanssa, jolle annoimme piknik-ruokiemme tähteet. Mies oli menettänyt kotinsa avioerossa, eikä ollut sittemmin hankkinut uutta, kun on niin kallista. Luuloistani poiketen miehellä oli kuulemma perhettä, aikusia lapsia, jotka haluaisivat auttaa ja ottaa isän luokseen asumaan. Mies ei kuitenkaan ollut suostunut, koska elää mieluummin omilla ehdoillaan kuin on kenellekään taakka. Hän on elänyt Perthin puistoissa jo vuosia.

Ruusuisista laseista huolimatta NY Timesin jutussa on paljon perää. Olen itse usein täällä miettinyt, että ”näinkö ihmiset elävät silloin, kun heillä ei ole huolta huomisesta ja on riittävästi varaa elää, kuten tahtoo?”. Omiin silmiini se näyttää tältä – ja mitä itse olen saanut omaan elämääni täällä:

- Ostetaan paljon palveluita eli elämyksiä ja muistoja fyysisen tavaran sijasta. Esimerkki: Perthissä pariskunnat, perheet ja ystäväporukat käyvät paljon ulkona syömässä, etenkin lähituote-viikonloppubrunsseja ja –lounaita. Kaupunki pursuilee kampaamoja, kauneushoitoloita, hierontapaikkoja ynnä muita hyvän olon palveluja, ja kulttuuri- ja taidetempauksia  sekä ruokafestivaaleja on tämän tästä.

- Harrastetaan paljon (ilmaista tai edullista ulko)liikuntaa yksin tai porukalla, nautitaan luonnosta, säästä ja upeista puisto- ja vesimaisemista. Kun eilen lähdin töistä kotiin kuuden aikaan, puolet kaduilla kulkijoista oli urheiluasuisia lenkille/salille/joogaan/puistojalispeliin menijöitä.

- Harrastetaan sosiaalista kulttuuria, eli käydään ulkoilmakonserteissa ja -elokuvateatterissa perheen ja/tai kavereiden kanssa.

- Nautitaan edullisista ulkoaktiviteeteista täysin rinnoin, kuten piknikeistä tai grillijuhlista, jotka saattavat venyä viikonloppuaamusta iltaan asti.

Moni Perthissäkin elää kulutusjuhlaa mm. shoppaamalla jatkuvasti uusia vaatteita, teknologiaa ja krääsää, ja kierrätys voisi olla aivan eri mittakaavaa. Samaten runsas autoilu, ja mm. kesällä ilmastointilaitteiden huudattamisen vaatima sähkökulutus, ovat täkäläisten ekosyntejä.

Kehitys on kuitenkin kohti parempaa, sillä shoppailu on ainakin osin siirtymässä käsityön ja uniikin suuntaan massarättien ja pidä-ja-heitä-pois-tavaran sijasta. Kaupunkirakennetta tiivistetään aktiivisesti, joukkoliikennettä kehitetään, ja esim. aurinkopaneelien suosio on jatkuvassa kasvussa. Jopa nihkeä osavaltiohallintokin siirtyy (tuskallisen) hitaasti poispäin hiilivoimaloista, kohti kestävämpiä vaihtoehtoja.

Eli ehkä vihreä ideologiani ei olekaan vain oman pääni sisällä elävää utopiaa, vaan saavuttaa vähitellen ainakin valistuneimpia länsimaita ja siitä leviää pikkuhiljaa globaaliksi voimaksi, ja tuottaa ihailtuja, suosittuja, viihtyisiä kaupunkeja kuten Australiassa.

Toivottavasti!
Hauska Greenhouse - kahvila ja baari Saint Georges Terracen varrella. Paikasta saa kuulemma Perthin parhaat aamukahvimuffinit. Seinä koostuu ruukkukasveista.

3 kommenttia:

  1. Tulipa tuosta linkittämästäsi jutusta ja sen kommenteista väkisin mieleen tämä: https://xkcd.com/386/. Kamppailen ko. asian kanssa päivittäin mutta pikkuhiljaa yritän parantaa tapani ja jättää idiootit vaahtoamaan keskenään.. ;)

    VastaaPoista
  2. Ps. Nyt kun asun kunnassa jossa tuotetaan vähiten jätettä per kotitaulous (Victoriasssa), on ollut helppo havaita miten yksinkertaisilla toimenpiteillä sitä jätettä pystyy vähentämään ja muutenkin elävään huomattavasti "kestävämmin" - vaikka ihmiskunnalla oikeasti kestävään elämäntapaan onkin vielä piiiitkä matka.

    VastaaPoista
  3. Hahhahhaa, loistomeemi tuossa linkissa! Joo, itselle kay saannollisesti noin myos :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!