15.6.2014

Monikulttuurinen parisuhde

Suomalaiset kaverini kyselevät usein, että miten vaikeaa on elää parisuhteessa erikielisen ihmisen kanssa. Kulttuurieroista ei niinkään kysellä, varmaankin siksi, että Ranska ei kuulosta niin kaukaiselta kuin vaikkapa joku Afrikan maa. Ranska on kuitenkin samaa Eurooppaa ja monelle tuttu lomakohde.

Noh, lyhyenä vastauksena: yhteiselämä ei ole lainkaan vaikeaa. Puhumme kumpikin sujuvaa englantia, joten tämä on epäilemättä yksi helppouden kulmakivi. Ei tarvitse yrittää kommunikoida puoliksi viittomalla ja puoliksi sanakirjaa vimmaisesti selaten. Ensimmäisen vuoden aikana oli jonkun kerran ärsyyntymisiä - minun puoleltani - jos ja kun en saanut jotain monimutkaista asiaa sanottua selkeästi.

E on kuitenkin kärsivällisin tuntemani ihminen, ja laannuttaa minun turhautumiseni pelkällä "ei hätää" -olemuksellaan. Meillä on yhteinen, ääneenlausumaton periaate, että edes riidellessä ei haukuta toista tai kiroilla (bloody- tai frigging-sanoja eli "hiton" ei lasketa...), joten satunnaisten riitojen aikana ei tarvitse menettää hermoja niin pahasti, että unohtaisi sanavarastonsakin.

Eniten yhteiselossa on yllättänyt se, miten paljon sanoja suomenkieleen on lainattu ranskasta. Usein sana, jota E ei muista englanniksi ja sanoo sen sijaan ranskaksi, onkin samanoloinen kuin sen suomalainen vastine. Kuvittelisin tämän johtuvan siitä, että 1800-1900-lukujen taitteeseen asti ranska oli Suomessa eliitin kieli ja sitä on yläluokka opetellut ja osannut ensin ruotsin ja sitten myös venäjän rinnalla.

Yläluokan sanat valuvat "alaspäin" normikansallekin ja ovat ajan saatossa uponneet suomenkieleen. En nyt tähän hätään muista muita esimerkkejä kuin sitruuna (citron), ratsia (razzia, italiaa) ja mamselli (mademoiselle), mutta idea tullee esille.

Toisekseen on yllättänyt se, miten samanlaisia voimme olla niin monessa asiassa. Olemme luonteeltamme samasta muotista ja meillä on paljon samankaltaisia elämänkokemuksia ja muistoja, yhtäläisyyksiä perheissä jii än ee. Eli jotenkin kummallisesti yhden ranskalaisen ja yhden suomalaisen persoonallisuudet ja elämänkokemukset ovat kätevästi linjautuneet niin, että niistä muodostuu yhteinen jaettu elämä täällä Australiassa.

Australiassa asumisen huikea plussapuoli on ylipäätään se, millaiseen kirjoon ihmisiä täällä tutustuu. Porukkaa on joka mantereelta Antarktista lukuunottamatta, ja kummasti sitä tulee toimeen ja löytää sielunsukulaisia melkeinpä joka kolkalta. Omaan läheiseen kaveripiiriini kuuluu perusaussien lisäksi ihmisiä seuraavilla taustoilla: Vietnam, Hong Kong, Intia, Filippiinit, USA, Kiina ja eri Euroopan maita. Suomessa tunsin pelkästään suomalaisia, kun ei meilläpäin korpi-Suomessa ulkomaan eläviä liikkunut.

Täällä asuvat ovat luonnollisesti sopeutuneet tai innokkaita sopeutumaan aussimeininkiin ja länsimaiseen kulttuuriin, eli kunkin oman lähtökulttuurin erot eivät täällä hierrä (esim. uskonto).

Vielä takaisin oman kodin kokoiseen YK:hon. Olemme kumpikin innokkaita reissaajia, joten kummankin elämänkokemusten matka-arkkuun on tarttunut tietoa, tunteita, muistoja ja mielipiteitä myös monista muista maista kuin omilta synnyinseuduiltamme. En itse ikinä tietoisesti ajattele, että ollaanpa me nyt tässä monikulttuurisia. Jo pelkkä sana kuulostaa väkisin tehdyltä kotoutustermiltä ja EU-projektilta. E on E ja minä olen minä, ja mistä kumpikin on kotoisin, on toisaalta toissijaista ja toisaalta kiinnostava puheenaihe: "meillä Suomessa/Ranskassa on tapana/sanonta/perinne..."

Erityisplussaa ranskalaispartneri tienaa kokkaustaidoillaan ja viinintuntemuksellaan, mitkä eivät ole pelkkä myytti. E tietää enemmän eri mausteiden käytöstä ja niiden yhteensopivuudesta kuin meikäläinen edes tietää mausteiden nimiä. Viinistä puolestaan pitää tietää sopivuusominaisuudet vähän samaan malliin kuin arkisuomalainen tietää, mikä perunalajike sopii keittoon, mikä muussiin ja mikä uuniperunoiksi.

Hauskin/osuvin kommentti E:ltä minulle on taannoinen toteamus, kun havainnoimme, miten moni länkkärimies haaveilee aasialaisesta tyttöystävästä. Tämä kombo onkin täällä tavallinen, paljolti varmasti siksi, että Aasian maat ovat merentakaisia rajanaapureita. E totesi: "mutta minullapa on keräilyharvinaisuus, aito, aikaansaava suomalainen".
Meidän takapiha ja monikulttuurisinta seutua Perthissä. Kaupunginosatilaston mukaan yli 30% asukkaista on ulkomaan kansalaisia. Muita eurooppalaisia enimmäkseen, sanoisin omien havaintojeni pohjalta. 
Yllä ja alla: kotoperäisiä lajeja. Yläkuvassa täkäläinen varis syyspuussa, alla eilisiä näkymiä Lesmurdien kansallispuistosta Perthin laidalta. 





Yllä ja alla: horisontissa siintää Perthin pilvenpiirtäjäkeskusta, jos oikein tarkasti katsoo (klikkaa kuva isommaksi). Lesmurdien kansallispuisto eli lauantaiaktiviteettimme tällä viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!