25.5.2014

Koti-ikävä

Hmm. Taisin kilahtaa jonkun tutkaan, sillä heti kirjoitettuani edellisen ilmastonmuutosvuodatuksen, sivuilleni pöllähti yli 3000 käyntiä jenkkiläisistä nettiosoitteista.

Oletettavasti sanojen stranded assets ja Carbon Bubble - käytön takia (elleivät amerikkalaissivustot monitoroi myös suomenkielistä sisältöä). Olen arvatenkin jonkun mustalla listalla nyt. Sitä se totuudenpuhuminen teettää.

Ja sitten toisenlaisiin totuuksiin. Muutaman viime päivän ajan olo on ollut apea, ja vihdoin tänään tajusin syyn. Poden näköjään ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen todellista koti-ikävää.

Suomesta kantautuu uutisia, että siellä on menossa mahtava kesäsää, juhannus on tuloillaan, luonto kukkii, aurinko paistaa. Täällä puolestaan ilta pimenee kuudelta ja ulos ei huvita mennä tuuleen ja syksysateisiin.

Tiedän tiedän, ei auta valittaa, kun kesä täällä kuitenkin kestää puolet vuodesta. Kevät ja alkusyksy ovat lämpötilojen puolesta parhaat vuodenajat, joten mahtavia ilmoja piisaa melkein kolme neljäsosaa vuodesta. Silti, Suomen kesä on aivan omanlaisensa valoisien öiden tunnelman takia. Ja täällä ei vain koe Suomen kesään kuuluvia asioita kuten: mökillä saunominen, juhannuskokko, mansikka-aika, jäätelökojut, toreilla ja puistoissa liikkuvat kesähilpeät ihmiset, järvenliplatus...

Kummallista kyllä, kaipaan enemmän ympäristöä kuin ihmisiä. Eikäkun muotoillaan toisin. Tottakai ikävöin myös rakkaita ihmisiä, mutta kuulumiset voi onneksi vaihtaa skypessä ja arkea pystyy seuraamaan facebookista. Mutta Suomea, eli luontoa ja tunnelmaa, ei pysty kuvien kautta kokemaan eikä kiurun kesäluritus netistä kuunneltuna paljoa auta.

Kesän lisäksi toinen kovasti kaipaamaani asia Suomesta ovat vuotuisjuhlat ja perinteet. Olen aina ollut innokas perinnejuhlien viettäjä, ja lapsuuteni ehdottomasti parhaimpia muistoja ovat lämpimäntunnelmalliset joulut mummolassa sekä kodin koristelu muihin juhliin, kuten vappua ja pääsiäistä varten.

Nostalgia tietenkin kultakruunaa nämä muistot, mutta samaan fiilikseen ei täällä pääse. Vuodenaikojen vaihtelu puuttuu. Sekä ironista kyllä se, että kaikki muut viettävät samat juhlat samalla tavalla samaan aikaan!

Olen synnynnäinen vastarannankiiski sikäli, että minua ärsyttää yhden mielipiteen meininki ja yhtenäiskulttuuri (valioesimerkki: kaikkien on juotava maitoa tai muuten luut haurastuvat - not true). En väitä olevani super-uniikki, mutta massojen mukana meno vain massojenmukanamenon ilosta on aina ahdistanut.

Nyt kuitenkin huomaan, irtopalana toisessa kulttuurissa, että jotkut massamenot tuntuvat itse asiassa turvallisilta ja tunnelmallisilta. Kuten juuri vuotuisjuhlien vietto, mikä rytmittää vuodenkulkua mukavasti. Odotus, valmistelu, koristelu, fiilistely, itse juhlinta... Minulle perinnejuhlat ovat aina vahvasti linkittyneet tiettyyn vuodenaikaan, ja sitähän ne alunperin ovat olleet: vuodenajan merkkipaaluja.

Kyllä täälläkin vietetään joulua ja pääsiäistä, mutta kummastakin puuttuu se olennainen elementti. Nimittäin oikea vuodenaika. Joulu tulee varmaan aina olemaan minulle keskitalven juhla, jota kuuluu viettää hämärässä takkatulen tai kynttilöiden äärellä, lumen leijaillessa ulkona. Samoin pääsiäinen on kevään ja luonnon heräämisen juhla, johon kuuluvat pajunkissat maljakossa ja värikkäät koristeet kevättä vastaanottamassa.

Australian hellejoulu ja syksypääsiäinen - - - ei, ei, ja vielä kerran ei! Pääsiäinen etenkin on täällä lähinnä suklaanmässytyksen juhla, eikä se näy mitenkään muuten katukuvassa kuin lisääntyneenä suklaatarjontana.

Onneksi ympärillä on pieni mutta tiivis suomiyhteisö, jossa juhlia ja omia perinteitä voi viettää ja pitää yllä yhdessä. Tusinan ihmisen ympyrä ei kuitenkaan korvaa sitä, että koko maa juhlii samaan aikaan. Eikä etenkään sitä, että luonto ja vuodenkierto ympärillä eivät täsmää niihin juhliin, joita on lapsesta asti tottunut viettämään. Toisaalta, Australia Day on täällä iso juttu (26.1.) ja siitä olen iloinen, että tällaisen uuden juhlan olen saanut omaankin repertuaariin mukaan.

Ja onneksi E:llä oli takuuvarma resepti apean mielen karkotukseen. Autonnokka kohti Claremontin ostoskeskusta ja salmiakkikauppaa. Jättipussi kainalossa saa taas blogattuakin eikä vain nyhjötettyä surkeana sohvannurkassa. Elämä voittaa :)
Yllä ja alla: juhannusfiilistelyä Suomen-lomalla 2012. Serkku hämäyksenä trampoliinissa, etten näytä kajahtaneelta itsekseni riekkuessani.

Yllä ja alla: pääsiäistunnelmia. Yläkuva (c) amica.fi ja alakuva (c) okmatkat.fi

Yllä ja alla: vappu puuttuu Australiasta kokonaan, nyyh. Ei se kyllä syksyn sateissa tuntuisi samalta. Yläkuva (c) blogs.helsinki.fi ja alakuva (c) yle.fi.

Yllä ja alla: ei joulun voittanutta. Valkoista joulua tulee ikävä joka vuosi. Yläkuva (c) blogit.hs.fi ja alakuva ellit.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!