Tähän on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on vastaajaakin. Omakohtaisesti ystävyyskuvioni ovat edenneet niin, että alkuvaiheessa Australiassa suhtauduin muihin suomalaisiin aika kaksijakoisesti. Toisaalta ajattelin, että "pitää" löytää paikallista seuraa, jotta kotiutuu ja kielitaito kohenee. Halusin jopa vältellä suomalaisia. Toisaalta ilahduin aina kuullessani suomea ja menin useimmiten juttelemaankin, jos kaupungilla jonkun savonmurre tai muu suomipiirre kiinnitti huomioni.
Vaikken aktiivisesti etsinyt suomalaista seuraa ja suhtauduin jopa ajoittain karsastaen suomalaisiin, päädyin kuitenkin ottamaan selvää suomalaisten tapahtumista. Perthissä suurin osa suomalaisten yhteisistä juhlista ovat Perthin suomalaisen kirkon ja/tai Suomi-koulun järjestämiä, koska varsinaista Suomi-klubia tai Suomi-taloa ei ole, kuten joissain muissa aussikaupungeissa. Muuttaessani Perthiin v. 2011 siellä oli sattumalta muutamia hyvin aktiivisia suomimimmejä, jotka järjestivät mm. puistopiknikkejä ja muita yhteistapahtumia. Yhdessä tällaisessa Christmas in July-illanvietossa tapasinkin liudan suomalaisnaisia, joiden kanssa olen yhä ystävä. On Perthissä toki suomalaisia miehiäkin, mutta etenkin nyt äitiydyttäni muiden äitien vertaistukiseura on osoittautunut kullanarvoiseksi.
En kotiutunut Perthiin mitenkään nopeasti, ja yksi syy on, että en alkuun tutustunut sikäläisiin helposti. Luontevin tutustumispaikka, työ, ei ollut tehokas kaverustumisväylä, koska olin aluksi vuokratyöntekijän statuksella. Tuntui, että kollegat ajattelivat - ja itsekin ajattelin! - minun lähtevän pian muihin maisemiin, joten mitä turhia panostamaan. Jäin kuitenkin kyseiseen virastoon lopulta kuudeksi vuodeksi vakivirkaan, ja vakityön saatuani jotenkin "pääsin piireihin". Aloin ehkä itse(kin) yrittää enemmän sosiaalisella saralla, ja kollegat muuttuivat paljon kiinnostuneemmiksi minusta. Myöhemmin harrastusten kautta löytyi lisäliuta kavereita, ja vauvan synnyttyä sosialiseerasin ahkerasti myös neuvolan äiti-lapsi-piirissä.
Kuitenkin suurin osa tapaamistani ihmisistä jää enemmän tuttava- kuin kaveriasteelle, ja aidosti hyviä ystäviä perthiläisten joukossa minulla on ehkä yhden käden sormilla laskettava määrä - mikä sekin on tietysti huippujuttu. Sen sijaan aussisuomalaisten parista olen löytänyt ns. sydänystäviä, eli sellaisia, joille kehtaisi soittaa vaikka illalla myöhään, jos on jokin ongelma tai huoli.
Onko syy suomenkielessä? Ajattelin alkuun itse näin, koska ajatusten ja tunteiden ilmaisu on helpointa äidinkielellä. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että suurempi syy on samanlainen ajatus- ja arvomaailma, sekä samanlaisten kokemusten läpikäynti. Jokainen Australiaan muuttanut on kohdannut samanlaisia haasteita ja esteitä, ja juhlinut samantyyppisiä onnistumisia, kuten viisumiviidakon selätystä ja kielitaidon takeltelua ja karttumista. Useimmilla on myös enemmän tai vähemmän vahvoja ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksia vrt valtaväestö, koska emme ole syntyneet ja kasvaneet maassa. Olemme hieman kuin vakoojia, tarkkailemme paikallisia, analysoimme heitä ja raportoimme heidän tekemisistään keskenämme.
Nyt tästä saa helposti kuvan, että jaottelen meihin ja heihin. Se ei ole tarkoitus. Olen Australian kansalainen ja vaikka alkuun kulttuurishokin kourissa useinkin manailin sitä ja tätä aussityperyyttä, nyt silmät ovat avautuneet sille, että erilainen tai toisenlainen ei ole automaattisesti huonompi (esim. jokin tapa, käytäntö tai byrokratian koukero). En siis arjessa koe, että olen osa "meitä", ulkosuomalaisia tai australiansuomalaisia, vaan kaikki Australian asukkaat ovat "meitä".
Wonderworldin Noora kirjoittaa, että muiden suomalaisten seura auttaa pitämään yllä omaa kulttuuri-identiteettiä ja kulttuuriperintöä. Tämä on ehdottomasti faktaa. Vaikken alkuun ajatellut, että minulla on jokin erityinen suomi-identiteetti, on sellaisen vaaliminen kuitenkin muodostunut tärkeäksi. Kieli on luonnollisesti tärkeä asia, mutta tärkeintä minulle on ehkä ylläpitää tietynlaista, jopa idealisoitua tai nostalgisoitua suomalaisuutta itsessäni ja perheessäni. Sen olennaisia osia ovat omien perinnejuhlien viettäminen - kuten joulu, juhannus, vappu - sekä arvot kuten luonnonläheisyys ja luonnonsuojelu, tietty "maatiaisuus" eli aidon, rehellisen ja koreilemattoman arvostaminen, sekä tasa-arvo.
En Suomessa asuessani tajunnut, miten itsestäänselvänä pidän tuota viimeisintä, tasa-arvoa, enkä tarkoita nyt pelkästään sukupuolten välillä. Tasa-arvo koskee myös esimerkiksi työpaikkoja, lähtien ammattiyhdistysliikkeiden olemassaolosta ja siitä, että pomoja ei tule/tarvitse mielistellä, kumarella tai pitää puolijumalina. Tästä asenteesta on koitunut pientä kitkaa aussityöpaikoilla, koska vaikka sielläkin on kohtalaisen litteä hierarkia, jotkut johtajat odottavat jonkinsortin fanipalvontaa, mitä minulta ei irtoa millään vain henkilön aseman perusteella - eikä oikein muillakaan syillä. Ihmisiä me kaikki olemme, hyvine ja huonoine puolinemme.
Samaa olen kuullut muiltakin australiansuomalaisilta, eli aiheutamme pieniä ja isompiakin laineita työpaikoilla tällä "minun nenälleni et hypi jonkun hierarkian pohjalta"-asenteella. Ei ole mielestäni yllätys, että esimerkiksi Perthin suurimman yliopiston henkilökunnan ammattiyhdistyksen johtaja on suomalainen. Kuten ei sekään, että vuosisata sitten Kanadassa suomalaiset työläiset keräsivät (silloin kyseenalaista) mainetta ay-järjestäytymisellään ja lakoillaan.
Suomalaisuuteen ei kuulu vain kieli ja tietty tapakulttuuri saunomisesta iltapäiväkahveihin. Siihen ehdottomasti kuuluu sisukkuus ja sitä myös kaikkinainen tasa-arvopyrkimys mielestäni on. Ei tyydytä siihen, miten asiat ovat, vaan pyritään kohti jotain muuta, parempaa. Ei lannistuta, ei jätetä kesken, ei anneta muiden kävellä yli, pidetään omasta arvosta kiinni, muita lyttäämättä. Ehkä tämän saman arvomaailman jakaminen on se suurin syy, miksi juuri suomalaisista on tullut parhaita ystäviäni ulkomailla.
 |
| Suomikätösin väkerrettyjä suomikukkia Suomi100-juhliin Perthissä. |
 |
| Allekirjoittanut juontamassa Suomi100-juhlia. |
 |
| Reissussa Länsi-Australian etelärannikolla parhaiden suomiystäviemme kanssa. E rannalla, muut tuijottamassa E:tä rannalla. |
