16. Mitä on sateenkaaren päässä

Tuli huomattua, että taloomme East Victoria Parkissa tiivistyvät kiinnostavalla tavalla tyypilliset (?) ulkomaalaisten, ainakin länsimaalaisten kokemukset Australiasta. Ranskalaiset kämppiksemme ovat kiertäneet maata kokemuksia keräten, takana on jo lähes vuosi työn, matkustelun ja työn vuorottelua. Australian itäpuoli on koluttu ja nyt välietappina Perth muutaman kuukauden työnteon verran, jotta saavat rahaa säästöön vielä Aasian turneeta sekä lopulta kotimatkaa varten. Australia-tyypillisyyksien lisäksi talossamme asuu stereotypioita, sillä ranskalaiset laittavat aina viiden tähden illallisia, juovat usein viiniä ja pukeutuvat myös kotioloissa aina kauniisti. Me suomalaiset kääriydymme paksuihin huppareihin ja huopiin leukaa myöten kestääksemme +16 kieppeillä pyörivän sisälämpötilan - huom., öisin ja aamuisin kylmempää.

Tsekit ovat olleet maassa kaksi vuotta eivätkä ole oikein tyytyväisiä työnäkymiinsä. Heidän on ollut vaikea löytää haluamiaan töitä puutteellisen ja aksentillisen englannin takia. Nyt he ovat kahden vaiheilla, lähteäkö takaisin vai jäädäkö yhä yrittämään. Meidän työnhakumme seuraaminen on ilmeisesti valamassa heihin hieman uutta uskoa, sillä totesivat tänään, että ehkä - vastoin kaikkia heidän mielikuviaan - tässä maassa voi sittenkin olla mahdollista myös ulkomaalaisen työllistyä. Tsekkien ajattelua tuntuu leimaavan slaavilainen melankolisuus - tai vaihtoehtoisesti kovan koulun käyneiden, yritteliäiden ihmisten oikeutettu pettymys. Tänne, kuten muuallekin, on vaikeaa kotiutua ilman kunnon työtä ja sen mukanaan tuomaa sosiaalista verkostoa ja turvaa. 

Entä me? Ehkä meitä kuvaisi parhaiten suomalainen tehokkuus, jolla olemme paneutuneet arjen ongelmien ratkomiseen. Tavoitteemme on juurtua tänne ja sehän tehdään vaikka hampaat irvessä, läpi harmaan kiven. Suorittajakansaa... ironista, että juuri sen saman suorittamisen ilmapiirin alta lähdimme etsimään muunlaista elämäntapaa!