4.7.2011

14. Joka ainoa aamu seitsemäksi meen?

Palataan jälleen työkuvioihin, tosin työttömyyden näkökulmasta. Myös täällä on työttömyyskorvausjärjestelmä; työttömän ikä, aiemmat tulot ja omaisuus, parisuhdestatus sekä lasten määrä vaikuttavat kuukausisummaan. Äkkiä tutkaillen työttömyyskorvaus on yksinasuvalle n. $700 eli viitisensataa euroa/kk. Centrelinkin eli täkäläisen työkkäri-kela-sossun raha on tosin tiukassa, sillä se voidaan evätä, jos henkilöllä on käytettävissään tai likvidoitavissa 3000 dollarin edestä omaisuutta. Työttömät myös velvoitetaan erilaisiin aktivointitoimiin, kuten kursseille tai osa-aikatyöhön kunnan/yhdistysten alaisiksi.

Kuumana perunana pallotellaan, pitäisikö työtön aina velvoittaa töihin etuutta vastaan. Toisten mielestä tietenkin, koska sitä odotetaan joka tapauksessa kaikilta muilta, ja nämä muut pulittavat veroina myös työttömien elannon. Toisten mielestä vain tapauskohtaisesti, koska ei välttämättä ole pitkällä aikavälillä fiksua pakottaa työtön heti mihin-vain-pätkään/osa-aikaisuuteen, jos tällä olisi valmiuksia työllistyä koko- ja pitkäaikaisesti muutaman kuukauden työnetsiskelyn jälkeen. Ai juu, luonnollisesti etuudet on varattu Australian kansalaisille tai PR:n, permanent residencen eli pysyvän oleskeluluvan saaneille - he pääsevät etuuksien piiriin kaksi vuotta oleskeluluvan myöntämisen jälkeen.

Näyttää siltä, että harjoittelijoita ja työssäoppijoita ei täällä juuri tunneta, samaten pätkä- ja osa-aikatyöt ovat ainakin Perthissä peräti kiven alla (nyt kun kerrankin sellaisen haluaisin). Tarjolla on lähes pelkästään vakituista kokopäivätyötä - ihannetilanne työnhakijoille yleensä! Suomessahan on jo pahimmillaan ajauduttu siihen, että ammattiin valmistunut tai korkeakoulututkinnon suorittanut ei pääse palkkatöihin, ennen kuin on puurtanut 3-12kk palkatta tai puolikkaalla palkalla joko pakollisen oppilaitosharjoittelun, tai "vapaaehtoisen työkykyjen näyttöharjoittelun" muodossa (moniin työpaikkoihin on mahdotonta päästä suoraan palkalliseksi ilman harjoittelijavaihetta).
http://www.digipaper.fi/akavalainen/56114/index.php?pgnumb=32

Suomessa yritykset ja surutta julkissektorikin hyödyntävät loppumatonta harjoittelijavirtaa ahkerasti. Euroopanlaajuinen ongelma alkaa olla, että töihinpääsystä on lähes maksettava työnantajalle, ainakin oman työpanoksen muodossa. Laskennallisesti harjoittelijat tarjoavat työnantajille vuosittain jopa satojen miljoonien säästöt/tuotot, kun palkkaa maksetaan 0-50% alan normisummista. Virallisessa Suomessa ongelmaa ei ole, koska kukaan ei tilastoi harjoittelusta työllistymistä. Onko harjoittelusta hyötyä vai haittaa? Työkokemuksena kyllä, mutta miksi työkokemus ja työstä elantonsa ansaitseminen ovat toisilleen vastakkaisia?
http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/mot_palkattomat/kasikirjoitus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!