Uuteen kotiin

Muutto ja pari yötä uudessa kodissa nyt takana. Suurta ihmetystä ja onnea on aiheuttanut etenkin se, että Perthin keskustan yhden pääkadun varrella voi olla näin hiljaista öisin. Tosin on aiemmin tullut huomattua, että meluisimpia paikkoja ovat a) baarikadut ja b) highway'iden eli valtateiden reunamat. Tässä osassa keskustaa näköjään harvalla on tarvetta ajella läpi yön. Asiaa auttavat myös kadullepäin antavien ikkunoiden ja parvekkeen oven äänieristys. Myös naapurit ovat - ainakin toistaiseksi - olleet hipihiljaa.

Vaikka omaisuutemme koostuu muutamasta matkalaukullisesta emmekä läpikäyneet täysimittaista muuttolaatikot + huonekalut - muuttoa, venyi muuttopäivä silti pitkäksi. Halusimme muuttaa niin pian kuin suinkin, ja muutto osui siten arkipäivälle. Pääsimme viimeistelemään pakkaamiset ja siivoukset, sekä toteuttamaan varsinaisen tavaroiden raijaamisen vasta työpäivän jälkeen, ja uuden kerrostalomme parkkihallissa olimme vasta iltayhdentoista maissa. Kaksikerroksisessa parkkihallissa vastassa oli täysin odottamaton Amazing Race-tehtävä. Kiinteistövastaava oli infonnut, että vuokraamme kuuluvan parkkiruudun numero on sama kuin asuntomme numero. Parkkiruutujen numerointi ei kuitenkaan noudattanut mitään loogista järjestystä, vaan kaikki numerot oli viskottu hallin kahteen kerrokseen täysin satunnaisesti. Ainoa mahdollisuus löytää oma ruutu oli ajaa joka ikinen rivi päästä päähän (ja vielä tuplavarmistuksena kävellä kaikki rivit uudelleen), ja yrittää etsiä parkkiruutuun maalattu oma numero - joka usein oli ruutuun parkkeeratun auton keulan alla piilossa. Pitkän päivän jälkeen, puolenyön lähestyessä, moinen bingo olisi voinut ihan hitusen ärsyttää, mutta ihme kyllä jaksoimme pysyä tyyninä. Ja arvattavasti oman numeromme löytyessä, ruudussa oli jo jonkun toisen auto. Pakosti vain vahinko kiertämään ja oma vuokra-auto tämän rikkuriauton viereiseen parkkiin.

Arvattavasti nro 2, automme tuulilasiin ilmestyi seuraavana aamuna valituslappu, että parkkeeraamme luvatta toisen paikalla. Nohevasti siirsimme saman lapun meidän paikallamme parkkeeraavan auton tuulilasiin. Kun myöhemmin olimme hakemassa viimeisiä nyssäköitä peräkontista, vartioidun talomme vahtimestari hyökkäsi takavasemmalta tivaamaan, miten kehtaamme pysäköidä väärälle paikalle. Pätevä selityksemme päästi pulasta. Vahtimestari myös valaisi, miksi parkkiruudut ovat sekalaisessa järjestyksessä: kuulemma turvallisuussyistä. Jos naapuruksilla on jostain syystä jotain kärhämää, vierekkäiset parkkiruudut lisäisivät riskiä, että toinen keksii vandalisoida toisen autoa kostoksi. Jopas. Vahtimestarin mukaan käytännössä kaikkien strata - eli asunto-osakeyhtiöiden uudet parkkihallit noudattavat samaa sekalaislogiikkaa. Sinä aikana, kun etsii naapurin autoa, todennäköisesti pahin tunnekuohu laantuu ja naarmutus- tai tuulilasin mäiskintä-aikeet jäävät aikeen tasolle. Lisäksi, jos sattuu tietämään naapurinsa olevan esimerkiksi matkoilla ja auton tallissa, ja sattuu vahingossa lipsauttamaan tämän tiedon jollekin hämärätyypille, niin hämärätyyppi ei voi vain käydä hakemassa naapurin autoa parkista ilman pelkoa välittömästä kiinnijäämisestä. Kuulostaa hätävarjelun liioittelulta, mutta kai sitten on olemassa ennakkotapauksia, jotka ovat tähän systeemiin johtaneet.

Uusi kotimme on pieni mutta siisti ja uutuuttaan kiiltävä, ja sisältää kaiken tarvittavan. Vähintään yhtä hyvä asia on keskustasijainti, sillä työmatkani lyheni nyt kymmeneen minuuttiin entisen tunteroisen sijasta, hurraa! Helppo liikkuminen tuli testatuksi ja hyväksihavaituksi heti perjantaina, kun työpaikallamme vietettiin erään työkaverin läksiäisiä ja illanvieton ja lasillisten jälkeen pääsin kävellen kotiin tasan siihen aikaan kuin halusin, sen sijaan että olisin joutunut tähtäämään joko bussiin klo 18, bussiin klo 20.15 tai bussiin klo 23.15. Näin tiheään tahtiin meillepäin siis ennen pääsi, sinne Perthin kukkuloiden suuntaan. Perthissä suunnitellaan kiihkeästi erilaisia joukkoliikenteen parannuksia, on väläytelty mm. lähijunareittien pidentämistä perimmäisten suburbioiden perukoille, sekä eri kaupunkialueita rengasmaisesti yhdistävän light rail'in eli ratikan/kevytjunan perustamista. Nämä uudistukset toivotan riemulla tervetulleiksi, mutta odottaa niitä saa -etenkin, kun rahoitusta ei ole vielä edes suunniteltu - hyvän tovin. Perthistä voi tulla toimiva joukkoliikennekaupunki jo vuoteen 2030 mennessä!

Sisustusmakua à la Aussit. Kuva ei ole kodistamme, vaan huonekaluliikkeen tarjontaa. Valikoima on kaikkiaan paljon leikkimielisempää ja tyyleiltään vaihtelevampaa kuin Suomessa, eli ostajia on ilmeisesti joka lähtöön.