18.5.2014

Riittävä kielitaito

Kommenttiboksiini tuli jo aikaa sitten kysymys, että mikä on riittävä kielitaidon taso Australiassa työskentelyä varten.

Taso luonnollisesti riippuu monesta asiasta, kuten työnkuvasta ja ammattialasta, sekä siitä, haluaako tehdä oman ammattinsa töitä vai kelpaako mikä tahansa mainostenjako. Ja siitä, miten nopea yleisesti ottaen on omaksumaan uutta asiaa. Yritän silti lähteä tätä vyyhtiä purkamaan.

Arvioidaan oma kielitaito alkuun. Olen aina ollut kouluenglannissa hyvä ja sain siitä ysejä läpi kouluaikojen. YO-kirjoituksissa napsahti M eli 8, mihin petyin, koska odotin E:tä eli 9:iä. Lisäksi olen opiskellut englanniksi ulkomailla yhteensä vuoden ennen Australiaan muuttoa ja yritin myös pitää kielitaitoa yllä lukemalla romaaneja englanniksi. Vaihto-opiskelupätkä Kanadassa varmasti antoi hyvät lähtölöylyt tälle Australiassa pärjäämiselle. 

Menestys kouluenkussa on kuitenkin kahtiajakoinen asia. Ulkopuolisten silmissä englantini on ilmeisesti muutostani asti ollut täysin riittävää ja sujuvaa, koska alkuperämaakseni on alusta asti veikattu Irlantia. Itse kuitenkin jämähdin aluksi mykkänä tervaan:

Pöllähdin tänne muuttaessani tilanteeseen, jossa en odotuksistani huolimatta aina osannutkaan eli jäin änkyttämään ja sanattomaksi. Sanastoa kun olisi kymmeniätuhansia sanoja, joista en kaikista koulukehuista huolimatta tiennytkään kuin murto-osan. Työnhaastattelut ja työnhaku-puhelinsoitot sitoivat kielenkannat jännityksen voimalla.  

Kun sitten nykyisen työni sain, asiakirjoittaminen ja kokouksissa mielipiteen sanominen tuntuivat helkutin vaikeilta, kun ei voinutkaan luottaa siihen, että ope kyllä korjaa punakynällä. Se, että pomo korjaa punakynällä, ei ole hyvä juttu. Olo oli kuin pussinperän hikipinkolla, joka lähtee Oxfordiin opiskelemaan ja tajuaa, että ei jumpe, minähän olen ihan pikkutekijä tässä. 

Muttamutta. Todellisuudessa englannin ei tarvitse olla lähellekään täydellistä täällä pärjätäkseen. Pääasioita ovat, että uskaltaa kommunikoida, ymmärtää muita ja tulee itse ymmärretyksi. Lauseiden ei tarvitse olla shakespearea vaan simppeleitä neljän sanan pätkiä. Itse yllätyin kovasti, kun pomoni n. vuosi sitten sattui sanomaan, että keskustelutaitoni on kirjoittamistani parempaa (vaikka tekstintuotossakaan ei sinällään vikaa ollut, kuulemma).

Itse olin kuvitellut, että asiaintila on juuri toisinpäin - keskusteluissa kun lähinnä nyökyttelin päätä ja heittelin puolen sanan kommentteja. Nähtävästi keskustelutaidon arvostus syntyi siitä, että suomalainen perinteisesti kuuntelee keskeyttämättä, ei puhu päälle ja muistaa toisen sanomiset yksityiskohtaisesti.

Ausseja ahdistaa, jos he eivät saa selvää toisen puheesta tai jos vastapuoli ei ymmärrä, mitä he sanovat. Ymmärryksen välittyminen ja samalle sivulle pääsy on ehdoton edellytys onnistumiselle. Normiaussi ei kovin vaikeasti puhu (mahdollista aksenttia lukuunottamatta), ja jos pystyt seuraamaan Kauniita ja Rohkeita ilman tekstitystä, pärjäät kyllä täälläkin, ainakin alkuunpääsyn verran.  

Ennen Australiaan töihinpyrkimistä kannattaa tehdä testi omalla työpaikalla Suomessa - eli miettiä, osaisinko hoitaa kaikki nämä samat jutut englanniksi. Jos työsi on myydä jätskiä, 99%:llä varmuudella osaat, koska nuoren polven suomalaiset keskimäärin puhuvat kohtuullisen hyvää englantia. Kun vain uskaltavat alkaa puhumaan! Jos työsi on olla projektipäällikkö tai sairaanhoitaja, voi olla vaikeampaa, tai ainakin vaatia englanninkielisen työsanaston opettelua. 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä vaatimattomampaa englantia puhuu, sitä todennäköisemmin päätyy sellaisiin hanttihommiin, joissa ei tarvita keskustelu- ja kirjoitustaitoja. Juurikin se mainostenjako, siivous, pizzanpaisto, mäkkäri...

Varoituksen sanana, että jos englantisi on kovin yksinkertaista tai joudut usein kysymään, että mitä, aussit herkästi kuvittelevat, että olet tyhmä - kielitaidottomuuden sijasta. Lienee universaali ilmiö, mutta silti raivostuttava. Pitäisi olla joku signaali sille, että tiedän kyllä tästä aiheesta, mutta en juuri nyt muista oikeita sanoja!

Viralliset kielitaitovaatimukset ovat yksi hyvä mittari. Työnantajan sponsoroimaa pysyvää oleskelulupaa (viisumi 187) varten IELTS-enkuntestistä on saatava vähintään 5 arvosteluasteikolla 1-9. 5-tason kuvaus: Kieli on osittain hallussa, ymmärtää useimpien puhetilanteiden yleismerkityksen, mutta tekee paljon virheitä. Pystyy keskustelemaan perustasolla omasta ammattialastaan. 

Itsenäisesti haettavaa pysyvää oleskelulupaa (190) varten minimivaatimus on IELTS-tulos 6: Kieli on pääosin hallussa, mutta virheitä, kuten väärinymmärryksiä ja vääriä sanavalintoja saattaa ilmetä sillon tällöin. Pystyy käyttämään ja ymmärtämään melko monimutkaista kieltä, etenkin tuttuja aiheita koskien. Huom. tuloksella 6 ei saa yhtään pistettä viisumihaun pistetestissä, eli tämä on vasta minimivaatimus. 

Jotta niitä viisumipisteitä saa, on pätkäytettävä vähintään IELTS-tulos 7: Kieli on käyttövalmista, mutta satunnaisia virheitä ilmenee joissain tilanteissa. Pystyy käyttämään vaikeaakin kieltä yleensä hyvin ja ymmärtää monimutkaista päättelyä. 

Ylimmille tasoille 8 ja 9 yltävät lähinnä korkeakoulutetut natiivit eli englantia äidinkielenään puhuvat, mutta mahdollisesti myös pitkään englantia korkeatasolla opiskelleet tai englanninkielisessä ympäristössä eläneet. Itse sain pari vuotta sitten IELTS-tuloksen 7,5 ja E puolestaan sai 8,5; mutta hän puhuu englantia toisena äidinkielenään ja on maisterikoulutettu kuten minäkin. 

Miten sitten tietää, mikä näistä vastaa omia taitoja? Itse karkeasti arvioisin, että IELTS-tulos 5 vastaa kouluenkun seiskaa, IELTS 6 kouluenkun kasia ja IELTS 7 kouluysiä. Vaihtoehtoisesti, jos ymmärrät YLE:n nettisivujen englanninkielisiä uutisia ja pystyisit kirjoittamaan samat jutut kielioppivirheittä, tasosi on mahdollisesti luokkaa 6-7.

Jos ymmärrät monimutkaista akateemista tekstiä ja pystyt virheettömästi kirjoittamaan samat, tasosi on mahdollisesti luokkaa 8. Ja jos ymmärrät tämän IELTS-arvostelutaulukon, tasosi on mielestäni vähintään 5.

Oma mielipiteeni on, että IELTS-testi on vaikeampi kuin miltä näyttää ja kuulostaa. Mutta syy ei ole kielen vaikeus, vaan kompakysymykset ja tietynlainen vastaamisen malli, jota he odottavat. IELTSiä varten kannattaa treenata etsimällä netistä ilmaisia vanhoja testejä vastauksineen. Esimerkiksi Kanadan maahanmuuttoviraston sivuilla on oikeaa vastaava ilmainen testi, löytyy täältä.

Jos et koulussa pärjännyt, ainahan englantia voi opetella omatoimisesti, mennä kansalaisopistoon tai lähteä vaikka kielikurssille. Paras opettaja tietenkin on englanninkielisessä ympäristössä oleskelu. Tänne vaan lomalle tai vähintään sille WH-vuodelle testaamaan, miten sujuu! 
Videokonferenssista ei meinaa tulla mitään kielimuurin takia. 

2 kommenttia:

  1. hyvä teksti, auttaa varmasti montaa ulkomaille lähtöä suunnitelevaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!