Kotia ostamassa osa 1

Nyt ollaan jännän ääärellä. Olen alkanut tositarkoituksella metsästää ostettavaa kohdetta, kotia siis. "Vastahan te muutitte", kuulen sieltä ruudun toiselta puolen. Jep, ja tarkoitus on jatkaa tässä ihanassa vuokrakämpässä asumista vuokrasopimuksen loppuun, eli vuoden päähän. Suunnitelmana onkin rakennuttaa, tahi todennäköisemmin ostaa ns. off-the-plan property eli asunto kerros- tai rivitalosta, joka on olemassa vasta paperilla. Tällä hetkellä myytävät asunnot valmistuvat vuoden 2014 loppupuolella - mikäli siis aikataulu pitää.

Suomessahan tämä metodi on jo aika tuttu, ja isot rakennusliikkeet myyvät hyvän osan asunnoista ennenkuin yhtään kiveä on muurattu. Tänne Australian perukoille eli Perthiin tapa on vasta tuloillaan, ja aiemmin näistä off-the-plan kohteista ovat olleet kiinnostuneet vain ulkomaiset sijoittajat, jotka lähtökohtaisesti aikovat vuokrata asuntoa asumatta siinä itse päivääkään. Normiperthiläinen ei ylipäätään osta asuntoa, vaan aina oman talon omalla tontilla, omalla autotallilla ja omalla grillausterassilla. Perth on Australian osavaltiopääkaupungeista "vähiten kaupungistunut" ihan mitatusti, eli täällä on vähiten ns. high density-rakentamista (kerrostaloja ja rivareita) ja prosentuaalisesti ylivoimainen enemmistö omakotitaloja.

Itselleni kerrostalo- tai rivariasuminen on melkeinpä luontevampaa kuin koko talosta huolehtiminen. Kunhan ei taloyhtiössä elely mene liian vaikeaksi, riitaisia tarinoita on maailma pullollaan. Mutta tätähän ei ennakkoon tiedä, ja kummassakin ostoksessa olisi puolensa. Talo vai asunto, elämän isoimpia päätöksiä.

Olen tutkaillut tarjontaa netistä jo vuoden päivät, ja nyt viimeisen kuukauden aikana vihdoin rohkaistunut ottamaan yhteyttä rakentajiin. Pankki tyrkkäisi lainan kouraan ja asuntokauppatilanne - hintapyytely siis - on rauhoittunut vuoden-parin takaisesta tykityksestä, jossa mikä tahansa katollinen meni kaupaksi päivässä. Nyt hintojen nousu on pysähtynyt ja esimerkiksi keskustan kerrostaloasunnoissa hinta on tullut selvästi alaspäin.

WA:n 2010-2011 kaivosbuumin aikaan tänne vyöryvien työnhakijoiden piti saada majapaikka vaikka kiven kolosta, ja kaivoskaupungeissa kuulemma asui (asuu?) väkeä aivan yleisesti asuntovaunuissa ja osa jopa teltoissa väliaikaisesti, saadakseen hommat käyntiin, palkkaa tilille ja paremman majoituksen. Koska kaivostyöntekijät asuvat yleisimmin Perthissä ja lentävät töihin outback'iin, Perthin hinnat ja saatavuustilanne olivat suorastaan naurettavat. Vuokra-asunnoista vain 1% oli vapaana ja 99% asuttuina. Hakijoita sen sijaan oli kymmeniä per vapaa kämppä. Täkäläiset kaavoittajat yllätettiin aivan housut kintuissa buumin aikana.

Buumin puskemana Perth on levinnyt entisestään pohjoiseen ja etelään, ja moni uusi lähiö on melkeinpä tiettömän taipaleen takana (tai no, kyllä sinne moottoritie vie, mutta tie on ruuhka-aikaan tukossa ja tunnin työmatka suuntaansa ei itseäni nappaa). Nyt tilanne on kääntynyt laskuun, ja tiedän useampia, jotka ovat jo hyvän aikaa yrittäneet myydä syrjässä olevia, kohtuuhintaisia, upouusia isoja luksusomakotitalojaan, mutta ei niille löydy enää ottajia. Kun valita saa, jokainen haluaa asua lähempänä keskustaa/työpaikkaansa, missä se työpaikka onkaan.

Olen paikantanut pari todella kiinnostavaa kolmiota, joissa hintapyyntö on kohtuullinen (Perthin yleiseen tasoon nähden), ja kaikki näyttää muutenkin oikein sopivalta. Sijainti, laatu, pohjaratkaisu jne. Kummankin suhteen olen tavannut kiinteistövälittäjän ja kävellyt ulos tapaamisesta täysin pöllämystyneenä. En siksi, että myyjä olisi puhunut pään pyörryksiin. Vaan siksi, että kumpikin myyjä on ollut aivan valmistautumaton kysymyslistaani, jonka olin ennakkoon laatinut. Kumpikin kyllä hankki kiitettävästi kaikki pyytämäni tiedot, mutta olivat siis siitä ihmeissään, että joku näkee niin paljon vaivaa etukäteen miettiäkseen, mitä ostokohteesta pitää tietää: kuten rakennusliikkeen nimen ja aiempien kohteiden osoitteita voidakseen vertailla laatua.

No herramunjee, eikö se nyt ole olennaisin tieto, kun ostaa jotain, mikä on olemassa vasta paperilla?? Jos en kerran ostamaani kohdetta näe, niin onhan minun nähtävä, mitä sama firma on aiemmin pykännyt? Ja ilmeisesti tämä ei ole tullut kellekään muulle ostajalle mieleen? Kumpikin myyjä oletti, että neiti rahapussi haluaa nähdä pelkästään värikartat ja kauniita havainnekuvia. Kun pyysin myös rivarin rakennekuvat ja kummankin asunnon sähköpiirustukset (nähdäkseni, montako pistorasiaa tulee ja missä lamput ovat), oli kumpikin pukumies ällikällä lyöty. Halusin myös matkaani kaikki mahdolliset paperit ja suunnitelmat kotona syynäämistä varten.

Toinen antoi mukisematta kaikki, mutta toinen myyjä pihtasi sopimusluonnosta, koska oli sitä mieltä, että turha sitä on tässä vaiheessa lukea, kun mitään ei ole lyöty lukkoon. Meinasi myös jättää liitteitä pois (strata- eli asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys, lakitekstejä strataan liittyen jne.), koska oli sitä mieltä, että "eihän näitä kukaan lue". Tivasin kaikki paperit matkaan ja ääni muuttui kellossa vasta siinä vaiheessa, kun sanoin, että teen legal work eli lakiasioihin liittyvää työtä (mikä on totta). Siinäpähän kuvittelee, että vastassa on lakimies, niin loppuu se ylimielinen "katsele näitä nättejä kuvia, eikö olekin kauniit värit?"-puhe.

Ilmeisesti omaa kotia etsivä perusperthiläinen, tai sijoitusasuntoa etsivä perus-singaporelainen, haluaa nähdä tasan markkinakuvat ja hinnan ja se on siinä. Huhhuh, jatkoa seuraa, kunhan etenen ostopolulla.