Kotia ostamassa - tässäkö se on!

Tuumasta toimeen. Jätin tänään tarjouksen kerrostalokolmiosta Claisebrookissa, eli alueella, jolla nyt asumme. Ja josta kumpikin pidämme eniten Perthissä. Teoriassa läpimenon kanssa ei pitäisi olla kysymysmerkkejä, sillä tarjosin kiltisti sen, mitä pyydettiin (tingattuani ensin moneen otteeseen, että eikö tästä nyt piekana sentään yhtään tonnia tulla alaspäin!). Jännittää silti, että miten käy.

Hinnan putoamattomuus ei yllätä, sillä tiedän, että yleensä täällä joutuu tarjoamaan pyyntihinnasta ylöspäin, ellei omistaja ole aivan epätoivoinen. Tämä oma kohteeni sattuu olemaan off-the-plan eli vasta rakenteille tulevan rakennuksen viimeinen asunto, ja rakennusliikkeellä ei selvästikään ole sen myynnin kanssa paniikki päällä ja pitivät ovh-hinnan. Siinä vaiheessa kun rakennus on pystyssä, arvo/hinta on näillä markkinoilla noussut jo muutaman kymmenen tuhatta, ja eivät siis halunneet lähteä alennusmyyntiin. Ei auta. Alue on hyvä, rakennusliike maineikas, asunto juuri oikean kokoinen ja kuvissa vetävän näköinen, sekä budjettiin sopiva (vaikkakin yläkantista), joten nimi paperiin vaan.

Aavistuksen kauempaa ja vasta kehittyvältä alueelta, Highgatesta, olisi saanut vastaavan rakenteilla olevan kolmion $22 000 halvemmalla. Kävimme seutua tutkimassa E:n kanssa, ja kyllähän sielläkin asuisi, mutta ollaan selvästikin nyt aivan liikaa tykästytty tähän Claisebrookin seutuun ja kauniiseen, kodikkaaseen ympäristöön. On vettä, vehreää, tyylikästä eurooppalaishenkistä rakennuskantaa ja paljon kahviloita ja ravintoloita. E:n mielestä tunnelma on kuin Ranskan Rivieralla, etenkin kun Claisebrook-kanaalissa näkee kesäpäivisin alueen asukkaita veneilemässä ja hypähtelemässä jahtiensa kannelta kahville, lounaalle ja siiderilasillisille kanavanvarren kahviloihin. Pitikin päätyä näin fiinille seudulle ja ihastua tällaiseen elämänmenoon!

Jos siis onnistaa ja tarjous tärppää, niin tällaiselta näyttää meillä reilun vuoden päästä, kun talo valmistuu. Havainnekuvia, vain markkinointitarkoituksiin, kuten minulle on moneen kertaan toisteltu (etten nosta syytettä siitä, että valmiin kokolattiamaton väri onkin harmaampi kuin kuvassa...).

"Rappukäytävästä", tai pikemminkin sisäpihakäytävältä.

Alimmainen kuva ei ole meidän pihasta, mutta kylläkin huudeilta, näissä maisemissa kävelen useampaan kertaan viikossa mm. töistä bussilla tullessani.

Hinta kirpaisee, mutta kirpaisisi satatuhatta vähemmänkin, kun ei ole talokauppojen hintoihin tottunut. Tämä on siis ensiostokseni. Laskeskelin tosin eilen, että Suomessa samalla takaisinmaksuajalla ja ostovoimalla (eli suomalaiseen palkkaani suhteutettuna), pystyisin ostamaan enintään 120 000€ hintaisen asunnon, ja upouutta kolmiota ei Helsingin keskustasta tuolla rahalla irtoa. Samat huoneet, neliöt, suhteellisen sijainnin ja uutuusasteen saisin hintaan 340 000€, johon Suomessa pystyisin/pystyisimme ehkä 40 vuoden laina-ajalla.

Silläkin uhalla, että kuulostan (taas kerran) epäisänmaalliselta: en ihan rehellisesti tajua, että miten kellään on Suomessa varaa yhtään mihinkään?

Edes vuokriin, sillä hoksasin eilen Oikotietä tutkiessani, että E ja minä maksamme nyt vuokrakolmiostamme suunnilleen Helsingin kolmiokeskivuokraa (1200€), mutta kummankin palkka on täällä Suomea huomattavasti parempi. Ja ei tämä tässä asuminen silti ilmaiselta tunnu, päinvastoin, saa sitä täälläkin punnita miten rahansa käyttää. Asuntomarkkinoiden ja -vuokrien tutkiskelu on viimeistään naulannut jo aiemman huomioni/väitteeni, että Suomessa saa elää aivan kädestä suuhun, vaikka olisi millainen ammattilainen, tekijämies- tai nainen, koulutettu, motivoitunut ja jo urallaan edennyt.

Välittäjä arveli, että Claisebrookin-kohteen hinta nousee todennäköisesti kolme-neljäkymmentätuhatta jo siinä ajassa, kun odottelemme sen valmistumista, ja tähän arvioon itsekin uskon alueen myyntitilastoja hyvän aikaa seuranneena. Eli tuskin huonoin mahdollinen kohde, minne säästöpossunsa sisällön voi tursata. Kunhan on sitten sen veroinen kuin on luvattu ja markkinoitu!

Off-the-plan kohteissa ottaa aina riskin, koska kuvat ovat kuitenkin vain havainnekuvia, ja pinnat ja viimeistelyt ovat jokaisen mielikuvissa varmasti aavistuksen erilaiset kuin lopputulema. Joten kyllähän tässä hiukan jännittää, että mitä sitä tuli ostettua. Tosin tarjouksen hyväksymisen jälkeen maksan vain 10% ostohinnasta pantiksi, ja loput 90% maksamme (murto-osan säästöillä ja leijonanosan asuntolainalla), kun asunto on valmis ja siirtyy nimiimme.

Prosessi toimii niin, että ensin odottelen tarjouksen läpimenoa, minkä jälkeen välittäjä ottaa yhteyttä settlement agent'iini, eli kaupanteko-laki-ihmiseen. En tiedä, mikä settlement agent on suomeksi, koska sellaista ei siellä tietääkseni käytetä. Australiassa kummallakin osapuolella, myyjällä ja ostajalla, on oma lakineuvojansa, ja itse en voinut strata- eli asunto-osaketta ostaa ilman settlement agenttia; kiinteistönvälittäjä ei suostunut myymään. En ole ihan varma, että voidaanko kaupanteko ilman settlement agenttia tosiaan kieltää, mutta toisaalta, menevätpähän kaikki paperit ja lakipykälät oikein. Tämä on lisämaksullinen palvelu, josta oman asuntoni kauppahinnan perusteella veloitetaan $1800 (plus alv). Paitsi että oma settlement agenttini on tutuntuttu, joten saan palvelut hintaan $1200 (plus alv).

Lainan joudun/joudumme ottamaan vasta lähempänä talon valmistumista, sillä kuten aiemmin totesin, tässä vaiheessa ei makseta mitään. Kymmenen prosentin deposit eli vakuus menee rahastotilille, jota hallinnoi kiinteistövälitysfirma. Hekään eivät rahoihin pääse käsiksi ennen kuin kaupat on viimeistelty vuoden päästä. Korko kertyy minulle, joten tässä vaiheessa ei ole mitään menetettävää.

Settlement agentin lisäksi toinen Aussilan erikoisuus, jota Suomessa ei tietääkseni asuntokauppakuvioissa ole, on mortgage broker eli asuntolainaneuvoja. Tämä on ns. kolmas osapuoli eli ei kiinteistövälittäjä eikä pankin edustaja. Brokerin tehtävä on etsiä ja neuvotella asiakkaalle paras lainapaketti. Broker saa välityspalkkion siltä pankilta, jonne asiakkaan ohjaa, mutta palkkio on käsittääkseni samansuuruinen joka pankilta, joten teoriassa broker ei puolla suuntaan eikä toiseen. Olen jo etsinyt itselleni brokerin, jälleen tutunkauppojen kautta, mutta toisin kuin settlement agentin suhteen, tässä meni pieleen.

Broker oli - WA:n no worries-malliin - aivan liian huithapeli numeroiden kanssa, ja löysin itse sekä ennen että jälkeen neuvontatuokion netistä paljon parempia lainatarjouksia. Brokerit eivät myös välttämättä tarjoa muita kuin isoja pankkeja, kun taas Aussilassa toimii myös ns. second tier-pankkeja eli pienempiä lähinnä nettipalveluna toimivia pankkeja, sekä erilaisia lainayhtiöitä, kuten Aussie Home Loans.

En ole tähän enemmälti perehtynyt, mutta käsittääkseni monet lainayhtiöt ovat aloittaneet toimintansa esim. vakuutusyhtiöinä, eläkerahastoina tai valtion asuntotuotantorahoittajina, mutta sittemmin laajentaneet/muuttaneet toimintaansa yksityisiksi asuntolainoittajiksi. Tosin moni (ellei suurin osa) on nykyään pankkien omistuksessa. Itse olen tiiraillut lainayhtiötä nimeltään State Custodians, joka vaikuttaa korkoprosenteiltaan kilpailukykyiseltä sekä eettiseltä toimijalta. Jos jollakulla sattuu olemaan tästä tietoja, otetaan vastaan kommenttiboksiin!