15.6.2014

Saunareissulla

Talvi on taas tullut Perthiin ja sen huomaa siitä, miten paljon sisällä palelee.

Ulkona auringossa on aina lämpimämpää kuin meillä (tai melkeinpä kenellä tahansa muullakaan) sisällä. Luulin, että kerrostaloasunnossa lämpö pysyisi paremmin kuin omakoti- tai rivitalossa, kun seinistä kuitenkin vain yksi on ulkoseinää ja muut naapuriasuntojen välisiä. Tällä ei näköjään ole mitään merkitystä, sillä yksilasi-ikkunat ja ikkunoiden falskaavat välit ovat ne pahimmat kylmäsillat.

Näpit jäässä alkaa varsin helposti tehdä mieli saunaan. Siispä uuden auton nokka kohti lähintä uimahallia ja matkaan. Kumma kyllä, en ole aiemmin juuri haikaillut täällä saunan perään ja olen käynyt uimahallissa ja saunassa vain kerran aiemmin tässä kolmen vuoden mittaan. Saunomiset ovat parhaiten hoituneet lähes puolivuosittaisilla Suomen-visiiteillä. Nyt Suomi-reissua ei ole ihan heti näköpiirissä, joten ei auta; on tyydyttävä perthiläisten vajaaversioon.

Sunnuntaikohteeksemme valikoitui Belmont-lähiön Oasis eli Keidas. Nimi kaipaisi hieman päivitystä suuntaan "entinen Keidas". Paikat ovat pikantisti rempallaan ja pukuhuone ja suihku siivottu nähtävästi ihan juuri viime kuussa. Jaiks niitä vettyneitä pölypalloja, hiuksia ja kengänjälkiä lattioilla... Kumpikaan meistä ei edes lähdön huumassa älynnyt nakata lipokkaita kassiin, yääääks tällaisilla paljain jaloin!

Kahden uimahallin kokemuksella Perthissä toimitaan näköjään niin, että naisille ja miehille on omat suihku- ja pukutilat, mutta kaikki kamat tuodaan maksulliseen lokerikkoon allashalliin. Osa ihmisistä jättää kassinsa lojumaan yleisille penkeille altaiden viereen uimarantatyyliin. Sauna - jos sellainen on - on yleensä yhteinen allashallin laidalla ja sinne mennään uikkarit päällä.

Itse allastila oli suihkutiloja paremmassa kunnossa eli kohtuusiisti, mitä nyt kulahtanutta sielläkin. Ensimmäisinä testasimme tietenkin meidät paikalle tuoneet vetonaulat, saunan ja porealtaan. Sauna paljastui ulkomaiden normaalimalliksi, eli kuivaversioksi - vettä ei saa heittää kiukaalle tiloista karkotuksen uhalla. Pelkäävät, että sähkövastukset kivien alla kärähtävät. En tajua, miten sähkökiukaat Suomessa kestävät vettä, mutta rajan yli viennin jälkeen eivät kestäkään. Vai tilataanko nämä jostain halpiskiuastehtaalta Kiinasta?

Sauna on Oasiksessa näköjään kovien äijien juttu, sillä olin ainoa nainen saunassa (jouduin ihan tarkistamaan, että tupsahdinko pelkästään miehille varattuun saunaan vahingossa). Tämä näköjään siksi, että belmontilaissaunassa treenaavat nyrkkeilijät ja muut maskuliinit. Yksi istui verkkatakki tiukasti päällä, huppu päässä, yrittäen hikoilla kaiken mahdollisen ulos. Pari muuta teki ilmanyrkkeilysettejä lauteilla istuen. Hmmm. Loput juttelivat urheilusta ja yrittivät sinnitellä sisällä +70 asteessa niin kauan kuin sietivät, pientä kilpailuhenkeä väreili ilmassa.

Minuun ei tällainen puolilämmin sauna tehonnut hikoilun käynnistäjänä - E tuskaili, että miten voi olla mahdollista, että hänestä valuu litratolkulla hikeä ja minä istun ilman hikipisaraakaan vieressä vaikka miten kauan. No ei kai siellä rutikuivassa saunassa suomalainen hikoile, kun ei ole höyryä ilmassa prosenttiakaan!

Joko satuimme Oasikseen mahtavan hiljaisena päivänä, tai kaikki perthiläiset käyvät uimassa jossain muualla, sillä mittavassa altaassa oli vain puolen tusinaa muuta ihmistä lisäksemme. Saipahan kerrankin rauhassa läpsytellä menemään hitaalla kaistalla - E tietenkin nopealla snorkkeli päässä. Puoli kilometriä mittariin minulle ja E:lle kaksinkertainen matka, ja sen jälkeen saunan kautta suihkuun ja kotiin. Paitsi että suihku ei ollut sellainen arkinen puhdistautumismetodi, mihin olen tottunut, vaan enemmänkin vesibingo.

Suihkuja ei selvästikään ole Oasiksessa tarkoitettu perusteelliseen peseytymiseen, vaan pahimpien kloorien huuhtomiseen rantasuihkujen tapaan. Kiinteä suihkupää oli sen verran alhaalla, että siinä eivät muut kuin kokoiseni kääpiöt edes pysty pesemään hiuksiaan, ja vettä tulee yleisövessahanojen periaatteella eli painallus - suihkaus - loppu. Koska olin kuitenkin pakannut shampoot ja suihkusaippuat mukaan, otin tämän ystävällisen arkkitehtuuriohjauksen haasteena. Minähän peseydyn niinkuin normaalit ihmiset enkä jätä klooria tukkaan kotiin asti, palvelua koko rahalla perkule!

Yritteliäisyyteni alkoi melkein saman tien kaduttaa, koska:
suihkussa oli kaksi vesinappulaa, kuuma ja kylmä. Jos painoi vain toista, suihkusta tuli vajaan kymmenen sekunnin purskaus pelkkää kuumaa vettä, tai kääntäen, pelkkää kylmää vettä. Jos painoi kumpaakin yhtä aikaa, suihkusta tuli noin parikymmensekunttinen tähtäys kuuma JA kylmää vettä, vuorotellen. Ei siis missään vaiheessa mukavan käyttölämpöiseksi sekoittunutta vettä.

Shampoo silmiin valuen, sokkona kumpaakin nappulaa vuoron perään takoen, päänahkaa vimmaisesti hieroen, kävi kyllä mielessä, että mitäs läksin. Onneksi kuumavesinappulan tunnisti silmät kiinni kuumuuden perusteella, muuten olisi tullut pelkkää kylmää niskaan, kun namikoita haparoin summassa selkäni takaa. En suosittele.

Autossa sovittiin, että ensi kerralla johonkin muuhun halliin.
Tämä EI ole Belmont Oasiksen sauna. Kuva (c) verbinet.com.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen välittömästi tarkistuksen jälkeen ja vastaan pian :)