28.7.2011

Yleisiä hajahuomioita

Päiväni irlantilaisena jatkui taas tänään, kun työpaikalla ihasteltiin gaelinkielistä nimeäni. Eli edelleen jokainen uusi tuttavuus uskoo, että olen Irlannista, päätellen aksentistani ja nimestäni. Itse en tiedä yhtään irlantilaista nimeä, eli en voi olla täsmävarma, asuuko vai eikö vihreällä saarella Anuja. Suomalaista häkeltävä tapa on myös yltiötuttavallinen puhuttelu, eli olen työkavereille ja kaupan myyjille milloin love, milloin dear, joskus jopa cutie eli rakas tai söpöliini. Olen noteerannut, että puhuttelutapa on tavallisin itseäni vanhemmilla naisilla, ja me nuoremmat olemme sitten niitä mussukoita. 

Tänään pääsin myös tarkkailemaan täkäläisiä työpaikkaläksiäisiä. Virastossamme on kuusi kerrosta, tusinan verran osastoja ja puolentoistasataa työntekijää. Joltain kolmoskerroksen osastolta eräs Peter lähtee yksityissektorille töihin kahdeksan vuoden virastoputken jälkeen, ja jostain syystä minäkin olin läksiäis-cocktailpaloille kutsuttu. Peterille pidettiin parinkymmenen minuutin puhe, joka käsitteli lähes pelkästään Peterin luonnetta, kotioloja, perhettä ynnä muuta. Eli puhuja sekä työkaverit tuntevat jokseenkin hyvin kollegan henkilökohtaisen elämän, toisin kuin Suomessa. Peter puolestaan vastasi puheeseen omalla viisiminuuttisella puheellaan, jossa käsitteli perhettään, harrastuksiaan, luonnettaan ynnä muuta. Kummankin puheen päätteeksi oli vain lyhyt viittaus joihinkin työprojekteihin. Täällä näyttää olevan todella tärkeää tutustua muihin kunnolla, ei pelkästään työkaverina, vaan ihmisinä. Tai sitten virastossamme vain sattuu olemaan poikkeuksellisen tuttavallisia ja avoimia työntekijöitä. 

Puhumisesta puheenollen. Satuin näkemään täällä suomen kielen oppikirjan. Alkulehdellä esitellään suomen ääntämistä, ja ohjeistetaan, että koska suomessa painotus on aina ensimmäisellä tavulla, puhuttu suomi saattaa kuulostaa monotoniselta ja luettelevalta. On muuten niin totta. Aloin kiinnittää huomioita englannin ääntämiseeni, ja sama etutavupainotteista, monotonista töpsytystähän sekin on. No, jokaisella meistä on oma aksenttinsa, intialaiset ja kiinalaiset eivät koskaan pääse omastaan eivätkä mitä ilmeisimmin suomalaisetkaan rally english - taipumuksestaan. Tänne aksenttien kirjoon kyllä onneksi solahtaa kuin katka mereen, sen verran joka kolkalta puhujia on paikalle kertynyt.


2 kommenttia:

  1. Love, dear ja muut voivat kuullostaa tuttavallilta kommenteilta, mutta eivat suinkaan tarkoita etta kutsuisi sinua rakkaaksi tms vaan ihan siksi ettei tieda nimeasi. Hey you kuullostaisi aika toykealta siksi siis are you all right love? Itsekin olen guilty naihin kommentteihin ;) Miehet kayttavat "vastaavaa" are you ok mate?
    Olen kuullut myos duck (ei kyllakaan mua puhuteltaessa) eli mieluummin olen dear tai darling any day ;)

    VastaaPoista
  2. Totta Mclehto! Ymmarran pointin ja on se ehdottomasti kohteliaamman kuuloista kuin hey you. Kylla silti suomalaisen - jolle 'rakastan sinua' on vaikein asia sanoa aaneen - pysayttaa tuo lampimyyden maara ;o

    Tuo 'mate' on valilla myos vahan vaarassa paikassa taalla, kenkakaupassa kuulin, kun nuori mies kutsui elakeikaista miesmyyjaa sanoilla hey mate, 'hei kamu'. Kylla vahan myyjakin hatkahti, vaikka onkin varmasti taalla tosi tavallista tuo puhuttelu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!