Kääntöpuolia - maanmuuton opettavaisuuksia

Kirjoitin viimeksi listausta parhaista ja hankalimmista puolista ulkosuomalaisena. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa huomioita siitä, mitä ei tule ajatelleeksi, kun päättää ryhtyä maanmuuttajaksi. Mikäli harkitset uuteen maahan muuttoa, näistä pohdiskeluista voi olla hyötyä jo ennakkoon tiedostettuina.

Monenmonet blogipostaukset pitkin internetiä on kirjoitettu ikävästä, pitkistä matkustusajoista ja niiden hinnoista, miten kaipaa sekä omaa kotiympäristöä, läheisiä ihmisiä, tuttuja ruokia että tuttuutta ylipäätään, joten nämä jätän vähemmälle. Sen sijaan tällaisia huomioita on kertynyt omaan muistojen arkkuun/arkistoon, joita en ollut ennakoinut:

Positiiviset ja negatiiviset yllätykset mamuna

Kaikkia ei voi suoraan luokitella joko-tai, koska opettavaisuuksissa on hyvät ja huonot puolensa.

Miten paljon itse kypsyy ihmisenä. Tietenkin minun on mahdotonta sanoa, paljonko ja mihin suuntaan olisin muuttunut siirtyessäni kaksikymppisyyden puolelta kolmikymppisyyteen ihan vain Suomessa pysytellen. Mutta uskallanpa arvata, että aika paljon enemmän perspektiiviä ihmiselon kirjoon on yleisesti kertynyt näin planeettamme pitkin poikin matkusteltua ja sisältäpäin toisiin kulttuureihin tutustumalla.

Olen nykyään paljon vähemmän tuomitseva ja johtopäätöksiin hyppäävä kuin viisi vuotta sitten. Otan esimerkiksi muiden huonon käytöksen tai huonon kohtelun minua kohtaan paljon vähemmän henkilökohtaisesti, sillä syitä siihen voi olla monia ja empatia (tietenkin tiettyyn rajaan asti) on yleensä hedelmällisempi ymmärtämistapa kuin kosto, kauna tai syyllistyminen. Toisaalta uskallan puolustaa rajojani vankemmin eli en anna muiden vaikuttaa elämääni negatiivisesti tai suuntiin, joihin en halua mennä.

Sanalla sanoen olen enemmän balanssissa ja zen kuin Suomesta lähtiessäni, millä asialla ei toki välttämättä ole Suomen kanssa tekemistä, mutta maasta- ja maahanmuuton ja sen tuomien ongelmien ylittämisen kanssa hyvinkin. Jos siis kaipaat tyynempää, rennompaa ja itsevarmempaa versiota itsestäsi, sellaisen saat kasvatettua lähes taatusti matkustelun tai maanmuuton sivutuotteena.

Tietoa on maailmassa valtavasti, mutta suomenkielelle siitä päätyy vain osa. Nyt kun elämäni tapahtuu englanniksi, tajuan, millainen uskomaton voimavara sujuva kielitaito on. Englanti ei toki ole ainoa suurkieli, jota kannattaa osata, mutta kyllä maailman uutiset, tapahtumat ja tieto avautuvat aivan eri tavalla ulottuville kuin pelkkää suomea puhuessa.

Toki Suomessakin asuessa voi englantia opiskella ja osata jopa hyvin, mutta kyllä itselleni tuppasi olemaan hivenen ponnistus lukea englanniksi, etenkään mitään kovin pitkää tekstiä, kun elämä muuten tapahtui suomeksi. Englanniksi kommunikointi oli verrattain vaivalloista, kun suomeksi ajatellut asiat piti kääntää erikseen englanniksi - sen sijaan, että ajattelisi suoraan englanniksi, kuten nyt.

Huomaan "täältä maailmalta" käsin, että suomalaisille saakka tihkuva tieto monestakin maailman tapahtumasta on YLEn ansiokkaista valistus- ja tiedostusponnisteluista huolimatta melko pinnallista ta joskus jopa puolueellista (eritoten talousasioista puhuttaessa). Jos ei jaksa tai pysty lukemaan pitkiä, monimutkaisia artikkeleja englanniksi vaikkapa maailmanpolitiikasta tai taloudesta, ei välttämättä saa käyttöönsä kuin yhden näkökulman, sen kulloinkin Suomessa vallalla olevan. Vaikka harva asia maailmassa on täysin vailla vaihtoehtoja, poliitikkojen lujasta "ei ole vaihtoehtoa" jankutuksesta huolimatta.

Maanmuton yksi kääntöpuoli siis on havainto, että tietoa on tarjolla paljon enemmän ihan kaikesta kuin koskaan voi käsitellä - lähestulkoon mikään ei ole mustavalkoista, ehdotonta tai päivänselvää.

Lahjakkuutta on maailmassa rajattomasti eikä lahjoja voi välttämättä asettaa paremmuusjärjestykseen. Kun tutustuu uusiin ihmisiin uusista kulttuureista, avautuvat silmät myös uusille ajattelutavoille, kuten moneen kertaan todettua. Eri maissa arvostetaan erilaisia asioita ja tätä kautta myös suomalaisille ominainen/rakas, suoraviivainen insinöörijärki ei olekaan ainoa tapa olla älykäs, viisas, lahjakas tai luova.

Esimerkiksi ranskalaiset näyttävät rakastavan taidetta, kulttuuria, historiaa ja tiedettä aivan omiin sfääreihinsä, ja Pariisissa sijaitseekin maailman suurin tiedepuisto Parc de la Villette, mahtavien kulttuurinähtävyyksien Louvren, Versailles´n, Notre Damen ym. lisäksi. Australialaiset puolestaan näyttävät arvostavan rennon nokkelaa, värikästä ja leikkisää taidetta ja (pop)musiikkia, mikä ei aurinkoisen kengurumaan porukalta ole yllättävää. Onko suomalaisen synkkä huonostimenee-elokuva- ja kirjallisuusgenre sitten syvällisempää tai viisaampaa kuin aussien lallallaa-meno? Ei, se on vain erilaista, kumpuaa eri asioista ja täyttää eri tarpeita.

Jos sinusta tuntuu, etteivät kykysi tule tarpeeseen tai ole arvostettuja Suomessa, ehkä "syypää" et olekaan sinä. Maailmalta taatusti löytyy maita ja kaupunkeja, joissa juuri sinun osaamistasi ja lahjojasi tarvitaan!

Rasismi ja hyväksikäyttö. Olen siitä onnellisessa asemassa oleva ihminen, että minua ei ole koskaan kiusattu koulussa, töissä tai muuallakaan, eikä minulla ole näin ollen aiempaa käsitystä siitä, miltä tuntuu, kun eristetään porukasta tai katsotaan alaspäin. Kun valkoisena länkkärinä muuttaa toiseen pääasiassa valkoiseen länkkärilään (Suomesta Australiaan), ei edes tule ajatelleeksi, että edessä voisi olla minuun kohdistuvaa rasismia.

Mitään rajua tai vakavaa en olekaan kohdannut, mutta alkuvaiheessa mamuna joutuu enemmän tai vähemmän silmätikuksi tai pahnanpohjimmaiseksi. Ansioluettelo ja työkokemus eivät vakuuta, koska ovat eri maasta. Aksentti paljastaa, että olet ulkkari, eli ehkä hieman tyhmä tai hidas, et ainakaan täysin true blue Aussien veroinen. Aasialaiset kaverini saavat joskus (onneksi harvoin) niskaansa sellaista kuraa kadulla että huhhuh, eli valitettavasti rasisteja löytyy tästäkin muuten hyvin toimivasta monien kulttuurien yhteisestä maasta.

Vastaantulijoista suurin osa on ystävällisiä tai edes neutraaleja, mutta niitäkin on, jotka yrittävät käyttää hyväksi uutta tulijaa, joko rahallisesti, fyysisesti tai muuten. Gumtree- nettitori on täynnä erilaisia työpaikkailmoituksia ja farmityölupailuja, joista osa on rehtiä kamaa, osa silkkaa huijausta.

Tyttönä/naisena on tottunut siihen (ikävä kyllä), että vieraiden kanssa kannattaa olla varuillaan missä maassa vain, mutta myös pojat/miehet voivat joutua kummallisiin kynsiin. E:n kautta olen kuullut useammankin tarinan häneen ja hänen ulkkarituttuihinsa kohdistuneista hyväksikäyttöyrityksistä, joissa esim. vuokranmaksua on pyydetty seksipalveluina.

Tämä ei varmasti ole mikään Australian yksinominaisuus, vaan maasta kuin maasta löytynee niitä, joiden mielestä on ihan ok yrittää hyötyä untuvikoista. Sydney Film Festivalilla esitettiin juuri dokumenttielokuva, jossa kuvataan kahden suomalaistytön kokemuksia outback-baarin työntekijöinä. Helppo on arvata, millaista asennetta he saivat osakseen perähikiällä. Eli varovaisuutta kannattaa matkassa olla, ja myös itseluottamusta sanoa ei ja peräytyä mistä tahansa diilistä, jos asiat alkavat lipsua alamäkeen.

Huijaaminen. Tämä liippaa hyväksikäyttöä, mutta on epäsuorempaa. Suomessa on tottunut luottamaan toisiin ja uskomaan, mitä kerrotaan. Harva valehtelee vasten naamaa, etenkään virallisissa yhteyksissä eli kaupantekijäisissä, vuokranantajana tms. Täällä olen joutunut useammankin kerran setvimään joko itseen tai muihin kohdistunutta huijausta, tai vähintäänkin vedätysyritystä, jossa vuokralaisen tai asiakkaan oikeuksia jätetään kertomatta tai suoranaisesti vääristellään.

Ausseilla on toisaalta ihailtava, toisaalta rasittava tapa uskaltaa puhua bullshittiä pokerinaamalla. Joskus tämä on kätevää (etenkin silloin kun pitää puolustaa omia oikeuksiaan tai esimerkiksi hakea työpaikkaa, ja omien kykyjen tai tietomäärän pumppaaminen isommaksi on hyvä juttu). Monesti tämä on pelkästään rasittavaa, kun minkä tahansa kaupan tai bisneksen asiakaspalvelija vedättää joko siksi, ettei tiedä, ei halua/jaksa etsiä tietoa, halua paljastaa pomolleen ettei tiedä, tai ihan vain vanhanaikaisesti haluaa nyhtää sinulta rahaa.

Joku kuukausi sitten esimerkiksi autoimme naapuriamme, nuorta kiinalaistyttöä, joka oli vasta saapunut maahan eikä siten tiennyt oikeuksiaan - ja oli kävelevä mainos sille, ettei tiedä. Hänen asuntoonsa ei tullut ollenkaan kuumaa vettä eikä lieden kaasu ollut kytketty päälle. Kun hän tuli itku silmässä kysymään meiltä, mitähän pitäisi tehdä, ohjeistimme vankasti pysymään tiukkana vuokra-agentin kanssa ja vaatimaan palvelut, jotka vuokraan kuuluvat. Kylmä suihku ja kylmän ruuan syöminen joka työpäivän päälle kun ei ole täyden vuokran arvoista...

Tyttö ei ensin uskaltanut "nostaa haloota", mutta lopulta lähes parin viikon odottelun ja peräänsoittelun jälkeen - agentti kun ei kuulemma voinut "tehdä mitään" - hän ohjeemme mukaan ilmoitti napakasti agentille, että kantelee asiasta kuluttajasuojaan. Kappas kappas, kaasu ja vesi menivät päälle heti seuraavana aamuna. Kun muita ulkosuomalaisia kuuntelee, ulkkareiden huijaus tuskin on aussien erityispiirre, vaan tätäkin tapahtuu kaikkialla - oletettavasti myös Suomessa.

Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, tai käänteisesti, liian pahalta ollakseen totta, kysele neuvoja muilta niin laajalti kuin pystyt: todennäköisesti joku kanssamamu on jo törmännyt samaan ja pystyy neuvomaan, miten tästä eteenpäin.

Miten kodin käsite voi laajeta. Ensimmäiset pari vuotta Perthissä olivat enemmän tai vähemmän totuttelua, ja henkistä heittelehtimistä uutuuden auvosta kulttuurishokin ja byrokratian loukkoihin. En siis mitenkään taianomaisesti tiennyt vuodesta 2011 lähtien, että tässä on pitkäaikainen kotini. En myöskään voi (vielä tai vieläkään) sanoa olevani ehta aussi - tuskin sitä tulen koskaan olemaan, tai pikemminkin, miten edes määritellään ehta aussi? Mutta en ole enää ns. normisuomalainenkaan.

Olen onnekkaassa tilanteessa nyt, kun minulla on kaksi yhtä läheistä kotimaata, joiden luonto, näkymät, ilmasto, kulttuuri ja ihmiset ovat kummassakin omalla tavallaan ja omilla vahvuuksillaan äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita.

Olen koko elämäni tuntenut itseni irralliseksi kiertolaiseksi sikäli, ettei yksikään kotiseutu ole muodostunut niin rakkaaksi, etteikö sieltä voisi lähteä/muuttaa pois. Nyt olen tajunnut, että olen ajatellut kotiseudun liian kapeasti ja paikallistavasti aiemmin. Jos kotoisuuden tunteella mittaa, kotini ei ole tietty talo tai kaupunki, vaan kotejani ovat kaksi mannerta - Eurooppa ja Australia.

Home is where your heart is - koti siellä missä sydän.

Parasta ja kenkuinta ulkosuomalaisuudessa, top 3+3

Ulkosuomalaisten Blogit- Facebook-ryhmässä kiertää parhaillaan blogihaaste, jossa mietitään ulkosuomalaisena elämisen parhaita puolia. En lähtökohtaisesti ole pessimisti, mutta tasapuolisuuden nimissä ja hieman "tehtävänannon vastaisesti" ajattelin listata myös huonoimmat puolet, jotta kuva on kokonainen.

Yritin myös valita sellaisia aiheita, joita ei olisi vielä käsitelty puhki, kaikkein yleisimpien havaintojen sijasta. Vaikeaa, sillä meitä ulkosuomalaisia on puolisen miljoonaa laskutavasta riippuen (miten pitkä oleskelu on ulkosuomalaisuutta, lasketaanko myös kolmannet polvet jne.), ja mielipiteitä ja kokemuksiakin siten sama määrä! Eli aivan uniikkia asiaa ei jutussani liene, mutta ehkäpä silti jokin uusi tulokulma.

Ilmiselvimpiä hyviä puolia ulkosuomalaisuudessa ovat itselleni matkustelu, moneen eri kulttuuriin tutustuminen sekä mahdollisuus poimia parhaat palat kahdesta (tai jopa useammasta) maasta, koska lomia ajoittamalla voi napsia rusinat pullasta ja kokea vaikkapa vain parhaat/mieluisimmat vuodenajat tai juhlakaudet per maa. Päivänselvä huono puoli on ajoittainen ikävä puolin ja toisin, sekä se, ettei ole mukana parhaiden ystävien ja perheenjäsenten arjessa, lasten kasvussa, juhlissa ym.

Mutta entäs hieman syväluotaavammat hyvät ja huonot puolet?

Top 3 HURRAA

Mahdollisuus oppia, ymmärtää sekä kommunikoida uutta tietoa.

En tiedä, kokevatko kaikki muutkin tämän mahtavana juttuna, mutta itseäni on näin "vanhemmiten" kovastikin alkanut kiinnostaa ihmisenä kasvu, hyvä ja merkityksellinen elämä, harmonia muiden ihmisten ja luonnon kanssa; maailman parantaminen sanalla sanoen.

On etuoikeus olla yksi niistä, jotka pääsevät kokemaan muiden kulttuurien arkea läheltä ja sisältä, ja pystyä toimimaan "välittäjänä" eli tiedon ja tarinoiden kertojana kumpaankin suuntaan. Millaista on Suomessa? Millaista on Australiassa? Entäpä Ranskassa? Miten näissä maissa eletään, miksi? Mikä on hyvin, mikä huonosti? Mitä muilta voisi oppia, mitä omassa maassa kehittää? Tai mistä kannattaa olla toden teolla ylpeä ja kiitollinen omassa maassa, kulttuurissa, kansassa ja itsessä?

Tämä blogi alkoi nettipäiväkirjana lähinnä sukulaisille, mutta lukijamäärien kasvaessa mietin yhä enemmän, että tätä kautta moni voi löytää vastauksia käytännön kysymyksiin ulkomaille muuttoon tai matkusteluun liittyen, tai ihan vain tutustua toisen maan arkeen ja heijastella omaa elämää ja unelmiakin sitä vasten. Ei oppi ojaan kaada ja jolla on tieto, on valta (muuttaa itseään ja maailmaa), joten näitä ulkosuomalaisuuden sivuvaikutuksia pidän valtavassa arvossa.

Mahdollisuus olla niin tyytyväinen elämäänsä ettei aina edes tajua, miten onnekas on.

Kun on elänyt ulkosuomalaisena jo useamman vuoden, alkaa livetä mielestä, miten hyvin asiat ovatkaan. Minulla on koti kahdessa maassa, kontaktipintaa kolmanteen, eli ystäviä ja läheisiä sekä rakkaita paikkoja niin Suomessa, Australiassa kuin Ranskassakin. Saan tavallaan tuplasti ellei peräti triplasti onnea yhdessä maassa asumisen sijasta.

Juuri Australiassa asuminen on taannut sen, että elämä on keskimäärin rentoa, eli työ ei stressaa liikoja, tulot riittävät ekstraan kuten säännölliseen matkusteluun asuntolainan lyhentämisen lisäksi, ja kulttuuri ympärillä on lämmin; sosiaalisuutta ja hyvää elämää arvostava. Monille ausseille on tärkeämpää grillailla puistossa tai takapihalla porukalla, viettäen aikaa tärkeiden ihmisten kanssa vauvasta vaariin, kuin täyttää firman tulostavoitteita yötä myöten.

Lisäksi minulla on mahdollisuus matkustaa Suomeen joka vuosi ja kokea se vuodenaika, jota on eniten ikävä, ja keskittyä kaikkiin hyviin puoliin maassa, vältellen huonoja (kuten ankeat säät, lamaantunut talous, huono työilmapiiri tms.).

Kun tapaan sukulaisia ja kavereita, tilanteista tulee spesiaaleja hetkiä joihin kaikki osapuolet haluavat panostaa kännykänvilkuilun ja kiireen sijasta. Elämä ja ihmissuhteet fokusoituvat eri lailla, kun tapaamisiin on "aikaraja", eikä niitä voi lykätä saunavuoron, kuntosalin, työkiireen tai "ei mulle käykään tänään, mites ensi viikko/kuu/vuosi"-arkilipsahtelun takia. Ja jos joku sitten toistuvasti lykkää, ymmärtää, että tähän henkilöön ei ehkä kannata hirveästi panostaa jatkossa vaan keskittyä niihin, jotka haluavat aidosti yhteyttä ylläpitää.

Mahdollisuus toteuttaa itseään monin uusin tavoin.

Itsensä toteuttaminen on tietenkin itsestä kiinni eikä ole maasidonnaista. Mutta. Uusi maa avaa myös uusia mahdollisuuksia, arkisista aivan uudenlaisiin. Isommassa, monikulttuurisemmassa maassa on yksinkertaisesti enemmän valinnanvaraa ja usein myös kilpailutusetua tarjolla ajanviettoon, harrastuksiin, ruokiin, työelämään jne.

Meillä on esimerkiksi tapana etsiä Scoopon- nettitarjoussivustolta erilaisia nähtävyys-, aktiviteetti-, ravintola-, tai tapahtumatarjouksia ja käydä vaikkapa maastoratsastamassa tai delfiiniristeilyllä kympillä per nenu, kun näitä ei Suomessa samaan hintaan saa tai välttämättä ole edes olemassa.

Myös matkustelua tulee elämään lisää melkein itsestään, koska toisaalta Australiaan haluaa tutustua niin laajasti kuin mahdollista, toisaalta pelkkä Suomeen lentäminen teettää välilaskuja, joista voi ottaa visiittejä irti (kuten Singapore, Hong Kong, Dubai, Frankfurt jne.). Lisäksi Australian asukkaalla on naapurimaina eksoottisia uusia tuttavuuksia kuten Indonesia, Malesia, Vietnam, Thaimaa ja Filippiinit, joissa on helpohkoa ja halvahkoa käydä. Bonusmaana elämääni on tullut Ranska, mikä on myös antoisa tutkimusmatkailukohde etenkin kulinarismin, taiteen, arkkitehtuurin ja kulttuurin ystävälle.

Ylipäätään oma itse saa vapaammin olla se oma itse, koska maailmalla liikkuessa porukkaa ympärillä on joka lähtöön ja yhtä "oikeaa" muottia olla ja elää ei olekaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Ulkomailla asuessa mahdollisuudet rakentaa oma elämä sellaiseksi josta nauttii ja jollaisen sen toivookin olevan, tuntuvat laajemmilta kuin synnyinmaahan jäädessä. Tämä tietenkin riippuu tyystin ihmisestä ja siitä, millainen persoonallisuus millaisin toivein on.

Top 3 BUU

Koko entinen elämä romuttuu.

Kun muuttaa ulkomaille puoli- tai täysin pysyvästi, kaikki aiempi ponnistelu "valuu hiekkaan". Siis siinä mielessä, että tähänastinen työkokemus ja verkostot, samoin kuin kaveripiirit, enemmän tai vähemmän menettävät merkityksensä.

On aloitettava alusta kaikilla rintamilla ja vakuutettava työnantajat, että kyllä suomalainen osaa, vaikkei kielitaito olekaan heti alkuun natiivin tasolla ja työkokemus ei tunnu painavan missään, koska se on maan rajojen ulkopuolelta eli "varmentamatonta". Myös omaa identiteettiä joutuu rakentamaan uudelleen, koska nyt onkin maahanmuuttaja, ulkomaalainen, ulkopuolinen, kesken tarinaa mukaan tullut, hieman outo, koska harjoittaa erilaisia tapoja ja ajattelumalleja kuin paikalliset.

On löydettävä uudet kaverit, uudet harrastukset, uudet perusympyrät elämään. Tietenkin vanhojakin ystäviä jää, mutta yhteydenpito haalenee ja harvenee väistämättä, Skypen, meilin, Facebookin ja muiden olemassaolosta ja näiden ahkerasta käyttölupauksesta huolimatta. Kun ei olla arjessa nokakkain, ei kertakaikkiaan pysty nojaamaan yhtä paljon eri maassa oleviin sosiaalisiin piireihin kuin fyysisesti läsnäollessa.

Koti menee uusiksi, sillä edellinen on pakattava ja uusi perustettava. Jos vielä tekee kuin minä, eli myy irtaimiston matkakassaksi, on uusi koti pysytettävä aivan perusteista lähtien eli edes samaa astiastoa tai pyyhe- ja lakanasettiä ei tule mukaan kuin kotimaan muutoissa.

Itselleni muutto ja tavarasta luopuminen eivät sinällään ole koskaan olleet huonoja puolia vaan jännittäviä uudistuksia, mutta monille muille tämä vaihe voi olla hankala jo logistisesti, sekä tutuista, rakkaista esineistä tai maisemista luopumisen vuoksi.

Itsensä avuttomaksi kokeminen. 

Omat tunteet ja ajatukset joutuvat myllerrykseen uuteen maahan muuttaessa, sillä silloin painavat normaalit muuttoon liittyvät pulmat, kuten paikkojen löytäminen ja aloilleen asettuminen sekä työnhaku. Lisälöylyksi heitetään tunnekiukaalle kulttuurishokki ja alun yksinäisyys ja irrallisuus.

Omien tunteiden ja ajatusten hallinta voi olla vaikeaa: ajoittaista alakuloa tai masennustakin pukkaa, koska uudessa vieraassa maassa olo on väistämättä välillä avuton, jopa lapsenomainen, kun kaikkea ei osaa, ymmärrä, hoksaa tai pysty hoitamaan. Uudet tavat voivat tuntua ylitsepääsemättömän kummallisilta tai vaikeilta. Vaikkapa niinkin yksinkertainen arjen asia kuin asunnon vuokraaminen voi osoittautua missioksi, jos uutta kieltä ei osaa täydellisesti, vuokrantajien/-välittäjien kanssa ei heti natsaa jetsulleen tai näillä on piilorasistisia taipumiksia ("en minä nyt ulkomaalaiselle uskalla vuokrata").

Olin ennen Australiaan muuttoa jo asunut väliaikaisesti Kanadassa ja Unkarissa, joista Unkari oli kielimuurin takia aika ajoin avuttomaksi vetävä paikka ja Kanada puolestaan haastava kotini eristyneisyyden takia (omakotitalo lähiössä, josta ei juuri päässyt keskustaan ja preeriakaupungin keskustakin oli parissa minuutissa koluttu). Australiaan asettuminen näistä kolmesta hoitui ehkä helpoiten siksi, että vastaantuleviin haasteisiin osasi jo asennoitua rennommin eli ymmärtää, että kaikki ei tule onnistumaan ensi yrittämällä ja pitää vain jaksaa yrittää, kunnes onnistuu. Fake it until you make it. 

Kommunikointi, etenkin syvällisissä tai tunnepitoisissa aiheissa. 

Ennen ulkomaille muuttoa en niinkään ajatellut kieliasioita, sillä puhuin englantia hyvin ja Australiaan tulo Kanadan jälkeen tuntui - jos ei helpolta, niin ainakin mahdolliselta askeleelta. Ajattelin, että kun on CV kunnossa ja osaa työkieltä, kyllä se siitä.

En hoksannut, että myös muuta asiaa pitää pystyä puhumaan kuin työaiheita, ja etenkin tunteita herättävissä keskusteluissa (politiikka/arvomaailma, riitely parisuhteessa tms.) kieli juuttui alkuun turhauttavan helposti kitalakeen eli en vain saanut sanoja ulos. Aivot menevät jonkinsortin liskotilaan, kun tunteet lähtevät jylläämään, ja olisin väkisin halunnut puhua suomea, mikä näkyi englannin aksentin vahvana paksuuntumisena rally englishiksi ja sanavaraston typistymisenä muotoon minä olla sitä mieltä että sinä stupido. Todella aikuismaista ja asiallista väittelytaitoa.

Vieraalla kielellä ei ilmaise itseään täysin sujuvasti ennen kuin muutaman vuoden jälkeen, joten alkuvaiheessa moni tärkeä asia jää ilmaisematta ja välittämättä eteenpäin, koska ei vain ole sanoja tai keinoja. Lisäksi kulttuurierotkin voivat vaikuttaa, miten ja mistä voi puhua muiden kanssa. Tähän hätään jopa yllättäenkin auttaa verkostoituminen muiden suomalaisten kanssa, sillä maailmalla jostain kirjoittamattomasta syystä suomalaiset eivät olekaan tuppisuita vaan avautuvat aika äkkiä toisille suomalaisille: hankalista ja henkilökohtaisistakin aiheista jutellaan luontevasti sellaisille, joita Suomessa pitäisi lähinnä puolituttuina.

***

Mielestäni mukavimpia suomalaisia keskimäärin ovatkin juuri ulkosuomalaiset, sillä he ovat ymmärtäneet, millainen lahja on Suomi ja sen tavat, luonto, kieli ja kulttuuri, mutta eivät takerru siihen kateellisella tai mustasukkaisella rajatkiinni-patriotismilla. Toki Suomen sisältäkin löytyy mahtavaa porukkaa ja siksihän me ulkosuomalaiset jaksamme rampata aina maailman toiselta puolen tuohon kaukaiseen pohjolan kolkkaan jopa useita kertoja vuodessa!

Jokaisesta (?) ulkosuomalaiskodista löytyvää materiaalia. Kuva (c) Muumimania.