Outoa Australiassa - pienet erot suomalaisen silmin

Kyselin Australian suomalaisilta netitse, millaisia pieniä arkipäivän eroja he ovat huomanneet Australian ja Suomen välillä. Vastauksia tuli lähes 600, eli vaikka tekisin tästä viisiosaisen juttusarjan, jokaiseen postaukseen pitäisi upottaa 120 vastausta. 

Niinpä joudun erittäin paljon tiivistämään ja valitsen vain muutamia paljon toistuneita huomioita esittelyyn. Kyllä näistäkin varmasti jo kuvaa saa, mitkä kaikki jutut sattuvat suomalaisen silmään Aussilassa – ja taas Suomessa käydessä siellä, outouksina tai erilaisuuksina. Aion kirjoittaa näistä kolme postausta, ensimmäiseksi tarkasteluun pääsee koti. Seuraavina vuorossa yhteiskunta (sis päivähoito, koulu, työt, kaupunkirakenne) sekä tavat (eli kaikki mitä yli jää :D ).

Kotona vietetään iso osa elämästä ja eipä siksi yllätä, että suuri osa vastauksista käsitteli kotia. Perustavanlaatuisia huomioita lähes kaikille Suomesta tänne muuttaville tuntuvat olevan seuraavat.

Kodissa ei ole eteistä. Kävellään ulko-ovesta suoraan olkkariin tai keittiöön. Tai, oikeaa etuovea ei käytetä koskaan, vaan kotiin tullaan autotallin kautta. Ja koska ei ole eteistä, ei ole myöskään eteisen naulakkoa eikä kenkätelinettä. Mikseivät aussit tajua, että eteinen naulakoineen kuuluu kotiin? Minne ne kengät on tarkoitus työntää? Moni jättääkin kengät autotallin lattialle tai on kyhäillyt sinne kenkätelineen. Autotallissa saattaa olla myös ekstra-jääkaappi, jossa pidetään kylmiä juomia, etenkin ausseille tärkeitä oluita. Olutta voi täällä ostaa jopa drive-in-kaupasta, jollaisia ei Suomeen voi kuvitella edes scifi-sarjoissa.

Jos ulko-ovi "kuuluu" keittiöön, niin keittiöstä puolestaan puuttuu olennaisia asioita, kuten sekoittajahana, tiskiharja, sekä vain pintojen pyyhkimiseen käytettävä rätti. Samalla luutulla kun saatetaan tiskata, pyyhkiä pöydät, lattiat, sekä lapsen suu. Argh. Myös tiskaamisen oikeaoppisuudesta on moni vääntänyt aussipuolison tai -sukulaisten kanssa. Australiassa on tavallista kuivata astiat suoraan pesunesteen jälkeen, siis niitä ei välillä huuhdella. Tätä ei moni suomalainen kestä – ruuat suoraan Fairy-kelmuisille lautasille? Yäk!

Kodista puuttuu muutakin kuin tiskirätti, nimittäin koko siivouskomero. Siivousvälineet laitetaan milloin minnekin, kuten autotalliin, jääkaapin ja seinän väliseen rakoseen tai jopa sohvan alle/taakse.

Tarkemmin ajatellen kodista ei puutu vain muutamia ylläpitovälineitä, vaan muutakin olennaista, kuten eristys. Suoraan sanoen perus-aussitalo on glorifioitu teltta: joka raosta vetää ja ahteri jäätyy vessanpöntön renkaaseen kiinni talvisin, koska perus-vessassa on tuuletusikkuna, jota ei pysty sulkemaan. Olen itse viime viikot koittanut löytää lapselle sopivaa nukkuma-asua, koska normipyjama ei täällä riitä (etenkään, jos lapsi potkii peiton pois yöllä kuten meillä). Olisi tarjolla erilaisia topattuja makuupusseja, fleece-haalareita, jopa topattuja potkupukuja. Toppa-makuupussi ei meille käy, koska lapsi inhoaa pussissa nukkumista, se kietoutuu ympärille ikävästi. Toppa-potkupuku olisi paras, mutta niitä ei enää kaksivuotiaan koossa saa. Pitänee hommata pari fleece-pukua ja käyttää niitä päällekkäin, jos ei muu auta, nyt kun yölämpötilat alkavat tippua ulkona nollaan ja sisällä jonnekin +15:een.

Raoista ei pääse sisään pelkkä tuuli ja viima, vaan Australian kuuluisat eläimet, eritoten hyönteiset, lue: hämähäkit ja torakat. Jokainen tännemuuttava joutuu opettelemaan ainakin tunnetuimmat myrkkyotukset, ettei vahingossa koita kämmenellä listiä jotain pistävää hirmua, tai astu myrkkyhämähäkin päälle. Torakantorjunta-ainetta on pakko olla siellä siivouskomeron virkaa hoitavassa nurkassa, vaikka eihän siihen torakka kuole, kun ei kuole edes ydinpommiin.

Ihmettelin toissapäivänä, mikä terassilla kilkkaa illan hämärtyessä. Menin tutkimaan. Mies ja poika siellä yhteistuumin jahtasivat torakoita, heinäsirkkoja ja hämähäkkejä. Mies osoitti, poika koitti kauhalla mojauttaa. Aina ohi, tietenkin, kaksivuotiaan koordinaatiokyvyllä. Olisin vuosikymmen sitten ollut iloinen ötököiden jahdista, nyt teki mieli pitää RSPCA-puhuttelu, että on niilläkin oikeus elää. Ja yhtään eläintä ei siis tässä vahingoitettu, kaikki pääsivät karkuun.

Meillä muuten tehtiin pientä remonttia, tai tarkemmin sanoen vuokra-agentti sai viimein hoidettua puoli vuotta roikkuneen asian. Kun muutimme, kodinhoitohuoneessa oli tapahtunut vesivahinko, pesukone oli vuotanut vettä käytävälle lattialaminaattien alle. Laminaatit oli revitty ja käytävä oli betonilla. Nyt puoli vuotta talossa asuttuamme viimein löytyi joku remppafirma, joka ehti pari tuntia käyttää betonin peittämiseen – kokolattiamatolla tietenkin. Täällä on valtava remonttibuumi, koska aussit eivät ole saaneet matkustaa ulkomaille eivätkä oikein maan sisälläkään yli vuoteen. Ja jonnekin ne lomabudjetit pitää käyttää: koti alkaa näyttää aika nuutuneelle, kun sen seiniä tuijottaa paljon ahkerammin kuin minään aiempana vuonna. Eli yhtään remppa-ukkoa tai -akkaa ei ole ollut vapaana tätä ennen.

Matto oli yllättäen laitettu ihan siististi, vaikka sen asennus vei luvatun tunnin sijasta 2,5h ja vaati kaksi työntekijää yhden sijasta. Tiesin jo puhelun saadessani, että luvattu ei tule pitämään, joten ei siitä sen suurempaa stressiä. Mutta tämäkin jaksaa suomalaisia naurattaa/itkettää, että koskaan ei tule ihan täyttä faktaa eivätkä asiat myöskään hoidu ihan tismalleen niin kuin piti. Meidänkin piti lopulta itse naputella mattonaulat tiiviimmin lattiaan, ne nimittäin tuikkivat ikävästi jalkapohjiin.  

Suomalaisia perinteisesti ihmetyttää tämä kokolattiamattomania, sekä se, että maton päällä tepastellaan kengillä. Ehkä siksi eteistä naulakoineen ja kenkätelineineen ei tarvita, koska kengillä marssitaan ulkoa aina makuuhuoneeseen asti, ja sinne lempataan kengät ja takit vaatehuoneeseen tai -komeroon. Meillä sentään ei ole brittiperinteen mukaista oudointa kotiyllätystä, kokolattiamattoa kylppärissä.

Kylppärissä sen sijaan voi olla muita kummallisuuksia, kuten lämpölamppu katossa. Lattialämmitystä ei täällä oikeastaan tunneta, vaan suihkunjälkeisen lämmityksen hoitaa kirjaimellisesti jättimäinen hehkulamppu. Sekoittajahanoja ei kylppäristäkään usein löydä, kuten ei vessoista bideesuihkuja, noita suomalaisia (ja Lähi-Idän) outouksia. Itse asiassa vessassa ei välttämättä ole lainkaan käsienpesuallasta ja käsienpesu pitää mennä toimittamaan joko erilliseen kylpyhuoneeseen tai kodinhoitohuoneeseen. Käsipyyhe ei myöskään näytä kuuluvan normi-aussikotiin, vaan vieras pyyhkii kädet isäntäväen kylpypyyhkeisiin tai omiin housuihinsa. Aussivessojen ominaispiirre ovat mielestäni tuoksutikut: ilmanraikastussuihkeen sijasta vessan ikkunalla on pullo eteeristä öljyä sekä siitä törröttäviä puutikkuja tuoksua diffusoimassa.  

Makuuhuonekaan ei säästy suomalaisen tarkalta silmältä. Eräs aussifinskien suosikki-inhokkeja Australiassa ovat pussilakanat, joista puuttuvat kädenreiät. Meikäläisen taktiikka on ensin kääntää pussilakana nurinpäin, ujuttaa kädet sen peränurkkiin, ottaa täkistä kiinni ja vetää pussilakana oikeinpäin koko höskän päälle. Tähän tarvitaan kuitenkin kaksi osallistujaa, kun suomilakanat itsenäinen justiina tai jussi vaihtaa yksinkin. Päiväpeittoa ei Aussilassa tunneta tai jos tunnetaan, se on jäänyt muodista vuosikymmeniä sitten. Niitä ei oikeastaan edes myydä – torkkupeittoja ei lasketa. Täkkikään ei välttämättä ole mikään untuvatäkki vaan ihan vanhanaikainen viltti. Näin jopa hotelleissa ja aivan takuuvarmasti motelleissa. Motelleissa pussilakanoita ei ole ikinä: viltin alla on lakana hygieniasyistä ja siinäpä se.  

Aussit ostavat omituista ruokaa, joista tunnetuin tietenkin on vegemite: erittäin suolainen, hieman misokeiton makuinen levite, joka tehdään panimoiden hiivamäskistä. Muita kummallisia, mutta suomalaistenkin suosimia ruokia ovat erilaiset dipit, hummuksesta munakoisoon, paahdettuun sipuliin ja feta-paprikasoseeseen. Maito ei tule kartonkitölkissä vaan muovipullossa, samoin mehut (niissä tölkkejäkin on). 

Maitotuotteiden valikoiman puutetta suomalaiset jaksavat harmitella vuodesta toiseen, koska monia Suomesta tuttuja tuotteita ei täällä ole olemassakaan, tai ne ovat rantautuneet aivan viime vuosina. Viiliä ja piimää saa jahtaamalla jahdata, rahkaa nykyään saa, kasvipohjaiset tai maustetut ruokakermat pitää tilata netistä. Maustettuja tuorejuustoja en ole koskaan nähnyt. Oltermannimaista kermajuustoa saa välillä Aldista ja silloin aussifinskien facebook raikaa innostunutta mainostusta.  Allekirjoittanut juuri osti 8 kiekkoa ranskalaista vuohenjuustoa Aldista, kun sitä kerrankin sai, eli en vähättele tuttujen tuotteiden aiheuttaman innostuksen voimaa! Joka vuosi täällä myös debatoidaan suomalaisten kesken, mikä sokeri käy parhaiten simaan, missä rasvassa munkit pitää paistaa ja mistä löytyy lanttuja joululaatikkoon. Tällaiset huolet kun eivät paljasjalkaisia ausseja paina.

Salmiakit meistä jokainen tietysti tilaa Suomesta, tai suomisukulaiset muistavat säännöllisin välein. Liitulakuja ja noitapillejä täällä saa karkkikaupoista, jotka myyvät hollantilaista salmiakkia.

Australiansuomalaisia äitejä yleensä järkyttää täkäläinen lasten napostelukulttuuri. Ilmeisesti aussit eivät tiedä happohyökkäyksestä tai kariesbakteerista. Taaperoille on tavallista antaa jotain naposteltavaa rattaisiin ja ruoka on sokerisempaa kuin suomalainen haluaisi. Itsekin välipalahyllyjä syynätessäni olen ihmetellyt karkkimaisia välipalapatukoita, joita mainostetaan terveellisinä, ”aidon hedelmän(mehun)” lähteinä. Myslipatukoissa tavallisia makuja ovat ”belgialainen luksussuklaa” tai ”valkosuklaamousse-vadelma”, kun suomalainen odottaisi jotain metsämarja-vilja-sekoitusta. Päivähoidossa tarjotaan lämminkin ruoka, mutta jo nelivuotiaasta lähtien kindyyn eli ”esi-esi-kouluun” pitää laittaa kotoa eväät mukaan. Väistämättä eväät alkavat tästä lähtien mennä voileipälinjalle, koska harva lapsi osaa mitään termospastoja tai -keittoja syödä tuossa iässä. Aikuisillekin tavanomainen lounas on kerrosvoileipä, työpaikkaruokalan annin sijasta – joita ei käytännössä ollenkaan ole. Buffet-lounaat ylipäätään täällä ovat aasialaisten ravintoloiden tarjontaa, en ole vielä koskaan nähnyt ns aussibuffettia. Kahviloissa ja ostareiden kanttiineissa aussit sen sijaan lounastavat mielellään.

Näillä eväillä kirjaimellisesti tänään, jatkuu ensi kerralla!

Suomalaista perinneruokaa ei täältä saa, ellei itse tee. Ja yleensä en tee, mutta hyödynnän kyllä Perthin Suomi-koulun ja -kirkon juhlat! Kuva (c) Hertz.

Viisi vuotta vankilaa?

Minun piti kirjoittaa ihan muusta. Kyselin nimittäin Australian suomalaisilta, millaisia pieniä arjen eroja he ovat huomanneet Australiassa verrattuna Suomeen ja toisinpäin. FB-sivustolla vastauksia tuli yli 500 eli aihe puhuttaa suurella innolla. Viimeisimmät koronakäänteet täällä Aussilassa ovat kuitenkin järkyttäneet minua sen verran paljon, että en pysty keskittymään siihen, miten täällä ovat bussipysäkkimerkit erilaisia kuin Suomessa tai miten paljon enemmän lava-autoja näkee liikenteessä. 

Viime viikolla täällä tuli voimaan laki, että Australiasta ei saa poistua ollenkaan ilman valtion virallista lupaa. Tänne ei saa myöskään saapua Intiasta ilman ko. lupaa. Joka lakia rikkoo, saattaa saada joko 5 vuoden vankilatuomion tai $66 000 sakon tai kummatkin.

!!!

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun maahan palaamista tai maasta lähtemistä rajoitetaan Australian omilta kansalaisilta (sekä pysyvän oleskeluluvan edustajilta) näin rajusti. Ja ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun missään vapaassa demokratiassa tehdään näin. Rajoitus on tuttu diktatuureista, mutta edistyneissä länsimaissa ennenkuulumaton.

Mistä on kyse? Koronapaniikista tietenkin. Australiassa koronatilanne on ihan yhtä hyvä kuin tähänkin saakka, eli tartuntoja ilmenee tasaisesti muutama hotellikaranteeneissa viikottain. Mutta kolme asiaa tapahtui yhtä aikaa, jotka säikäyttivät osavaltio- ja federaatiohallinnon perinpohjaisesti. Australiasta ei tähänkään saakka ole saanut lähteä ulkomaille ilman valtion lupaa, jota ei läheskään jokainen hakija saa. Tavoite on estää muualla käynti ja taudin tuonti takaisin.

1. Intiassa koronatilanne on lähtenyt aivan lapasesta ja näemme täällä uutiskuvia joka päivä siitä, miten ruumiita poltetaan kadulla. Tartuntojen määrä on ennätyksellinen, samoin kuolemien. Kuitenkin Australian uutisissa ei mainita ollenkaan sitä, että Intia on käytännössä kehitysmaa eikä sen terveydenholtoa ja -huollon romahtamista voi oikein verrata Australian systeemeihin.

2. Täällä WA:ssa tapahtui karanteenivuoto eli pakollisen hotellikaranteenin jo suorittanut henkilö lähti seuraavaan osavaltioon kotiinsa, mutta paljastuikin tartunnan saaneeksi. Hän ehti olla viisi päivää "vapaalla jalalla" ennenkuin sai positiivisen testituloksen. Henkilö oli saanut tartunnan hotellissa vastapäisessä huoneessa olleelta mieheltä, joka oli sattumoisin Intiasta. Hän oli ollut siellä joulukuusta saakka omien häidensä vuoksi ja palasi nyt kotiin Australiaan morsiamensa kanssa. 

3. Ihmiset, jotka eivät ole saaneet maastapoistumislupaa, alkoivat lentää muualle maailmaan Uuden-Seelannin "matkustuskuplan" kautta. Uuteen-Seelantiin nimittäin nyt pääsee Aussilasta ilman lupaa tai karanteenia.

Tästäkös media riemastui. MIKSI SALLITAAN ULKOMAILLE MATKUSTAMINEN JOHONKIN NIIN TURHAAN KUIN HÄIHIN, PERHEJUHLIIN, HAUTAJAISIIN? STOPPI TÄLLE HETI! Kirkuivat niin lööpit kuin poliitikotkin. 

Länsi-Australian pääministeri Mark McGowan on entinen laivaston lakiupseeri ja johtamistyyli on sen mukainen. Hän on parhaimmillaan napakka, selkeä ja tiukka. Mutta pahimmillaan spartalaisen sydämetön, "sota ei yhtä miestä kaipaa"-johtaja. Nyt hän etunenässä julisti, että mitkään perhesyyt eivät ole riittäviä siihen, että Australiasta saisi lähteä tai tänne palata - nyt pandemian aikana siis. Hän ei itse tavannut omia vanhempiaan vuoteen, koska he asuvat Australian toisessa osavaltiossa. Vaikka poliitikot saavat matkustaa niin valtion sisällä kuin ulkonakin, toisin kuin mattimeikäläiset, hän pysytteli täällä Perthissä johtaen esimerkillään. Toisaalta ihailtavaa, toisaalta pelottavaa. McGowanille nimittäin on sydämen (ja vaalivoiton) asia, että Länsi-Australiaan ei pääse yhtään tartuntaa ja se on turvattava hinnalla millä hyvänsä. 

Tilanne on henkisesti kaoottinen, sillä Australian suurin kulttuurivähemmistö ovat intialaiset. Nyt 9000 Australian kansalaista jäi Intiaan jumiin eikä heillä siis ole laillista reittiä palata. On sydäntäsärkevää lukea heidän tarinoitaan ja vielä raaempaa lukea perusaussien kommentteja niihin. 

Mitäs läksit.

Olisit ajatellut aiemmin.

Huijari, yrität kaksoiskansalaisena vedättää itsellesi paremmat olot. Pysy siellä senkin xxxx.

Ei ole minun ongelmani, on minullakin ollut vaikeaa korona-aikaan.

Rajat kiinni, ovet lukkoon, emme halua ottaa riskejä! Muuten me kuollaan kaikki!

Australian suurlähettiläs USAssa menikin jo sanomaan julkisesti, että Australian rajat avataan vasta sitten, kun korona on maailmasta kukistettu eli kun koko muu maailma on rokotettu. 

Australian oma rokotusaikataulu laahaa todella pahasti jäljessä ja tällä tahdilla koko väestö on katettu ehkä elokuussa 2023. Siis kaksi vuotta suunniteltua myöhemmin. Karanteenien puhutaan jatkuvan ainakin sinne saakka. Maahan ei siis pääse takaisin ilman kahta viikkoa hotellihuoneessa hintaan $2500 hlö. Jos pääsee ollenkaan. 

Katson tätä kaikkea kauhunsekaisen epäuskon vallassa. Ymmärrän sen, että varotoimia tulee olla. Tottakai haluamme säilyttää tämän erityislaatuisen kolkan, jossa on voinut elää turvassa koronalta. Mutta voiko se tosiaan tapahtua sillä kustannuksella, että Australian 7.5 miljoonaa kaksoiskansalaista lukitaan sisään tai ulos, ilman valitusoikeutta? Tai että katastrofista kärsivään maahan hylätään ausseja vain siksi, että ei saada aikaan kunnon kotiutussysteemiä - valtiossa, jossa on enemmän tyhjää tilaa ja aavikkoa ja karanteenileirille sijoituspaikkoja, kuin missään muussa länsimaassa?

Selvennyksenä, että byrokratia tällä hetkellä toimii näin:

Australian kansalainen tai pysyvän oleskeluluvan haltija (PR) ei saa lähteä maasta - eli ei päästetä lentokoneeseen - jos ei ole näyttää valtion antamaa matkustuslupaa.

Matkustuslupaa haetaan niin, että täytetään lomake ja lisätään liitteet. Liitteitä voivat olla esim syntymätodistus, lääkärintodistus, vuokratodistus jne.

Matkustusluvan voi saada vain "pakottavista syistä" eli esimerkiksi lähisukulaisen hautajaisiin. Sen sijaan esimerkiksi lähisukulaisen saattohoitoon tai vaikeassa sairaudessa tukemiseen sitä ei aina saa. Tällä hetkellä luvan voi myös saada omiin häihin (jos ne tapahtuvat ulkomailla), tämä muuttunee pian. 

Matkustusluvan voi myös saada, jos muuttaa pois pysyvästi tai ainakin yli 3 kuukaudeksi. Mutta lupa ei silloinkaan ole läpihuutojuttu, vaan monet ovat taistelleet jopa kymmenen hakukierrosta, ennenkuin ovat päässeet muuttamaan pysyvästi pois. 

Kaksoiskansalaisuus ei anna mitään erityisvapauksia, eli esimerkiksi minä Suomenkin kansalaisena en pääse täältä yhtään helpommin pois kuin pelkän aussipassin haltijat.

Tämä vankilalla ja sakoilla uhkailu on viimein saanut ihmisoikeusjärjestöt takajaloilleen. Australian Ihmisoikeusasiamies tuomitsi lain suorilta ja vaatii muutoksia. Amnesty International samaten, sekä muut Australiassa toimivat kansalaisjärjestöt. Yksittäiset poliitikot ovat alkaneet kampanjoida sitä vastaan, esimerkiksi tiedotteita julkaisemalla tai keräämällä vetoomuksia. 

Nimittäin koronan jälkeenkin meidän pitäisi kaikkien pystyä jotenkin elämään täällä sovussa ja sitä sopua ei yhtään edesauta rasistisiksi tulkittavat lait. Australia ei katkaissut lentoja USAsta eikä Iso-Britanniasta silloin, kun niiden tartuntaluvut olivat korkeampia kuin Intian nyt (miljoonaa ihmistä kohden), saati uhkaillut näistä maista palaavia vankilalla. Intialaisväestö Aussilassa on aivan raivoissaan, samoin monet muut kulttuurivähemmistöt, koska heitä uhkaa sama kohtelu.

Ja me 7.5 miljoonaa kaksoiskansalaista emme tunne oloamme mitenkään erityisen tervetulleiksi ilmapiirissä, jossa retoriikka on luokkaa "jos ei kelpaa, painu helv-kuuseen!". Etenkin kun täältä ei pääse painumaan minnekään. 

Mielestäni se on erityisen huolestuttavaa, että kun itse kirjoitin omista vaikeuksistamme päästä takaisin Australiaan viime elo-marraskuussa, sain todella ison ryöpyn kommentteja, että liioittelen, valehtelen tai vääristelen. Tämä siksi, että väitin Australian estävän omien kansalaistensa paluuta. Esto oli tähän saakka välillistä, eli Australiaan saapuvien lentojen määrä oli rajoitettu minimiin - tänne Perthiin sai saapua 1000 matkustajaa viikossa, kun normaaliaikaan liikuttaisiin kymmenissä tuhansissa. Nyt tänne saa tulla enää 500 per viikko. Ja vain reilut puoli vuotta myöhemmin olemme tilanteessa, jossa tosiaan on säädetty LAKI, että luvatta lähtevät ja palaavat ovat vankilan tiellä. 

No miten tämä minua koskee, miksi minä tästä urputan, enhän ole intialainen? 

A) Laki koskee ihan kaikkia, ei vain Intiaan lähteviä tai sieltä takaisin yrittäviä. 

B) Moni sellainen, joka ei ole yrityksistä huolimatta saanut poistumislupaa, on matkustanut Uuteen-Seelantiin ja karannut sieltä muualle, koska Uusi-Seelanti ei voi estää Australian kansalaisia lähtemästä muille lennoille. Nyt tämä "porsaanreikä on tukittu" ja itseänikin mahdollisesti koskenut Suomeenpaluureitti on muuttunut laittomaksi. 

C) En voi vain tumput suorana katsoa vierestä, kun toisia samassa tilanteessa olevia potkitaan päähän. Epätoivoiset ihmiset haluavat ulkomaille miljoonista eri syistä, koska korona ei ole pannut yhtään muuta tautia tai ongelmatilannetta paussille. On syöpään sairastuvia sukulaisia. On dementoituvia isovanhempia. On lapsia, joille ei ole Australiassa tarjolla viimeisintä hoitomuotoa, jonka perhe kokee saavansa jostain muusta maasta. On häitä, sukujuhlia, ristiäisiä, on syitä elää, on syitä välittää ja olla yhdessä. On ohikiitäviä vuosia, ties miten monta, ennenkuin täältä pääsee ilman pykäläviidakkoa pois.

Tottakai ymmärrän, että zoom on keksitty ja moni muukin joutuu nykyään pitämään suhteita yllä virtuaalisesti. Mutta useimmista muista maista voisi silti lähteä, jos aivan pakko on. Täältä ei tällä hetkellä voi. Ja vaikken itse ole nyt matkalla minnekään, tämä koskee akuutisti satoja tuhansia muita.

D) On kamalaa katsottavaa, miten rasismi, syrjintä ja sydämettömyys leimahtavat täyteen kukkaan maassa, joka on pintapuolisesti ollut hyvin toimeentuleva, sekä keskenään hyvin toimeentuleva. Olen vain henkkoht täysin kypsä siihen, että korona tuo meistä esiin pahimmat puolet ja empatia tuntuu hukkuvan kokonaan pelkojen mereen.

E) Työnkuvani on muuttunut ja nykyään tutkin työkseni yhteiskunnallisia ongelmia, kuten kotiväkivaltaa, masennusta ja itsemurhia. Voin sanoa täysin faktapohjaisesti, että nämä kaikki ovat lisääntyneet koronan myötä ja valtion taholta tuleva lisäpainostus tai "ansassaolon" kokemus eivät asiaa auta. Me emme ole näiden uusien lakien takia yhtään enempää turvassa. Sen sijaan lietsomme lisää epätoivoa ihmisille, joita muutenkin ahdistaa.

Rant over eli urputus ohi. Kiitos jos jaksoit lukea. Kaikille parempaa aikaa toivoen, joku päivä vielä. 

Kuva Worldometer.