8.6.2014

Hyvä päivä

Eilen oli kiva päivä muuten vaan. Varoitus: päiväkirjamerkintä sisältää runsaasti ruokien kuvailua kunnon Viisikko-kirjatyyliin.

Aamu alkoi kuten lauantait meillä yleensä, eli yhdessä aamupalaa laitellen ja syöden. Vedenkeitin hajosi kuukausia sitten ja ajattelimme, että koska vesi kiehuu kaasulla halvempaan hintaan ja ekologisemmin kuin sähköllä, ei turhaan hankita uutta. Siispä vesi porisemaan kaasuhellalle, espressoporot pannuun ja kuuma vesi päälle.

Aamupalapöytään löytyi tällä kertaa vaaleaa leipää (koska kaupasta oli ruisleiväntapainen loppu), fetajuustoa (koska cheddar-juusto oli jääkaapista loppu), sekä kurkkuviipaleita. E kiskaisi tavoistaan poiketen kaurapuurolautasellisen omenasoseella ja kuivatuilla marjoilla. Hän ei arkisin syö aamupalaa, vaan lähtee liikenteeseen pelkän pikakahvikupin voimin. Asia, jota en voi ymmärtää. Miten kukaan pärjää ilman päivän tärkeintä ateriaa, kysyn vaan häh!

Itse puolestani jätin kaurapuurolautasellisen väliin, koska syön puuroa pakastemarjoilla joka arkiaamu. Tällä kertaa kokkailin pari uppomunaa, kun se vihdoinkin minulta luonnistuu, sekä popsin edellämainittuja voileipiä. Kahvia pari kuppia päälle.

E lähti kaupungille metsästämään uutta pipoa - kyllä vain, täällä on aamuisin niin kylmä, että pipo kannattaa olla päässä, etenkin jos tekee ulkotöitä kuten E. Itse jäin nettiin kikkailemaan ja kohta suunnistinkin ystävän kyydissä Woolly Lattes-käsityökahvilaan, jossa meitä suomineitoja kokoontuu tasaisin välein "ompelukerhoon".

Meillä siis on ihan oikeasti käsityökerho, jossa alkuun tehtiinkin käsitöitä, kuten neulottiin, virkattiin, tehtiin ristipistoja ynnä muita. Ajan myötä käsityöt ovat jääneet sivurooliin. Tai ollaan nyt rehellisiä, unohtuneet kokonaan... ja niiden paikan on ottanut täysimittainen lounastaminen/kakkukahvittelu ja kuulumisten vaihto suomeksi yhdessä.

Kässäkerho (koska emme kehtaa kutsua sitä muffinssinmussutuskerhoksi) on kuukauden yksi kohokohta, jossa tapaa huipputyyppejä ja kuulee niidenkin kuulumiset, joita näkee harvemmin.

Kuulen jo kysymyksen ruudun takaa: mitä siellä kässäkerhossa söin? No minähän kerron mielelläni! Oikein maistuvaa kurpitsa-feta-oliivi-pinjansiemen-pesto-vihersalaattia. Päälle tuhti iso lasi marjasmoothieta ja avot, pärjää. Ainakin seuraavaan ruokailuun.

Kolmen tunnin innokkaan rupattelun jälkeen kahvila meni kiinni, ja lähdimme kaikki kotia kohti. Meillä oli käymässä E:n toinen veli, ja vaihdoimme kuulumisia kaikki kolme hetken aikaa mehulasillisten äärellä. Tämän jälkeen ehdin istahtaa toviksi skypen ääreen ja onnistuin saamaan kiinni yhden oman perheenjäseneni. Kotijoukoista muut olivat lauantaimenoissaan, joten veli sai toimia kaikkien kuulumisten välittäjänä.

Kovin pitkä puhelusta ei ehtinyt tulla, sillä meillä oli illaksi vielä buukattuna illastamista ja drinksut ystävän luona. Illan hämärtäessä olikin aika lähteä bussipysäkille ja pienimuotoisen harhaanajon jälkeen (jäimme väärällä pysäkillä pois pimeässä) suuntasimme kännykän navigaattorin avulla oikealle ovelle. Osa seurueesta oli jo paikalla ja puheensorina vilkasta.

Isäntäväen tuore "vahtikoira", suloinen lapinkoira-nallukkapentu järsi niin onnellisena kuivattuja siankärsiä/korvia (en tiedä kumpia), ettei muistanut edes tulla meitä tervehtimään saati vieraita haukkumaan. Myöhemmin illalla meikäläisen hameenhelma ja sukkahousut olisivat kovasti kiinnostaneet järsimismielessä, en tiedä mitä ihanaa on sukkahousujen pureskelussa!

Söimme aivan mahti-illallisen, emäntä ja isäntä ovatkin tunnettuja kokkitaidoistaan eikä heidän luonaan pääse vahingossakaan pettymään tarjoiluihin. Alkuruuaksi saimme lämminsavulohta paprika-mangosalsan ja suklaahippujen kera (nam nam nam!), pääruuaksi eteen ilmestyi täyteläistä katkarapupastaa tuoreen avokadon kera, ja jälkkäriksi tarjoiltiin aivan mieletöntä valkosuklaa-mustikkapiirakkaa kotitekoisella mulperihillolla. Voinko vielä hieman lisää hehkuttaa tarjoilujen tasoa? Kuohuviiniä virtasi lasiini aina sen tyhjentyessä, ja oluen tahi punaviinin ystävät nauttivat tietenkin näistä.

Jouduimme lähtemään pöydästä kuin hollituvasta, sillä viimeinen bussi starttasi kotiinpäin iltakymmeneltä ja E:n piti tänään herätä taas kerran aamuviideltä kalliokiipeily- ja köysilaskeutumiskurssia vetämään. Ryhmä tulee paikalle vasta kahdeksaksi, mutta sitä ennen on ohjaajan kasattava kaikki tarvikkeet varastosta, ajettava kiipeilylouhokselle, viriteltävä köydet sekä varmistettava turvallisuus, jotta kurssi voi alkaa välittömästi kaikkien saavuttua.

Tämä aamu on itseltäni kulunut E:n ansioluetteloa yhä paremmaksi hioessa ja oikolukiessa, jotta vihdoin päästäisiin eroon näistä järjettömän aikaisista aamuherätyksistä, toivon mukaan pian löytyvän uuden työn myötä. Kohta suuntaan läheiseen joenpoukamaan kahvilalounaalle toisen kaveriporukan kanssa.
Kyllä kelpaa.
Kahvila veden äärellä, the Toast laiturinkulmalla. Lounaskohde tänään. Kuva (c) jetsagenda.blogspot.com.au

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!