31.7.2011

Maasta- ja maahanmuuttoa

Virastossa työskentely tarkoittaa myös byrokratiaa, ja siitä loihe mieleen pohdiskella Suomen ja Australian käytäntöjen eroja. Kuten aiemmin kerroin, täällä ei ole olemassa väestörekisterijärjestelmää eikä sosiaaliturva/henkilötunnuksia. Henkilöllisyys todistetaan erilaisin kortein (passi, ajokortti, Medicare-eli sairausvakuutuskortti, Age Proof - eli syntymäaikakortti) SEKÄ jollain osoitetodisteella, kuten pankkitiliotteella tai kaasu-, sähkö-, vesi-, tai vuokralaskulla. Toisaalta, täällä on mahdollista asioida lähes missä tahansa ilman kansalaisuutta, kunhan vain omistaa riittävän määrän noita em. todistuskappaleita.

Vähän ennen mannertenvälistä muuttoamme luin Hesarista jutun, jossa Suomeen muuttanut amerikkalaismies oli juuttunut pahimmanlaatuiseen byrokratiapyörään. Hän ei pystynyt ilmoittautumaan työkkärin järjestämälle suomen kielen ja työkulttuurin perehdytyskurssille, koska hän ei ollut saanut tehtyä virallista osoitteenmuutosta maistraattiin. Sen voi tehdä vain, jos on Suomen sosiaaliturvatunnus. Sotun voi saada vain, jos on tehnyt virallisen osoitteenmuutoksen maistraattiin. Paitsi, jos saa työkkäristä todistuksen, että on ulkomaalainen ja on ilmoittautunut kyseiselle perehdytyskurssille. Sellaiseksi voi ilmoittautua vain, jos on virallinen osoite ja sotu! Jokainen virasto pallotteli vastuuta seuraavalle, eikä yrittänytkään edistää jenkin asiaa. Paljonkohan vastaavassa jamassa roikkuvia maahanmuuttajia Suomessa yhteensä on?

Johtopäätös on, että täällä virastokäytännöt ovat syntyneet maahanmuuton saneleman todellisuuden ehdoilla, kun taas Suomessa käytännöt ovat syntyneet siitä oletuksesta, että jokainen maan asukas on syntynyt maan rajojen sisäpuolella. Tänne on helppo - ainakin valkoisen eurooppalaisen - kotiutua, eikä vieroksuntaa, syrjintää saati rasismia kohtaa. Päinvastoin, alkuperä herättää täkäläisissä innon kertoa omista juuristaan ja/tai Eurooppa-kokemuksista. Jonkun isovanhemmat ovat brittejä, toisen kiwejä eli uusiseelantilaisia, kolmannen hongkongilaisia ja neljäs on muuttanut Mauritiukselta. Viides puolestaan lomaili Skotlannissa viime vuonna ja ihmettelee, miten on mahdollista, että niin pimeässä ja kylmässä maassa voi olla pysyvää asutusta!

Jaettu emigranttius aiheuttaa sen, että uusiin tulijoihin suhtaudutaan avuliaasti ja empaattisesti. Jokainen kohtaamamme täkäläinen - riippumatta alkuperämaasta - on halunnut jotenkin auttaa kotiutumistamme tänne, joko käytännön neuvojen ja avun tasolla, tai ystävällisellä suhtautumisella ja tervetulotoivotuksilla. Tietysti voin puhua vain omista kokemuksistamme, ja tarina jättää kertomatta, miten muut tänne muuttaneet ovat pärjänneet. Australia on tunnettu jyrkästä kannastaan (vene)pakolaisia kohtaan, ja aboriginaalien asema täällä ei ole kehuttava - sekä syrjinnän, että omien asenteidensa takia. On silti merkillepantavaa, että toisin kuin netti-Hesarin sivuilla, täällä aidosti "monikulttuurisen" maan mediassa näkee muutakin asiaa kuin jatkuvaa jankkausta siitä, pitääkö rajat sulkea nyt vai huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!