28. Shokkihoitoa

Viiden päivän nettipimento vihdoin ohi ja heti blogin kimppuun. Viiteen päivään mahtui roimasti käänteitä, suurin osa ei-toivottuja - seuraa astetta pidempi tarina. Selvisi kristallinkirkkaasti, miksi aussit pitävät kenkiä jalassa sisällä. Jollain pitää voida talloa torakat ynnä muut 6-1000-jalkaiset kanssa-asujat.

Muutimme torstai-iltana suurin toivein kerrostalokaksioon Subiacossa. Italialaisjuurinen, rennon boheemi mutta siisti kaupunginosa on eläväinen ja vilkas, hip ja cool. Alue on vain parin lähijunapysäkin päässä Perthin keskustasta eli optimisijainnilla. Luhtikerrostalon kakkoskerrokseen noustuamme innostus jäi ulko-ovelle, kun keittiön lattialla mönki pari torakkaa, ja seuraava parivaljakko löytyi kylppäristä. Risto listi otukset urheasti ja uskaltauduin itsekin peremmälle, koska täällä nyt vain sattuu olemaan erinäisiä elukoita ihmisten asumuksissa, ja sitä on pakko sietää. Virheliike oli sammuttaa valot yöksi.

Erehdyin yöllä keittiöön hakemaan vesilasia, ja onneksi lasi ei ehtinyt käteen asti, koska olisi ollut pirstana lattialla. Keittiössä vilisti kymmenen erikokoista ja -väristä torakkaa: löytyy ruskeaa heinäsirkan mallista, paria pienempää ja litteämpää versiota, pitkiä mustia viemärieläjän näköisiä luikkuja ja vaikka mitä luteita. Risto taas sängystä ylös tallomaan nilviäiset niille sijoilleen. Uni ei todellakaan tullut silmään koko yönä, vaikka varotoimi toimi eli keittiön ja wc:n valot paloivat koko yön, ja ötöt pysyivät piiloissaan (eli meidän uuden kodin keittiönkaapeissa).

Aamulla heräsimme punaisten pisteiden peitossa, joten oli syytä epäillä myös kirppuja ja/tai luteita (ihanaa). Hätyytin vuokraemännän soittamaan pest controllerin eli tuholaistorjujan heti, olimme itse koko päivän poissa. Illalla lattioilta löytyi kymmenisen kuollutta, puolikuollutta sekä elävää syöpäläistä, ja jääkaapin alta myrkkyjauhetta. Inhon- ja kauhunsekaisen raatosiivouksen jälkeen pääsimme nukkumaan - siis sänkyyn valveilla pyörimään. Seuraava aamu ei valjennut edellistä paremmissa merkeissä. Kärsin epäilyttävästi päänsärystä ja kurkkukivusta. Kummankaan oloa ei lievittänyt, että myrkytyksen selvästä vähennysvaikutuksesta huolimatta eläviä ja kuolleita bugeja löytyi yhä.

Kolmantena päivänä oli apposen selvää, ettei kyseessä ole edes täkäläisittäin asunnon normaalitila eikä ohimenevä juttu, joten varasimme pikavauhtia hotellihuoneen hätämajoitukseksi. Ilmoitin välittömästi vuokraemännälle, että puoleksi vuodeksi allekirjoittamamme sopimus päättyy tähän päivään, huolimatta sopimuksen ukaaseista, että olisimme vastuussa uusien vuokralaisten etsimisestä sekä kaikista mahdollisista kuluista, jos lähdemme kesken puolen vuoden kauden. Luonnollisesti vuokraemäntä oli käänteistä tyrmistynyt ja sopimus purettiin.

Apuun rientänyt pelastava enkeli, maanmiehemme Nora sekä aussimiehensä Jon ansaitsevat täällä julkiset kiitokset! Oli ihana päästä turvasatamaan yöksi siksi aikaa, että saimme järjestettyä uuden, edes väliaikaisen asumisen. Kiitos myös vegemite-hapankorpuista ;) Uuden majoituksen etsinnässä oli tunnustettava tosiasiat ja valittava, haluammeko asua kaksin lähellä keskustaa ja jotakuinkin nuhjuisesti ja silti kalliisti, vai hivenen edullisemmin upeassa uudessa talossa, mutta kämppisten kanssa. Kahdesta pahasta valitsimme pienemmän, ja päädyimme nyt asumaan täkäläiseen Espooseen uututtaan kiiltävään valtavaan omakotitaloon. Saman katon alla elää jälleen kaksi muutakin pariskuntaa, mutta tällä hetkellä yksityisyys tuntuu yliarvostetulta jutulta - ovathan asuinkumppanimme sentään nyt kaksijalkaisia ja kasvollisia otuksia.