13.5.2014

Käytöstavoista

Kiinassa tuli pari kertaa eteen tilanne, jossa todella hävetti länkkäreiden puolesta. Kiinalaisilla voi olla käytöstavoissa puutetta - ainakin länkkärisilmiin -, mutta eivät kaikki länsituristitkaan kohteliaisuudella ja huomaavaisuudella mainetta niitä.

Tilanne 1. Jonotimme turvatarkastukseen Xi'an:in lentokentällä. Edellämme jonotti aksentista päätellen amerikkalaisperhe, vanhemmat ja kaksi kouluikäistä lasta. Jonossa oli kohta, jossa oli kyltti: ei nesteitä tämän pisteen ohi.

Lapset latoivat vanhempien johdolla vesi- ja mehupullot repuista lattialle kyltin juureen. Yhden pullon korkki ei ollut kunnolla kiinni, joten sisältö vuosi isoksi lätäköksi lattialle perheen nenän alla. Eivät viitsineet edes nostaa pulloa pystyyn, katsoivat vain.

Kolmen metrin päässä oli roskikset, mutta ei sitten tullut isille ja äitylille mieleen opettaa lapsille, että käykääpäs michael ja jordan viemässä roskat roskikseen älkääkä jättäkö niitä muiden siivottavaksi. Ilmeisesti jenkkien ei tällaista itsepalvelua tarvitse harrastaa.

Olisi tietysti ollut reipas teko meiltä/minulta napata ne pullot ja viedä roskikseen, kun kerran näin tilanteen, mutta jotenkin siinä hölmistyksissäni en tajunnut ennen kuin olin jo itse turvatarkastettavana.

Tilanne 2. Istuimme minibussissa matkalla riisiterassivuorelta alas, kun samaan bussiin pakkasi (jälleen) amerikkalaisperhe. He valtasivat penkkejä niin, että jokaisella oli reppu vieressään sylin sijasta, ja alle kymmenvuotiaat lapset istuivat takapenkillä leveinä kuin keisarit (penkki = ei yksittäistuoleja, eli sinne olisi mahtunut niin monta kyytiläistä kuin saa puserrettua vierekkäin).

Myöhemmin kyytiin nousevat kiinalaiset saivat horjahdella pomputtavassa vuoristokyydissä käytävällä ilman, että jenkit eväänsä hetkauttivat.

Vuorelle tullessamme bussissa oli meidän lisäksemme vain kiinalaisperheitä, ja paikalliset vanhemmat pitivät kouluikäisetkin lapsensa sylissään, kasseista puhumattakaan. Että kaikille riittäisi tilaa. Valkonaamoja neljän-viiden ekstraihmisen paikkojen valtaus ei sen sijaan huolettanut.

Jenkit kylläkin olivat kovasti ärsyynnyksissään siitä, että bussi lähti tasalta, vaikka opas oli sanonut varttia vaille! Härreguud tällaista, eivät nämä kinukit mitään osaa.

Tilanne 3. Huangshanin B&B:ssä tuli omistajan kanssa puhetta ensimmäisestä kohtaamastamme majoituksesta, Guangzhoun kauhuluukusta. Omistaja kertoi vastineeksi kauhutarinan vieraista, juuri meitä ennen majoittuneesta nuoresta ranskalaisparista. Pari oli varannut huoneen yhdeksi yöksi ja lähti aamulla samalle vuoristovaellukselle kuin mekin sittemmin.

He kuitenkin tulivat myöhään illalla takaisin, kylmissään ja väsyneinä. Tyttö pyysi, että saisiko hän äkkiä käydä vaihtamassa vaatteet jossain huoneessa ennen kuin he jatkavat matkaa samana iltana seuraavaan kaupunkiin. Omistaja suostui.

Kun hän käänsi selän, myös poikaystävä livahti huoneeseen: pari kuppasi yli tunnin suihkussa. Sinne humahti talon kaikki kuuma vesi. Kuumavesisäiliön sähkölämmitykseen menee kuulemma 8 tuntia ja maksaa ihan kivasti, eikä sen illan vieraille jäänyt ollenkaan kuumaa vettä, omistajaperheestä puhumattakaan.

Kun pari viimein hiippaili ulos huoneesta, omistaja huomautti heille, että ei ollut oikein reilu temppu, kun huonevaraustakaan ei ollut eikä aikomustakaan maksaa. Teinipari pyysi ensin anteeksi, mutta sitten suuttui, kun omistaja totesi heille, että älkää tehkö toiste missään, koska pilaatte oman maineenne lisäksi maanmiestenne maineen. Lähtivät ovet paukkuen menemään, toruista loukkaantuneina, mitään maksamatta. Just.

Toisaalta, toinen puoli kolikkoa tuli keskusteltua viikonloppubrunssilla Perthin suomityttöjen kanssa. Yksi laajasti matkustellut neito totesi, että hän ei vain enää jaksa sitä hyväksikäytön ja nyhtämisen makua, johon köyhemmissä maissa usein törmää. Siis sitä basaarimeinkiä, "osta osta!" tupla- tai triplahinnalla, kuin mitä oikea arvo on tai mitä paikalliset maksavat.

Aina saa olla varuillaan ja tarkkana, ja tinkiä niin maan perusteellisesti. Jos länkkärit nähdään pelkkinä kävelevinä kukkaroina, ei vastavuoroisesti tee mieli olla kovin kiva ja naiivin ystävällinen.

Kiina-reissun aikana juttelimme satunnaiskohtaamamme ranskalaisinsinöörin kanssa, joka asuu ja työskentelee Pekingissä. Hänen kokemuksensa kiinalaisista ja maan kulttuurista olivat pääsääntöisesti hyviä. Kuulemma ihmisiin on aluksi hieman vaikea tutustua, sillä moni arastelee avautumista naurunalaiseksi joutumisen pelossa.

Kiinalaiset eivät, yllättäen, tykkää siitä, että länkkärit naureskelevat heille ja heidän käännösvirheilleen. Kukapa naureskelusta tykkäisi. Hieman omatunto kolahti. Etenkin, kun ottaa huomioon, että mekin aurasimme maan halki opettelematta vastavuoroisesti juuri yhtään kiinaa, maapallon yleisintä kieltä...

Käytöstavat ja niiden puute on jännä juttu, puolin ja toisin. Jotenkin luulisi, että "tee niinkuin toivot muiden tekevän sinulle" olisi aika looginen lähestymistapa kaikkeen, uskonnosta tai sen puutteesta riippumatta. Tai oma suosikkini: "toimi aina niin, että toiminnastasi voitaisiin tehdä yleinen laki" (Immanuel Kant: kategorinen imperatiivi). Ehkä jo joskus ensi vuosituhannella yllämme moiselle kehitysasteelle!

Ja tässä niitä naureskelun aiheita - kylttikukkasia.
"Tuholaiset eivät sallittuja". Pitäisi kaiketi olla: no pets allowed, ei lemmikkejä. 
Do me! Sekstailupyynnöstä tuskin on kyse kuitenkaan, nuudeleita vain tarjolla.
Ei yhtään Starbucksin oloinen logo tällä Caribbean Coeeff:iilla, Karibian Kavhilla. Eikun kahvilla.
Superkätevä lentokenttäkeksintö Xi'an:issa. Lukittava, vuokrattava nukkumakoppi! Tällaisia joka paikkaan, myös työpaikkojen alakertaan lounastorkkuja varten, kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!