24.7.2011

Ollapa pullaa

Ei varmaan ole enää tarpeen numeroida näitä tekstejä. Tarkoituksena oli näyttää, että tekstit alkavat ykkösestä, vaikka kaikki eivät etusivulla näykään. Eiköhän tottumattomampikin blogikävijä ole jo huomannut logiikan!

Asun nyt kolmatta kertaa ulkomailla - pari edellistä kertaa alle puoli vuotta kerrallaan - ja on kiinnostavaa vertailla havaintoja ja tuntemuksia. Ensimmäisellä kerralla olin valtavan innoissani, mutta toisaalta yksinäinen. Unkarissa kielimuuri ja myös kulttuurierot olivat yllättävän ylittämättömiä. En kuitenkaan kadu päivääkään, ja tuo ensimmäinen kierros opetti rutkasti sekä uudesta maasta että itsestäni. Seuraavalla kerralla Kanadassa puolestaan oli seuraa ja aktiviteetteja, mutta ankara koti-ikävä vaivasi ensimmäisestä viikosta alkaen, enkä koskaan oikein kotiutunut. Osasyynä oli jälleen kulttuurishokki, sillä olin erehtynyt olettamaan Kanadan olevan kuin Suur-Suomi, englanninkielisenä vain, enkä osannut tutkailla maata sen omilla ehdoilla. Tunnetusti kolmas kerta toden sanoo ja osaan nyt paremmin varautua siihen, että tulemme kohtaamaan outouksia, ärsytyksiä ja ongelmia, mutta myös tutuiksi, tärkeiksi ja rakkaiksi tulevia ihmisiä, paikkoja ja asioita.

Huomaan, että kaipaan Suomesta joka kerta eri asioita. Salmiakki on joka kerran listalla, klassisesti. Sitähän kaikki NHL-pelaajatkin ilmoittavat ikävöivänsä! Sauna ei ihme kyllä ole koskaan ollut kovasti tapetilla, vaikka saunomisesta pidänkin. Enemmän palelua olisi varmaan aiheuttanut enemmän saunankaipuuta. Unkarissa ollessani Suomen symboliksi muodostuivat koivut. Niin paljon kuin rakastinkin Budapestin maisemia, idyllisiä katuja hevoskastanjoineen syysväreissä, koivuja ei tienoilla kasva. Aloin jopa nähdä valveunia, joissa kuljeskelen valkeiden runkojen reunustamissa järvimaisemissa. Budapestissä kaipasin myös - järjenvastaista kyllä - lunta. Kunnes sitä joulukuussa satoi sohjoiseksi kerrokseksi, ja sain elämäni flussan poskiontelontulehduksineen. Kanadassa puolestaan ei ollut lumesta pulaa, mutta ikävöin ruisleipää ja edam-juustoa niin, että sylki valui suusta. Edes ruisleipä ei ollut niin tärkeää kuin oikea juusto. Siellä ei jostain kumman syystä myyty juustohöylättävää kovaa juustoa, leivän päälle oli vain erilaisia sulatejuustoviipaleita, yäk.

Perthissä ruokapuoli on aika hyvin hallussa, ja suomalaistyylisesti voi syödä jopa melko helposti. Dundernewsistä poimin loistovinkin, että suosikkileikkeleeni suolaliha on täällä nimeltään silverside. Ei aivan vastaavaa, mutta ajaa asiansa. Eilisellä Ikean-reissulla tosin mustikkatee ja perunasalaatti osoittautuivat yllättävän myyviksi, ja mukaan tarttui jopa sillipurkki - eväs, jota emme Suomessa syöneet koskaan, ja kylläpä nyt maistuu maukkaalta. Harmillisesti hapankorppuja ei löytynyt, ainoastaan kouluruokailumuistoja herättävää näkkäriä, ei kiitos.

Hartaimmin kaipaamani ruoka täällä ovat olleet piparit. Oi onnea, Ikeasta saa Anna's Pepparkakkoreja oikein alekorista, ja nyt niitä on varastoituna kotihyllyyn kahvipurkin kylkeen. En edes ole erityinen keksihiiri, mutta pipareista tulee mieleen joulu, joulusta talvi ja pimeä, tyyni hiljaisuus, perheen ja suvun kanssa vietetty aika. Samasta syystä, ja ihanan vesikielelle-maun takia, kaipaan myös korvapuusteja. Ensi tilassa hiivaa lipastamaan, jotta saa leivottua. Huomasin muuten juuri, että nämä sunnuntaipostaukset ovat aikamoista tunnelmointia - syytä ei tarvitse kaukaa hakea, kun sunnuntait yleensä kuluvat hitaasti kotioloissa puuhaillen, ajatuksiin uppoutuneena. Pullaa....

7 kommenttia:

  1. Hei kaima,

    Olipa hauska lukea blogiasi. Kirjoitat hauskasti ja mielenkiintoisesti.
    Olen itsekin asunut eri maissa ja huomannut saman kuin sinäkin. Eri maissa kaipaa Suomesta eri asioita ja joskus jopa sellaisia, joita ei Suomessa ole käyttänyt ollenkaan (kuten teillä silli).

    Olemme juuri avanneet www.fromFinland.fi -nimisen verkkokaupan, jonka tavoitteena on auttaa ulkosuomalaisia koti-ikävässä ja suomalaisten tuotteiden suosimisessa itselle tai lahjaksi.

    Jos sinulla vain on aikaa, olisi kiva saada palautetta valikoimasta. Kauppa on ollut auki vasta 2 viikkoa ja olemme saaneet sekä innostunutta palautetta että paljon hyviä ideoita tuotteista, joita sieltä vielä puuttuu.

    Onko jotain sellaista, mitä teidän perheenne sinne maapallon toiselle puolelle kaipailee? Perinteisiä, pienen Varsinais-Suomalaisen leipomon pipareita meiltä kyllä löytyy;)

    Ystävällisin terveisin,
    anu

    VastaaPoista
  2. Salmiakkia loytyy Freon markkinoilta sita Apteekkari laatua ja hapankorppuja sai ainakn meidan pikku Igasta Cottesloessa. Pullaa olen itse leiponut useaan otteeseen ja karjalanpiirakoitakin aina silloin talloin.
    Sydneysta loytyy aika hyvin pohjoismaalaisia tuotteita, mutta ruisleipaa kaipaan kylla kovasti.
    Lontoossa oli se hyva puoli etta merimieskirkon puodista sai vaikka mita (mehevaan hintaan kyllakin) ja viikonloppuisin kahvilasta sai Suomi sapuskaa ja ihania leivonnaisia. Mainitsematta lehtia joista sai lukea viimeiset juorut ja sauna. Hmmm pitaisikohan aloittaa vastaavaa toimintaa ?!

    VastaaPoista
  3. Kokemukseni mukaan suurin osa eri tuotteiden kaipuusta on aika tilapäistä jos uskaltaa antautua paikalliseen ruokakulttuuriin mukaan - toki joitain suomijuttuja kaipaa välillä ja niitä sitten "tilaa" vaikkapa sukulaisilta Suomesta.

    Ulkomailla asumisen ehdottomasti huonoin puoli on kuitenkin mielestäni se, että sitä kaipaa aina jotakin jokaisesta paikassa missä pidempään asuu. Sitä ei enää koskaan ole 100% "kotona" missään, ja mitä useammassa paikassa asuu, sen useammasta paikasta jää kaipaamaan jotain juttuja.

    The Economistissa oli tästä dilemmasta hyvä juttu pari vuotta sitten; ote alla http://www.economist.com/node/15108690?story_id=E1_TVTDRGJD

    """
    But we cannot expect to have it all ways. Life is full of choices, and to choose one thing is to forgo another. The dilemma of foreignness comes down to one of liberty versus fraternity—the pleasures of freedom versus the pleasures of belonging. The homebody chooses the pleasures of belonging. The foreigner chooses the pleasures of freedom, and the pains that go with them.
    """

    VastaaPoista
  4. Ihan monipuolisen oloinen nettikauppa noin pikavilkaisulla. Kotimaan tuotteita on tähän saakka parhaiten saanut kotiväen lähettämänä tai tuttujen mukanaan tuomina. Osaa tärkeistä tavaroista/syömisistä, tai ainakin samankaltaisia, löytyy ihan täkäläiskaupoistakin - salmiakin paikkaa hätätapauksessa dutch liqorice eli hollanninlaku, ammoniumkloridin puutteeseen täällä ei pääse uuvahtamaan!

    Sauna, juorut ja lettu/pulla/pannariostokset päälle olisivat varmaan aika kova juttu ulkosuomalaisten keskuudessa, joten McLehto, siitä vaan yritystoimintaa virittelemään!

    Sami, osuvasti tiivistetty tuo The Economistin näkemys: totta joka sana. Itse yritän ajatella niin päin, että onnistuisi olemaan kotonaan kaikkialla missä viihtyy. Kaikki muutot ja lähtemiset jättävät jälkensä ja kaipuunsa - toisaalta jääminen tekee levottomaksi. Tutkimusmatkailijaluonteen ikuinen dilemma.

    VastaaPoista
  5. Hapankorppuja saa ainakin täällä Brisbanessa useasta IGA-kaupasta. Kannattaa vierailla täällä http://www.finncrisp.com/where-to-buy ja tiedustella missä kaupoissa Perthissä niitä on myynnissä. Vastasivat ainakin mulle lähes samantien.
    Salmiakin ja ruisleivän kaipuu on kova täälläkin ja odotankin viikonlopun Sydney reissua kuin kuuta nousevaa sillä suuntana on siellä Nordic Fusion kauppa Manlyssä jossa myydään salmiakkia!!! :)

    VastaaPoista
  6. Nordic Fusion myos Mosmanissa ;)Ja postittavat myos...

    VastaaPoista
  7. Juu huomasinkin että löytyy myös Mosmanista. Taidetaan kuitenkin käydä siellä Manlyssä koska on tuo toinen puolisko sielä alunperin kotoisin ja haluaa näyttää lapsuutensa maisemia :)
    Yhden kerran olen myös Nordic Fusionista salmiakkia tilannut ja hyvin tuli perille.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!