6.6.2014

Älä aloita tätä harrastusta

Jalkapalloliiga jäi talvisateiden aiheuttamalle sesonkitauolle, joten nyt etsimme jotain uutta aktiivista tekemistä. Joukkuekaveri löysikin hyvän sisäliikuntaehdokkaan: polttopallon.

Koska muistan elävästi olleeni polttopallokuningatar iässä 9v., innostuin ideasta kovasti. Olin usein se viimeinen aropupu polttopalloringissä, kun muut pikkutytöt yrittivät tyssäyttää singahteluni lyhyeen.

Tässä muistikuvassa oli yksi avainsana, jonka olisi pitänyt herättää mestaruussarjaunelmista. Nimittäin pikkutytöt. En ihan hoksannut, miten erilaista on, kun aikuiset miehet tykittävät keihäänheittäjän voimalla ja darts-mestarin tarkkuudella palloa tulemaan.

Kävimme eilen pelaamassa oikein polttopalloliigassa, koska ensimmäisellä käyntikerralla lajia saa kokeilla ilmaiseksi. Polttopalloa pelataan sisäliikuntahallissa, tarkoitusta varten rakennetulla kentällä (!). Ottavat kohtuutosissaan tämän täällä. Koriskentän kokoinen alue on jaettu kahteen puolikkaaseen. Kumpikin joukkue miehittää omaa päätyään, viisi vastaan viisi pelaajaa.

Peli alkaa, kun tuomari viheltää, jolloin juostaan kahmimaan kuusi tarjolla olevaa palloa keskiviivalta omalle puolelle. Vastustajia saa alkaa polttaa samantien, kun juoksee omalle puolelleen "paitsioviivan" taakse puolentoista metrin päähän keskilinjasta. Eli jos ei onnistu saamaan palloa itselleen, on pahasti vastustajan tulilinjalla keskialueella hengaillessaan.

Polttaminen tapahtuu osumalla vastustajaa pallolla, kuten jo 9-vuotiaana opin. Pallot ovat kuitenkin "polttokykyisiä" koko ajan, eli ne pitää pystyä nappaamaan kopilla joko suoraan ilmasta tai pompusta, jotta ei pala. Ainoastaan seiniin osuneet pallot "sammuvat" eli jos sellainen osuu tai hipaisee, ei pala. Jos kopin pudottaa, palaa. Ja jos koppaa pallon suoraan ilmasta, vastustaja palaa.

Kumpikin joukkue polttaa ja väistelee yhtä aikaa, eli suomalaispolttopallosta totuttuja vuoroja - yhdet heittävät ja toiset väistävät - ei ole. Toisin sanoen jos olet kehno heittämään, pärjäämisen tsäänssejä ei juuri ole: jos et saa itse poltettua ketään, palat kyllä itse lopulta, kaikesta loikkimisesta ja pirueteista huolimatta. Se joukkue, jolle jää pelaajia kentälle kun toisen joukkueen kaikki tyypit ovat palaneet, voittaa erän. Eriä pelataan niin kauan ja niin monta, kuin aikaa riittää kellossa.

Ensihuuman jälkeen intoni peliä kohtaan lässähti, sillä opin, että a) vain oikealla kädellä heittämisessä on mieltä tarkkuuden ja voiman puolesta, eli heittokättä ei voi vuorotella; b) käsi väsyy äkkiä ja muutenkin omat hernehauikseni eivät ole tällaiseen räväyttelyyn tehtyjä; c) vastustajat koppasivat joka pallon kuningaskobrana ja poltin jatkuvasti itse itseni antamalla näitä helppoja koppeja.

Kun palaa, joutuu norkoilemaan takaseinustalle ja odottamaan, että joku "pelastaa" eli oma tiimikaveri onnistuu nappaamaan suoran ilmakopin vastustajalta. Näin kävi meille aloittelijoille harvoin, joten puolen tunnin peliajasta ja parin minuutin mittaisista eristä ison osan vietin takarajalta katsellen. Vastustajilla oli sen verran enemmän pelisilmää, että he tähtäsivät suoraan jalkoihin, eli siis koppimahdottomalle alueelle.

Pallo on superlonia eli pehmeä, eikä se varsinaisesti satu päähän pojahtaessaan. Säikäyttää kyllä.

Vastustajatiimi otti pelin jopa meitäkin enemmän tosissaan, ja kolme poikaa + kaksi tyttöä - joukkue veti sellaisia suorituksia koppien ja haarahyppyjen saralla, että oksat pois. Ja hekin olivat kuulemma aloittaneet vain muutama viikko sitten! Yksikin kaveri koppaili ohikiitäviä palloja siihen malliin, että voin helposti uskoa hänen pystyvän pyydystämään kärpäsen ilmasta syömäpuikoilla.

Pelin jälkeen enemmän juosseet tiimikaverit olivat melko puhki, itse olin vain pettynyt aktiiviajan lyhyeen kestoon (koska päädyin sinne takaseinälle niin helposti). Tuskinpa rekisteröidymme vakkaripelaajiksi.

Muita kuulumisia. Tällä viikolla suoritin ensiesiintymiseni työestradilla niinkutsutuille stakeholdereille eli mitä ne nyt ovat suomeksi, sidosryhmäedustajia? Esitelmäni Länsi-Australiaa uhkaavasta vesipulasta onnistui melko hyvin, ainakin sillä mittapuulla, että muistin asiani ja kuulemma en vaikuttanut hermostuneelta, hyvä.

Kokouksen puheenjohtajana toiminut isopomo esitteli minut seuraavasti: "Anu työskentelee sillä alueella, jota tässä toimistossa kutsumme Gestapoksi. Siksi itäeurooppalainen aksentti".
Thanks, mate.
Mielikuvissani polttopallo näyttää ja tuntuu tältä. Ei näyttänyt eikä tuntunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen välittömästi tarkistuksen jälkeen ja vastaan pian :)