23.1.2014

Olotiloja

Olen vieläkin puolikuntoinen: viikon röhimisen jälkeen päädyin viimein lääkärin pakeille, joka tunnisti keuhkoputkentulehduksen ja pätkäytti hoidoksi antibiootit. En ole juuri koskaan kipeä tavallista nuhaa kummemmin, joten kesti kauan tajuta, että lievä kuume ja todella sitkeä ja rasittava yskä eivät lähdekään itsestään. Samaan aikaan täällä eletään kuumaa kesää, eli lämpötilat ovat olleet puolitoista viikkoa +35-38-haarukassa. Aivan liian kuumaa nukkumiseen siis.

Jostain kumman syystä aussitalossa on oletusasetuksena ilmastointilaite pelkästään olkkarissa, ei nukkumatiloissa – jos siis ilmastointi on asennettu, yli 30 vuotta vanhoissa taloissa sitä ei läheskään aina ole. Meidän asunto on siitä kummallinen/rasittava, että ilmastointilaitteen moottori on parvekkeella (normiratkaisu sinänsä), mutta parvekkeelle pääsee vain makuuhuoneesta.

Jos ilmastointia huudattaa olkkarissa, ei viileä ilma koskaan kulkeudu käytävän päähän tunkkaiseen makkariin (ikkunoita ei voi avata, tai helle läkähdyttää seisaalleen), etenkään, kun ilmastoinnin moottori tuputtaa vastavuoroista paahtimenkuumaa ilmaa parvekkeen oven rakosista suoraan makkariin. Jouduimme siis näin hellepäivien ajaksi muuttamaan kesäleiriin olohuoneeseen: vierashuoneen patja lattialle ja tadaa, siihen nukkumaan viileä puhalluksen alle! Muttamutta.

Tein havainnon, että lievän kuumeilun aiheuttama kosketusherkkä, aristava kroppa yhdistettynä kuivaa ilmaa puhaltavaan koneeseen tuottaa tulokseksi määrittelemättömän epämukavan olotilan. Havainnoin myös, että tällainen sama olo on ollut ennenkin, nimittäin jotakuinkin aina talvisin Suomessa. Silmiä aristaa, kurkkua kuivaa, iho ärtyy, muuten vaan ahdistaa ja haittaa. Ja olen vakuuttunut, että tämä fiilis seuraa liian kuumasta ja kuivasta, koneellisesta sisäilmasta. Suomalainen kuiva talvinormilämpö sisätiloissa (+25) ei näköjään ole minun juttuni.

Australian ehdoton plussapuoli ja top 10 – kokemus itselleni on melkein ympärivuotinen mahdollisuus elää luonnonhelma-telttailuhengessä ja nukkua parvekkeen ovi ammollaan kolme neljäsosaa vuodesta (keväät ja syksyt sekä osa kesäöistä, kun lämpötila laskee riittävästi, ja muutamina lämpiminä öinä talvella). Ainakaan itselleni ei ole mitään parempaa kikkaa syvään yöuneen kuin raikas, hyvin tuuletettu makkari, lämpötila +14-18, parinkympin kieppeilläkin käy jos nakkaa täkin menemään.

Hyvissä ajoin aamuyöstä aloittavat laululinnut vain lisäävät kodikasta tunnelmaa – tosin vain minulle. E ei kestä ollenkaan kovaäänisten ja varsin päättäväisten tirppojen sirkutusta, etenkään täkäläistä variksen ääntä krlulrlalolallaaaaaooooouoh (kuuluva, pitkä, surkea, venytetty särkynyt valitus, joka laskee masentunutta loppua kohden), ja nukkuu joko korvatulpat korvissa tai käy sulkemassa oven, kun orkesteri aamuneljältä aloittaa. 

Itse en rauhoittavampaa ääntä tiedäkään kuin täkäläiset huilistiharakat ja kyyhkyt pihapuussa kujertelemassa. Tästä linkistä löytyy äänikirjasto Australian yleisimpien pihalintujen ääniä. Kannattaa klikata ainakin magpie, harakka (aivan erilainen kuin suomalainen ja itse tykkään kovasti aussiharakan aamuhämäräkukerruksesta), varis eli raven, sekä kookaburra, naurava lintu! http://www.anbg.gov.au/sounds/

Tarkoituksenani oli listata vaikka millä mitalla muitakin olo- ja tunnetiloja, joita Australia aiheuttaa/mahdollistaa, ja joita vertailla suomalaisiin.  Näköjään puolikuntoiset aivoni eivät enää muista, mitä juttuni alussa suunnittelin, joten palataan asiaan seuraavassa osassa J

2 kommenttia:

  1. Minäkään en kyllä mitään sen parempaa aamu- ja iltaääntä tiedä kun kookaburran laulu auringon noustessa (ja laskiessa). Magpiet tuovat minulle jotenkin mieleen R2D2:n :D

    VastaaPoista
  2. Hahaa Sami on muuten totta, että harakka on kuin RD2D! Enpä aiemmin tajunnut! Mutta jotenkin sellainen lempeämpi saundi on harakalla kuin robotilla kuitenkin :) Ja kookaburra saa aina hymyn huulille, kookaburra yksinäänkin kuulostaa kokonaiselta apinalaumalta riekkumassa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!