9.1.2014

Mitä seuraavaksi?

Kirjoitin pitkää postausta aiheesta "viisumit" Perth-selviytymisoppaan seuraavaksi osaksi. Tämä aihe vaatii kuitenkin kohtuullisen paljon faktojen tarkistusta ja taustatyötä, joten palaan hetkeksi helpompiin ja nopeammin käsiteltäviin aiheisiin eli omiin mielipiteisiini :)

Ranskan-vieraat on nyt saateltu kotimatkalle ja asunto järjestelty normaaliin uskoon, mikä tarkoittaa tyhjää vierashuonetta, puolityhjää jääkaappia (ilman ylitsevuotavana pursuilevia juustotarjottimia ja komppanialle valmistettuja illallisia) ja myös tyhjää viinikaappia. Kylppäristäkin katosi kaksi kolmasosaa tavaroista, kun vieraat pakkasivat omat purkkinsa ja putelinsa.

Toisaalta on nyt ihana huoahtaa omassa rauhassa, toisaalta eiliset jäähyväiset olivat itsellenikin kyyneleiset - oli kuitenkin aikamoinen etuoikeus myös minulle saada osallistua moiseen välimerelliseen, raikuvaan, yrttientuoksuiseen "mamma kokkaa ja hoitaa"-perhe-elämään.

Visiitti oli henkisesti haastava siinä mielessä, että suomalaisena mieluummin hautaa vaikeat aiheet maton alle ja mumisee jotain puolikuuluvaa, jos uhkaa tulla konfliktia päivällispöydässä. Ranskalaiset sen sijaan mätkivät suorilta menemään, ujostelematta, ja itse kunkin mielipiteet on äänekkäästi ja joka illallisella haastettu, ylistetty tai täysin tyrmätty tässä parin kuukauden mittaan.

Aiheet myös vaihtuvat lennosta, ja hämmästelin mielessäni moneenkin kertaan sitä, miten äsken (minun silmissäni) tulisesti riidellyt perhe onkin sekunnin päästä harmonisen yhtä mieltä jostain toisesta aiheesta. Vilkasta ja eläväistä menoa, sanoisin.

Säät ovat puhuttaneet täälläkin, sillä uutisten mukaan USA:ssa koetaan erityisen kylmää rintamaa, Euroopassakin myrskyää - ainakin Iso-Britannia näytti kärvistelevän rankkasateiden ja tulvavesien alla -, ja Australian itärannikolla puolestaan on niin kuuma, että lepakot tippuivat taivaalta, lämpöhalvaukseen kuolleina. Ei ihan normivuosi kenellekään, näyttää. Suomessa talvi ilmeisesti ihan vasta alkoi.
Sen sijaan täällä Perthissä -
on aivan täydellinen sää.

Lämpötilat ovat joulun jälkeen pysytelleet +25-30 välillä, vain yhtenä päivänä on hyökitty +38:aan. Aurinko paistaa, leppeä tuuli puhaltelee, ja iltaisin piknikillä on saanut kääriytyä peräti villatakkiin. Ennenkuulumattoman viileää Perthin vuodenvaihteeksi. Saatiinkin selitellä moneen kertaan E:n vanhemmille, että ei, emme huijanneet tai liioitelleet säiden suhteen.

Nämä kun varasivat matkansa tarkoituksella marraskuun alusta tammikuun alkuun, jotta eivät paistuisi tammi-helmikuun helteissä. Tammi-helmikuu olisi kuitenkin sopinut heidän aikatauluunsa paremmin, ja selvästikin heitä hiukan harmitti, että piti jättää perheyritys raksuttamaan tyhjilleen jo marraskuussa. Mutta kuka näitä kelejä pystyy ennustamaan!

Itse olen perhevierailun ohessa pohdiskellut oikein urakalla omaa tulevaa vuottani. Olen nyt ollut samassa työpaikassa 2,5 vuotta, ja alun perin ryhdyin koko hommaan väliaikaisasenteella "kuhan nyt jotain, että alkuun pääsen". Olen alkanut haikailla toisenlaisiin tehtäviin ja enemmän ympäristö- ja kestävä kehitys-puolelle.

Perthissä, jos missä, on tälle asenteelle tilausta, sillä täällä eletään kuin viimeistä päivää rahan- ja resurssientuhlauksen suhteen. Hädintuskin kierrätetään, saati pyritään mihinkään sen ekologisempaan elämäntapaan.

Nyt pitäisikin vain löytää jostain polku, jota pitkin tällaiselle uralle pääsee. Vuosikausien pätkä- ja projektitöistä valtion vakivirkaan hypänneelle on myös todella iso kynnys heittäytyä takaisin mihinkään taloudellisesti epävarmaan, etenkin nyt, kun asuntolainakin kolkuttelee ovella.

Täällä julkissektorilla on myös aivan loistavat lomaedut: itselläni onkin jo 3+2 viikkoa lomaa buukattuna tälle vuodelle, ja varmaan onnistun vielä nyhtämään viikon tai pari lisää, jos uhraan palkkarahoja vapaa-ajaksi. Eli yksityispuolelle vaihto toisi tullessaan todennäköisesti kiinnostavamman, nopeatempoisemman työn, mutta myös enemmän epävarmuutta ja vähemmän rentoa otetta elämään.

Myös E painiskelee samanlaisten työpohdintojen alla, sillä seikkailuoppaana työskentely on selvästikin sydäntä lähellä, mutta tietää myös yrittäjämäistä 24/7-valmiutta työntekoon, menetettyjä yhteisiä viikonloppuja sekä ei-kovinkaan-suurta palkkapussia, kun tehdyt vuorenkorkuiset tunnit ja kuukausipalkan muuntaa tuntiliksaksi.

Saa nähdä, mitä vuosi tuo meille kummallekin tullessaan ja vastaavasti, mitä itse onnistumme puristamaan tästä vuodesta irti!
Onnea ja menestystä vuodelle 2014 kaikki!

2 kommenttia:

  1. odotan viisumipostausta innolla ! En tiedä onko liian henkilökohtaista kysyä, mutta millaisella koulutus/työpohjalla austraaliaan lähdit ?

    VastaaPoista
  2. Vastaus on tätä postausta seuraavassa postauksessa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!