Muoti on muovia ja toisinpäin

Seuraa vuodatusta.

Kun asuu meren lähellä, meren kauttaaltaan ympäröimässä maassa ja meribiologi-sukellusopettajan kanssa, meri kuuluu elämään ihan eri tavalla kuin järvi-Suomessa. Sekä positiivisen (Australian loputtomat valkoiset rannat ja turkoosi meri) että negatiivisen (merten saastuminen, muoviroska, vesien lämpiäminen yli kalojen kotien eli korallien sietokyvyn) kautta.

Perth sinällään on hyvin siisti kaupunki, ja esimerkiksi ikkunamme alta huristaa joka ilta katupesuauto. Samoin läheinen Wellington Park - puisto imuroidaan puhdistusautolla säännöllisesti, kuten muutkin puistot ja kadut. Mutta. Kierrätys on Perthissä lapsenkengissään. Vaikka kierrätys on teoriassa järjestetty, laskennallisesti vain murto-osa kierrätettävästä kamasta oikeasti kierrättyy landfill'in eli kaatopaikan = maan alle kuoppauksen sijasta.

Balilla, Wessien suosituimmalla pienellä lomasaarella, muoviroskan määrä löi silmille. Jätehuolto varmaan on olemassa, mutta liekö turistien paljous vai jätteenkäsittelyn kalleus/vaikeus syynä siihen, että joka tienpiennar kukki muovia - rumasti. Romuttaa tehokkaasti tropiikkiparatiisin henkeä, kun palmujen ja meren sijaan siirtää katseen asfaltin reunaan, jossa ei ruohonkortta näy roskan seasta.

Samaa muuten ihmettelin vuosia sitten autoreissulla Lappiin, että eivätkö perinteisesti luontorakkaat suomalaiset olekaan niin puhdassydämisiä kuin luullaan. Käärepapereita, mäkkäriroskaa, muovipusseja tienpientareet pilkullaan.

Olen aina ällikällä lyöty siitä, että a) eväät jaksetaan kyllä kantaa paikkaan x, jossa sisältö syödään, mutta käärepaperit painavat liikaa, jotta ne vietäisiin mukana poiskin; sekä b) kyseiset eväät syödään autossa, eli auto kyllä jaksaa kantaa roskatkin! Härreguud että ottaa nuppiin moinen.

E etenkin on huolissaan esimerkiksi merikilpikonnien ja muiden merieläinten hengissä selviämisestä, ja on muovipussien vihollinen numero 1. Pussit kun päätyvät ravintoketjussa vääriin mahoihin (mikä tahansa maha on muovipussille väärä loppusijoituspaikka, luonnollisesti...), tai kuristamaan lokkeja ja muita luontokappaleita.

Kaupassa meillä on 99% kerroista mukana joko reppu tai peräti oma Ikea-säkki, johon mahtuu kuusi kassillista ruokaa. Eipähän lopu kantotila kesken. Aussit käyttävät naurettavan määrän pusseja per kauppareissu, koska hedelmäpussin vahvuiset pussit kantavat max. yhden mehupönikän tai kaksi pakkausta pakasteita kappale. Täällä muovikasseista ei makseta, vaan ne tulevat kaupan päälle lähestulkoon kaikkialla. Suomen oletus, jossa pusseista maksetaan, todennäköisesti hieman hillitsee muovin kanssa tursastelua.

Yritin tässä männäkuukautena osallistua muovittomuushaasteeseen, eli välttää kaikkea mahdollista maatumatonta pakkausjätettä. Ei muuten onnistu ihan noin vaan. Joka ikinen asia on pakattava kaupassa johonkin, ja paperipusseja tai biohajoavia pusseja ei läheskään aina ole tarjolla. Pahimmillaan tuotteet on kääritty ensin muoviin, sitten muovikoteloon, sitten pahvirasiaan (keksit ym.) - eikö nyt yhtään vähemmällä pääsisi?

Muovittomuushaaste sai tosin etsimään ja löytämään uusia tuotteita, kuten täkäläisen luonnontuote-luomu-eläinkokeeton-ihonhoitosarjan nimeltään Australian Pure , joiden purnukatkin on tehty sokeriruo'osta eli ovat biohajoavia. Sarjan kasvojenpesuneste ja kuorintavoide (kuorintarakeet eivät ole muovia vaan jauhettua saksanpähkinää) ovat nyt vakiokäytössä. Löytyy normi-ruokakaupoista.

Viime vuoden reissuilla heräsin miettimään sitä, paljonko kukin meistä oikeasti tuottaa roskaa, sekä muovia että muuta. Suomessa - ja muissa länsimaissa - asia on helppo unohtaa, koska jätehuolto pelaa, eikä roskavuorten kertymistä tarvitse itse omin silmin todistaa. Kiinassa ja Balilla käytössä on perhe- tai korttelikohtainen ruoskakuoppametodi, eli jossain kujan perukoilla, tien varressa tai ihan vaan takapihalla on monttu/aukio, johon roskat kipataan, kuin ennenvanhaan tunkioon.

Maatuvia tuotoksia sisältävästä tunkiosta tämä muoviroskakumpu eroaa siinä, että se ei maadu, elinikänä. Ei edes useampien sukupolvien elinikänä. Kaiken huippu on, että kyseisissä maissa ihmiset kuluttavat paljon länkkäreitä vähemmän jo pienemmän tulotasonsa takia, eli roskakasat heijastelevat vain murto-osaa siitä, paljonko meistä ausseista tai suomalaisista kukin tuuttaa oheisroskaa tulemaan jokapäiväisten ostosten kylkiäisinä.

Kävin äskettäin kuuntelemassa ekomuotiluennon, vaikken muotia suuremmin seuraakaan. Puhujana oli entinen muotisuunnittelija, nykyinen kasvibiologi, joka hyppäsi muotikelkasta muualle tajuttuaan alansa kerskakulutusluonteen. Luennoija ei itse enää osta tuotteita ketjuista ollenkaan, vaan suoraan piensuunnittelijoilta ja käsityöläisiltä (joita Perthissä riittää), op shop'eista eli reilun kaupan liikkeistä tai kirppareilta.

Itsekin tykkään kirppareista enemmän kuin ketjuista, mutta Perthissä näiden tarjonta on todella ankeaa, alkuperäisten ostosten huonon laadun takia - mistäpä sitä kestävää, laadukasta tavaraa löytyisi kierrätykseen, jos kaikki ostavat pelkkää polyesteri- ja nylon(muovi)lumppua "9,90 per tavara" - ketjuista (joissa tosin itsekin asioin, koska nämä ovat ne yleisimmin löytyvät liikkeet).

Suomessa sentään esimerkiksi H&M yrittää hankkia pisteitä kierrättää tekstiilejä antamalla lahjakortteja vanhoja vaatteita vastaan. Suomessa muutenkin kirpparikulttuuri on hienosti hengissä, ja esim. Kontin ja UFFin tarjonta ovat kaikille tuttuja. Perthissä ei ole tietääkseni ollenkaan suomalaistyylisiä kirppareita, joissa omistajat itse myyvät tavaroitaan. Täällä kaikki lahjoitetaan esim. Good Sammy'n tai Pelastusarmeijan vaatekeräyksiin; nämä sitten myyvät tavarat omissa myymälöissään.

Kirppareilla näyttää täällä olevan myös erilainen sosiaalinen stigma. Kasarijuppiliitoa arvostaville perthiläisille kirpparit ovat köyhälistön pakko, eivät keskiluokan huvia. Suomessa sen sijaan "löysin kirpparilta" on melkeinpä kehuskelua: "näin mahtavan löydön tein, ja halvalla!" Täältä ei myöskään löydy Huuto.netin tapaista kaiken kansan huutokauppaa, jossa voisi yrittää päästä tavarasta eroon korvausta vastaan. Gumtree.com on suosittu osto-, myynti-, ja annetaan-palsta, mutta ei sillä samanlaista rahaa tee kuin tiedän Huuto.netin tuottaneen siitä innostuneille kavereille.

Muoviroskan alkupää on tietenkin tuotantoketju sinällään. Ihmettelen nykyään usein kaupoissa sitä, miten keikkuvalla pohjalla peruskapitalismin tehokkaaksi mainostettu, markkinoiden näkymättömän käden ohjaama resurssienkäyttö todellisuudessa on.

Joku keksii, että tätä uutuustavaraa varmaan tarvitaan. Jos ei tarvita, sillä keksitään tarve, vaikkapa väittämällä, että miehet ja naiset eivät voi käyttää samaa shamppoota, syödä samoja sipsejä ja mitä näitä sukupuolitettuja tuotteita nykyään onkaan.

Tavaraan louhitaan/tuotetaan/tapetaan materiaalit, roudataan sitä konttikaupalla ympäri maailman, tyrkätään tuhatmäärin kaupan hyllyyn ja odotetaan, että sitä ostetaan. Mainosmyllyyn käytetään kottikärryittäin rahaa, eihän tuotteesta muuten tule menestystä. Osa tavarasta ostetaan, osa ei. Loput dumpataan kaatopaikalle - pahimmillaan jonnekin kolmansiin maihin, joilla ei ollut osaa eikä arpaa rahantienausvaiheessa - ja sama rumba alkaa alusta. Ei herramunjee miten päätöntä. Ja tämän pitäisi olla sitä markkinavoimien näkymättömän käden tuottamaan hyvinvointia. Kenelle, tarkalleen?

Olen aina ollut törsäilyä vastaan ja etenkin täällä kalliissa, kierrättämättömässä Perthissä minusta on vahingossa tullut maalaisjärkevän nuukuuden ja harkitun kuluttamisen puolestapuhuja - siis siinä mielessä, että mietin tarkkaan, mitä tarvitsen, ja mitä pelkästään haluan, kun kestotavaroista puhutaan. Halu ja tarve eivät ole sama asia, väittivät markkinamiehet ja elinkeinoelämän puhuvat päät mitä tahansa.

Palveluja sen sijaan ostan mielelläni vaikka joka viikko, eli ulkona syöminen/kahvittelu/ulkoilmaleffa/hieronta tms. mahtuvat hyvin budjettiin. Työllistävätkin samalla, varmemmin kuin krääsän tuottaminen.

Koska meillä ei edelleenkään ole telkkaria ja olen sen katselusta ja eritoten mainostaukojen sisällöstä aika lailla jo vieraantunut, mainosten satunnainen näkeminen tai naistenlehdistä lukeminen herättävät lähinnä näränsekaista hilpeyttä. "Tarvitset ehdottomasti tämän uber-ihme-uutuus-kulmakarvankiillottimen! Nämä viisi ostosta tulisi jokaisen itseään kunnioittavan naisen hankkia! Nämä kymmenen meikkituotetta tarvitset tänä kesänä! Nämä kuusi tavaraa määrittelevät, kuka olet! Ole Tosimies, osta tämä älykallis kello/kännykkä/auto/moottoripyörä!"
A n t e e k s i  m i t ä? Älä sinä tv-kasvo / lehden photoshopattu nälkäkurkimalli yritä minulle sanella, mitä minä tarvitsen. Päätän sen itse, piste.

Suomalaiset, te kirpparilöytöjen soihdunkantajat, jatkakaa samaan malliin! Kuva (c) ethicalfashionblog.com

Haluaisitko sinä lomalle tänne? Etkö? Älä sitten osallistu ongelman aiheuttamiseen - kitke muovin kulutusta jos vain suinkin voit. Kuva (c) thesoutheastasiaweekly.com

Parisuhde suurennuslasin alla

Otsikko ei tällä kertaa ole omasta elämästä, vaan luin kiinnostavan jutun tutkimuksesta, jossa mitattiin parisuhteiden kestävyyttä. Ajattelin kääntää ja tiivistää sen tähän muillekin opiksi.

Tavanomaisista naistenlehtijutuista teksti poikkesi siinä, että mukana ei ole mitään top 10 - aktiviteettilistaa (keitä kullallesi kahvia, hiero jalkoja, sano että rakastat jne.) joilla lemmen liekkiä ylläpidetään. Viesti tiivistyy vain kahteen olennaisimpaan luonteenpiirteeseen/ajattelutapaan, joilla mistä tahansa ihmissuhteesta saa eniten irti. Ja elämästä yleensä, väittäisin.

Amerikkalaistutkimuksessa havaittiin, että keskimäärin vain kolmessa avioliitossa kymmenestä puolisot ovat suhteeseensa tyytyväisiä läpi elämän. Syyt tulossa tuonnempana. Tutkijat onnistuivat myös ennustamaan, mitkä parit tsemppaavat läpi vaikeuksien ja keiden yhteinen laiva ajaa karille. Kas näin tutkimus tehtiin:

Tutkijat haastattelivat pariskuntia samalla, kun nämä oli kytketty piuhoihin ja koneisiin sydämensykkeen, hikoiluasteen ym. määrittämiseksi. Keskustelun aiheina olivat mm. miten pari aikoinaan tapasi, millaisia onnellisia muistoja heillä on, millaisia ongelmia heillä on, ja millaisen isomman kriisin tai ongelman läpi he olivat parhaillaan menossa tai jo kokeneet.

Osa tutkittavista jutteli tutkijoille rauhallisina, kun taas osalle tutkittavista koneet mittasivat selviä stressin ja fight or flight - eli taistele tai pakene - reaktion merkkejä. Toisin sanoen suhteesta puhuminen oman kumppanin kanssa/läsnäollessa aiheutti osalle ihmisistä saman tunteen, kuin sapelihammastiikerin kohtaaminen arolla nahkaviitassa ilman keihästä. Ei liene yllättävää, että kun samat pariskunnat kartoitettiin kuusi vuotta myöhemmin, stressiä kokeneet olivat todennäköisimmin eronneet tai erittäin tyytymättömiä suhteeseensa.

Tutkijat nimesivät rauhallisten ryhmä master'eiksi eli mestareiksi, ja stressaantuneiden ryhmän disaster'eiksi eli käveliviksi katastrofeiksi.

Katastrofityyppien parisuhteissa oli kolme yhteistä pääpiirrettä, joilla juttu lähti menemään pieleen: contempt eli toisen vähättely tai halveksiminen, cold shoulder eli toisen tunteista piittaamattomuus (tai kyvyttömyys pistää toisen tunteita samalle sijalle omiin nähden); sekä focus on negativity eli kumppanin huonojen ominaisuuksien skannaus ja niihin oikein keskittymällä keskittyminen.

Huom. katastrofityyppejä tarvitaan vain yksi per parisuhde, ja pieleen menee. Jos kumpikin on kävelevä (suhde)katastrofi, sitä nopeammin alamäki alkaa, ellei jompikumpi äkkiä hoksaa tehdä asialle jotain vaikka pariterapian kautta. Harmi kyllä sitä katastrofiosapuolta ei välttämättä koskaan saa järkiinsä, koska vika ei ole minussa, se on sinussa - on katastrofille perusasetus.

Tutkijat tekivät sellaisenkin havainnoin (en oikein tiedä miten tämä prosentti oli laskettu, mutta kumminkin...), että negatiiviseen keskittyjät missasivat jopa 50% kumppanin hyvistä ominaisuuksista ja teoista, koska tuijottivat vain huonoja puolia, suurennellen niitä päässään. Cold shoulder puolestaan ilmeni esimerkiksi siten, että kun toisella oli hyviä uutisia - vaikkapa ylennys tai muu saavutus -, toinen partneri joko mitätöi, ei huomioinut tai ohitti uutiset olankohautuksella tyyliin "jaa, hyvä sulle." Contempt puolestaan tarkoitti, että parhaimmillaan toinen on kuin tapettia tai huonekalu - ainahan se on tossa ollu eikä minnekään lähde/muutu; ja pahimmillaan aktiivista omanarvon pönkitystä toista mollaamalla.

Ei vaadita kummoistakaan einsteinia tajuamaan, että eihän näillä eväillä pitkälle pötkitä, oli kyseessä, parisuhde tai ystävyyssuhde. Elämässä yleisestikin saa kyllä täyslaidallisen onnetonta oloa, jos nämä ominaisuudet tanassa lähtee päivistään selviämään.

Entäs sitten onnelliset parit? Heille riitti kaksi pääominaisuutta, joiden alle kaikki muu positiivinen loksahtelee: appreciation eli arvostaminen ja kiitollisuus, ja respect eli toisen kunnioittaminen. Näistä yhdessä muodostuu ominaisuus tai suhtautuminen nimeltään kindness eli kiltteys, ystävällisyys, mukavuus: "haluan olla sinulle kiva, tuli mitä tuli." Näin kumpikin partneri tuntee, että hänestä välitetään, häntä ymmärretään ja hänellä on arvoa.

Melko itsestäänselvästi tutkijat huomasivat, että melkeinpä tärkeintä on olla toiselle kiltti riidan aikana - vaikka tämä onkin aikamoinen paradoksi. Jos riidellessä kumpi tahansa päästää aggressiot, väheksynnän, halveksunnan ja muut kumppanit täysin irralleen, nämä tappavat suhteen kuin suhteen ajan kanssa. Näistä kun syntyy ajan myötä kaunan kierre, jossa kumpikin osapuoli laskee ja hautoo kokemiaan vääryyksiä kuin ammuttuja nuolia, mutta autuaasti unohtaa, mitä itse tuli lauottua.

Sanoihan jo Doctor Phil telkkarissa aikoinaan, että jos ja kun suhteessasi on ongelmia, katso ensin peiliin ja kysy: olenko minä sellainen tyyppi, jonka seurassa on hyvä olla? Jos sinä et ole ja toinen edes yrittää, niin siinäpä persoonallisuusremontin paikka peilin tälle puolen. Jos taas sinä olet mutta toinen ei, tässäkin on radikaalin muutoksen paikka - joskus se muutos on eri suuntiin lähtö ja lujaa.

Alkuperäinen juttu täällä.

"Mestareilla on tietoinen tapa, jota he käyttävät: he ajattelevat ihmissuhteitaan huomatakseen asioita, joista olla kiitollinen. He rakentavat tätä kunnioituksen ja arvostuksen ilmapiiriä tarkoituksella. Katastrofit puolestaan skannaavat suhdettaan bongatakseen joka ikisen virheen, jonka puoliso tekee."

"Valitse tarkoin, kenen kanssa luot uusia muistoja. Ne kun kestävät eliniän."

Perjantai Perthissä

Tänään tekisi mieli blogata, muttei ole mitään erityisempää asiaa. Siispä kuvakavalkadi kännykästä estradille, hop. Tältä näyttää yksi perjantai muiden joukossa Perthissä:

 Perthissä on nyt pari vuotta ollut käynnissä tällainen keskustan elävöittämisidea, eli perjantain iltatori. Torilla myydään pelkästään ruokaa teemalla "makuja maailmalta", eli jokainen koju tuo jotain uutta ja erilaista kokonaisuuteen.

On espanjalaista paellaa, japanilaista suolaista pannaria, korealaista bibimbap'ia (riisiä, naudanlihaa, vihanneksia ja puolikypsä muna), argentiinalaista grillikylkeä, marokkolaista tagine'a (kuskusta tomaatti-kikherne-kastikkeen kanssa) ja mitä kaikkea. Ainoa haittapuoli on, että hinnat ovat pihille meikäläiselle liikaa.

Take away - annos mitä tahansa maksaa $12-15 eli 8-11 euroa mikä ei sinällään ole paljon, mutta annoskoot ovat tässä se ratkaiseva pihiyden aiheuttaja. Yleensä rahalla saa suupalan, max. kaksi.

Tarkoituksena torilla lie on, että ihmiset ostaisivat eri makuja eri kojuilta ja näin rakentaisivat itselleen maailmankansalaisen makulautasen. Itse ostan mieluiten riittävän ison annoksen yhtä asiaa ja saan mahan täyteen. Mutta torilla on kiva työpäivän jälkeen palloilla muuten vaan tuoksuja ja näkymiä kokemassa. Jos oikein törsäämään heittäytyy, voi ostaa vastaleivottuja donitseja tai kotitekoista tuorejäätelöä peränurkan jälkkärikojuista, nam.

Iltatori alkaa viideltä - tosin monet kojut saavat ruuan valmiiksi vasta kuudeksi -, ja jatkuu illan hämärtymiseen saakka.

Iltatorilta suuntasimme E:n kanssa sundowner'eille eli työnjälkeisdrinksuille. Tällä kertaa matka pysähtyi the Bird-baariin Northbridgessä, koska heillä on kiva pieni ulkoterassi. Terassista puolet oli jonkin lisenssikahnauksen takia suljettuna (tiloilla on anniskelulupa vain tietylle henkilömäärälle), joten päädyimme kököttämään makeshift-(tekele)penkille eli kukkapenkin kivireunalle terassin peränurkkaan. Kun ahteria alkoi puuduttaa, jatkoimme matkaa William Street'iä pohjoiseen.

 Yllä suljettu terassinpuolikas, alla täyteenahdettu terassinpuolikas.

Seuraava stoppi oli pieni iltapala U&I Café'n terassilla. Perthissä pidän erityisesti kahviloiden, ravintoloiden ja baarien ulkoterasseista, sillä suomalais-pakkasmaahiselle ei eksoottisempaa asiaa olekaan kuin lämpimät, pimeät illat, joissa ei tarvita takkia. U&I tarjoilee vietnamilaista ruokaa, joten tilasimme jaettavaksi kahdenlaisia kevätkääryleitä: riisipaperiin käärittyjä sekä uppopaistettuja yhteishintaan $13, ~ 8.50 euroa. Ei mikään iso satsi, mutta riittävä kahdelle iltapalaksi.

Sitten kiltisti kotiin nukkumaan. Kotona odotti pizza, koska anoppi oli huolissaan, että olemme nälissämme. Pizzasta tuli hyvä lounas seuraavana päivänä.

Raha kasvaa puissa

Toisen blogini puolella uutta asiaa kaupunkiluonnosta, luonnon stressinlievitysvaikutuksista ja saunomisesta. Muun muassa.

http://cityscapes-australia.blogspot.com.au/2015/01/raha-kasvaa-puissa.html

Central Park, Perth. Ei lähellekään New Yorkin Central Parkin mittakaavaa, silti kaupungin suosituin lounaseväiden syöntipaikka.

Menevää vuotta 2015! Eli mitä on tulevalle vuodelle luvassa

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vuosi alkoi työrintamalla lennokkaasti, sillä sijaistan taas pomoani täkäläisen ELY-keskuksen johtoportaassa. Työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi, ja kaiken päälle pitäisi ehtiä myös suunnitella erittäin kiireiseltä - hyvällä tavalla kiireiseltä - näyttävää vuotta 2015.

Annoin itselleni uuden vuoden lupauksen, että laukkaan tänä vuonna tohtorinlakkia ja -miekkaa kohti uudistuneella innolla. Tutkimusta, kirjoittamista, tutkimusta, kirjoittamista, ja vielä lisää tutkimusta siis tiedossa. Paha kyllä muistin vasta töihin palattuani, että tälle vuodelle minut on buukattu myös frontline management - tutkintokurssille työpaikan maksamana ja edellyttämänä. "Etulinjassa johtaminen" tarkoittaa esimiestyötä, eli minusta nähtävästi leivotaan pomon seuraajaa, hyvähyvä.

Kaiken lisäksi olen pyytänyt - ja saanut - kaksi kuukautta virkavapaata neliviikkoisen vuosilomani päälle, joten matkoja pukkaa, jes! Milloin ja minne? Emme vielä tiedä! Vaihtoehtoina olemme pallotelleet mm. seuraavia: Kambodza, Myanmar, Puerta Princesa-saari Filippiineillä, Indonesia, Malesia, Brunei, Etelä-Korea, Japani, Oman, Madagaskar, Costa Rica... Että näistä, tai ehkä aivan muista, vaihtoehdoista valiten.

Ugandakin lyötiin joukon jatkoksi, kun selvisi, että kollegalla on siellä sukua (valkoisesta aussimiehestä on kyse). Hän kutsui muitta mutkitta meidät kylään sukulaistensa leirintäalueelle, kun kerran itsekin on sinne tänä vuonna suuntaamassa lomalle. Ebola-paniikki, maamiinojen yleisyys sekä meren eli sukellusmahdollisuuksien puute jättävät keski-afrikkalaisen Ugandan tänä ja ehkä muinakin vuosina nollasijoille näissä viisuissa.
Tsori, t: pelkuri.

Ennen eksoottisia kohteita suuntanamme on kuitenkin mikäs muu kuin vanha tuttu Suomi. Tai siis minulle tuttu kohde, E:lle ensimmäinen kerta missään Skotlantia pohjoisemmassa.

Lähestyvä matka takaa, että Suomi on nyt ollut meillä enemmän puheenaiheena. E ei pysty käsittämään, että Suomessa ei olisi sisällä kylmä. Olen tolkuttanut monta kertaa, että kaikilla on keskuslämmitys, ja että ennemmin riskinä on tukahtua liikalämpöön (+25 tunkkaista sisäilmaa on ihan liikaa vetoisiin aussitaloihin tottuneelle) kuin paleltua nukkuessa. E luulee tätä harhaisen suomimielen kehittämäksi selviytymisstrategiaksi: "joo joo kyllä siellä tarkenee", vaikka kaikki tietävät, että suomalaiset uivat avannoissa eli eivät selvästikään tunne kylmää.

E on itse kotoisin vuosisatoja vanhasta, kivisestä maalaistalosta, jossa ei ollut tuplaikkunoita, yhtä takkaa kummempaa lämmitystä saati eristystä. Ja Ranskassakin on pakkasta. Joten suomalaiseen rakentamiseen tutustuminen tullee olemaan - positiivinen - kulttuurishokki nro 1.

Suomesta juttelimme tänään näin:
Minä: "Lomamme aikana siellä vietetään kahta juhlapäivää. Toinen on suomalaisen runouden päivä kuuluisan runoilijan kunniaksi ja toinen on vanha perinne."
E: "Hieno juttu! Vietetäänkö niitä kaikkialla vai pelkästään Helsingissä [mistä aloitamme reissun]? Ja miten niitä juhlitaan?"
A: "Kaikkialla. Hmm, runon päivää ei varsinaisesti juhlita tietääkseni, mutta silloin syödään tietynlaista leivonnaista. Niitä myydään joka kaupassa ja kahvilassa. Se on päivän erikoisuus."
E: "Miten runot ja leivonnaiset liittyvät toisiinsa?"
A: "No eivät varsinaisesti liitykään. Tarinan mukaan tämän kuuluisan runoilijan, Runebergin, vaimon piti äkkiä keksiä jotain makeaa tarjottavaa, ja hän kehitti oman leivosreseptin. Nykyään leivonnaisten syönnillä muistetaan tätä kuuluisaa runoilijaa." [nyt kun mietin, niin eikös Runebergintorttupäivänä pitäisi muistaa myös Fredrika Runebergia, jonka luovuus ei ehkä ollut kirjallista vaan kulinaarista luokkaa?]
E: "Aha, no, selvä. Entäs se toinen juhla?"
A: "Se on vanha perinne. Sitä vietetään niin, että otetaan pulkka ja mennään laskemaan mäkeä. Sen jälkeen syödään hernekeittoa ja pannukakkua, ja pullaa kermavaahdon ja vadelmahillon kanssa. Näin ennustetaan tulevaa satovuotta: missä talossa saadaan paras pellavasato kankaantekoa varten. Juhlan nimikin on laskiainen, mikä tarkoittaa mäen laskemista.'
E: "Hernekeittoa juhlaruokana...? Ahaa pullaa, tottakai pullaa. Kuka tekee parasta pullaa, tästä tulee paras vaimo."
A [ensin hölmistyneenä, sitten välähtäen]: "Hahaha, eikun paras äiti. Miksei vaimokin!"
Tuttu pulla-sana näköjään muistutti pari vuotta sitten kertomastani pullantuoksuinen kotiäiti-myytistä :D

Helmikuun Suomen-loman lisäksi on tarkoitus tehdä joko yksi pitkä matka, tai kaksi lyhempää matkaa tämän vuoden mittaan. Kohde valikoituu lopulta hintatason ja ajankohdan mukaan. Haluaisimme matkustaa kesä-heinäkuussa, koska silloin Perthissä on surkea sää. Mutta sama ajanjakso on tukala, kuumankostea sadekausi tropiikissa, eli kolme neljäsosaa listamme maista karsiutuu pois, ellemme muuta matkapäiviä. Mikä sekin on mahdollista. Kun kaikki suunnitelmat ovat auki, kaikki on mahdollista!

Kaakkois-Aasian maita on listalla monta, koska lomailu siellä on ausseille halpaa - Perthistä lentää esimerkiksi Malesiaan ja takaisin jopa alle kolmellasadalla dollarilla eli parilla sadalla eurolla, ja asuminen ei maksa juuri mitään. E voisi myös yrittää työllistyä lomalla missä tahansa PADI-organisaation sukelluskoulussa - ja niitä löytyy ihan joka rannalta, missä on korallia ja kalaa meressä. Mutta ajankohta pitäisi tropiikkia varten siirtää jonnekin loka-joulukuun tienoille.

Väli-Amerikka kiinnostaisi kovasti kumpaakin, mutta täältä ei pallon toiselle puolen ihan noin vain pongahda, ainakaan ilman lihavaa lompakkoa. Menopaluu kustantaisi noin kolme tuhatta aussidollaria per nenä, mikä onkin koko vuosilomabudjetti sitten sileäksi vetäistynä.

Virkavapaani on palkatonta, joten joudun jatkuvasti punnitsemaan, että minne asti rahat riittävät loman aikana. Olemme kumpikin luonteeltamme varsinaisia oravia sikäli, että nyhdämme rahaa säästöön matkustelua varten vaikka pennin tuloista (eli olemme pihejä). Tämä ominaisuus takaa kuitenkin säästöpossun lihomisen lomaa kohden, eli mahdollistaa reissut ylipäätään.

Oravuusominaisuus pääsee oikeuksiinsa huhtikuun alusta lähtien, kun aiomme jättäytyä kodittomiksi statuksella vakituista osoitetta vailla. Oma ostoasunto valmistuu joskus vuoden puolivälissä tai jälkeen, ja vuokra-asunnon vuokrasopimus puolestaan päättyy paria kuukautta ennen. Normaali ihminen hätäilisi, että minne sitä sitten päänsä kallistaa. Meille tämä on huikea mahdollisuus - mihinkäpä muuhun kuin rahansäästöön. Jos ei ole kotia, ei ole myöskään vuokranmaksuvelvoitteita, hiphei hippi!

Jossain tietysti täytyy meidänkin majoittua. Vaikka olen puolitosissani harkinnut telttailua ja suihkujen ottamista työpaikan pukuhuoneessa, arkijärki kuitenkin sanelee toisin. Yritämme tehdä kuten Madame E eli löytää itsellemme house sitting - talon tai -taloja noiksi pariksi kuukaudeksi. Jos kukaan ei tarvitse talonvahtipalvelujamme, teemme saman kuin kuka tahansa backpacker eli etsimme itsellemme (omaa kämppää reilusti halvemman) huoneen kommuunista.

Aina sitä pari kuukautta jaksaa turkkilais/taiwanilais/korealais/tsekkiläis/saksalais/irkkukämppiksiä ja heidän kokkailujaan/telkunkatsomistaan/suihkuvuorojen jonotuksia/keittiövuorojen jonotuksia/melua/sotkua/oman rauhan puutetta. Johan tässä on tätä harjoitusta saatu kaksi kuukautta ranskisperheen lähes keskeytymättömän läsnäolon ja heidän jatkuvan väittely rupattelutarpeensa muodossa.

Yritimme itse asiassa eilen hakeutua omaan rauhaan, sillä varasin meille - E:lle yllätykseksi - bed and breakfast - huoneen Swan Valleysta, Perthin reunamaiden viinitila-alueelta. Olisi luksushuone, uima-allas, poreamme, maittava aamupala... ja sitä omaa, kahdenkeskistä rauhaa, jota ei ole viiteen viikkoon nähty.

Tähdet eivät olleet minulle suotuisat, mutta seurankipeää anoppia suosi onni, sillä matkamme tyssäsi melkeinpä kättelyssä ja jouduimme palaamaan nöyrästi kotiin perheillalliselle, majoitukset peruen, koska:

Kun lounaan jälkeen ajoimme majapaikkaa kohti Swan Valleyn halki, alkoi taivaanrannassa erottua uhkaavantuttu, joka kesä jossain päin kaupunkia näkyvä pilvi - - - metsäpalon savupatsas.

Ellenbrookin keskustaan saavuttuamme näimme, miten tummanharmaa pilvi peitti puolet taivaasta, ja edessämme olevalle nurmikentälle kokoontui paloautoja, palomiehiä, highway patrol - autoja sekä pelastus- ja sammutushelikoptereita. Aamiaismajoituksemme oli missäpä muualla kuin pilven suunnassa.

Nopea tsekkaus kännyllä metsäpalovaroitussivuille, missä palo- ja pelastusviranomaiset kehottivat kaikkia häipymään Ellenbrookia seuraavasta kaupunginosasta Bullsbrookista, missä nopeasti etenevä, arvaamaton metsäpalo riehui täydellä voimalla. Kun soitin B&B-paikkaan peruakseni tulomme, isäntä tokaisi hämmentyneenä puhelimeen: "ei täällä mitään metsäpaloa ole." Vastasin vain: "katso ulos ikkunasta tai lue uutiset, palo on joka uutiskanavalla ja lehdissä."

Kaksisataa palomiestä taisteli läpi yön sammutustöissä, ja tänään palo saatiin onneksi sammuksiin. Nähtävästi yhtään kotia ei tällä kertaa menetetty. Onnellinen vuodenalku, sillä toisinkin olisi voinut käydä.

Aina ei tarvita vaihtelua, yllätyksiä eikä muutoksia, vaan sen muistamista, miten tärkeää, arvokasta ja rakasta on se kaikki, mitä itse kullakin jo on.

Yllä ja alla: tämän verran ehdimme maistaa vapautta kaksistaan ennenkuin Swan Valleyn pohjoisosia uhkaava metsäpalo selvisi meille. Pyörimme Supa Golf - radalla Swan Valley Oasis-keskuksessa sekä lounastimme Penny Garden-ravintolassa Yahava Coffee Works - kahvipaahtimon naapurissa. Ostimme aivan loistavat jääkahvit ja chai lattet Yahavasta jälkkäreiksi, suosittelen. Alakuvassa Penny Gardenin takapihan näkymiä: ihmeen kuivassa ilmastossa viiniköynnöksetkin pärjäävät.

Yllä: risottotäytteisiä sieniä, alla chorizo-katkarapurisottoa. Namnam. Penny Gardenissa tykkäävät risotosta.

Kävimme ennen lounasta ihmettelemässä jos jonkinlaisia australialaisia liskoja ja käärmeitä West Australian Lizard Park'ssa. Tällainen velociraptorin oloinen jurassicpark-otus eli varaani löytyi yhden lasin takaa elelemästä. Liskopuisto on yhden miehen liskoharrastukseen perustuva sekalainen kokoelma häkkejä, terraarioita ja aitauksia. Ei ehkä elähdyttävin mahdollinen eläintarha, mutta käärmeiden ja muiden mönkijöiden ystäville kiinnostava kattavuutensa takia. Käärmeitä saa tottahan toki myös pidellä ja silitellä, tosin vain harmittomia kuristajakäärme-pythoneita (eivät ole niin isoja, että saisivat ihmisen hengiltä). Hengenvaaralliset myrkkykäärmeet pysyvät terraarioissaan.

 Yllä ja alla: Tällainen näky kohtasi, kun olimme matkalla B&B-paikkaan. Takaisinhan siinä piti kääntyä. Bullsbrookin kaupunginosassa riehunut metsäpalo eilen. Laajasta koostaan huolimatta ei onneksi osoittautunut tuhoisaksi, vain muutama ihminen loukkaantui eikä yksikään kuollut. Vähäinen tuholuku, jota täällä oppii todella arvostamaan.

Mistä tietää, että Australiassa on kesä?

Netissä kiertää hauska ja erittäin totuudenmukainen lista siitä, miten kuuma Australiassa on, etenkin nyt keskikesällä. Perthissä koettiin männäviikolla kaupungin tilastojen kolmanneksi lämpimin päivä, +44.4 astetta. Riittävän kuumaa on ollut ennen ja jälkeen tätä ennätyspäivääkin. Ja +44.4 ei toki ole koko maanosan ennätys - asteita lämpökartoissa on +54:ään asti. 

Suomennos alla.

1) Parhaat parkkipaikat ovat ne, jotka ovat varjossa, eivät ne, jotka ovat lähellä.

2) Kumpaa tahansa hananamikkaa kääntämällä tulee lämmintä vettä.

3) Opit, että turvavyön metalliosa on itse asiassa kiduttajan poltinrauta.

4) Kun lämpötila tippuu alle +32 asteen, ajattelet, että onpa mukavan viileää.

5) Tammi- ja helmikuussa käytät vain kahta sormea autonratin kääntämiseen.

6) Huomaat, että itsensä voi polttaa auringossa auton tuulilasinkin läpi.

7) Sinulle kehittyy epämääräinen pelko metallikahvoja kohtaan.

8) Alat hikoilla saman tien, kun astut ulos ovesta aamuseitsemän jälkeen.

9) Pahin pyöräilyonnettomuusvisiosi on, että kaadut asfalttitiellä ja sulat kiinni asfalttiin.

10) Opit, että asfaltilla on kaksi olomuotoa: kiinteä ja nestemäinen.

11) Maatiloilla syötetään jäämurskaa kanoille, jotta ne eivät munisi keitettyjä munia.

12) Puut viheltävät koirille.

13) Kun palaat avojaloin autollesi mistä tahansa paikasta, joudut pujottelemaan valkoisia tiemerkintöjä pitkin hyppien, koska muuten jalkasi palavat.

14) Saat nuhan, koska ilmastointi puhaltaa yöt läpeensä makuuhuoneessasi.

15) Tajuat, että ostoskeskukset eivät itse asiassa olekaan ostoskeskuksia, vaan temppeleitä, joihin tullaan palvomaan ilmastointia.

16) Pään työntäminen pakastimeen ja siellä syvään hengittely on aivan normaalia toimintaa.

17) Kupillinen jääpaloja on itse asiassa oivallinen välipala.

18) Sähkökatko on hengenvaarallinen onnettomuus, koska ilmastointi ja tuuletin eivät silloin toimi.

19) Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että sinulla ei ole kenkiä jalassa ihmisten ilmoilla.

20) Säilytät kaikkea jääkaapissa, mukaanlukien perunoita, leipää ja vaatteitasi.

21) Olet tyhjentänyt niin monta juomatölkkiä, että voit rakentaa niistä lautan regattaan.

22) Jos erehdyt kuivaamaan itsesi pyyhkeellä suihkun jälkeen, joudut ottamaan uuden suihkun, koska kuivaaminen muistuttaa liikuntaa ja saa sinut hikoilemaan uudelleen.

23) Odotat kärsivällisesti sadepäivää päästäksesi lenkille.

24) Et saa yöllä unta, koska olet huolissasi, että sängyn yllä täysillä pyörivä kattotuuletin irtoaa ja tappaa sinut.

25) Naurat tälle listalle, koska se on niin totuudenmukainen.

Kuva (c) Australian Bureau of Meteorology. Kuva ei ole tältä viikolta, mutta osoittaa, paljonko asteita aussikarttoihin tarvitaan, jotta kaikki lämpötilat saadaan mukaan. Nollan alapuolelta lukuja ei tosin montaa tarvita, ne ovat todennäköisesti mukana Antarktiksen karttoja varten.